Korvat, töhnät ja ruokinnasta

Raaaps raaps raaaps raaps.... plätplätiplätplät.... *Vaeltelua* Raaaps raaps raps raaps.... plätplätiplät plät.... *Vaeltelua* ja vielä pari kertaa sama. Herätyskellon ääni maanantai aamuyöllä. Tara The Korvakoira. Korva vaivasi taas. Eikun ylös ja pientä karhunpoikaa hellimään. Putsasin ja lääkitsin, taisi olla aika kipeä, rapsuttelin. Aijaijaiaiaijai... Riittää jo ei enää tarvi, aijaiaijai.... -Sanoi Tara. Ei tykkää yhtään ja ihmekös tuo, aika harva kai kivuntunteesta tykkää. Kira seurasi silmät ympyräisinä vieressä, oli kai varma että koitan Tara-paralle suorittaa jonkinsortin aivolobotomiaa. Loppu aamuyö meni keittiön tuvan sohvalla nukkuen puoliunta, valvoen ettei aikaisempi herätysääni toistu. Ei toistunut, tilanne rauhottui ja aamulla puoliseiskan aikaan iso nenä tökki poskea...ooootko henkissä, herää jo pahvi, tarvi koko päivää nukkua jos yöllä nyt vähän valvottaa...

Ei haittaa valvomiset ja väsy, pääasia että koiruudella oli parempi olo, itselläkin parempi mieli, pienempi huoli. Silti koko päivän pohdin ja mietin, korvalääkärillekin lähtöä. Tämä session on toistunut aikaisemminkin. Jo pentuna korvat alkoi töhniä, molemmat. Vaihdettiin pariin otteeseenkin ruokaa ja Eukanuban penturuualla tilanne rauhottui, töhnä loppui, huh. Meni hyvin, pitkäänkin, kunnes vasen korva alkoi vähitellen töhnimään enemmän ja enemmän. Eläinlääkäri käski pohtia ruokintaa ja määräsi korvalääkkeen. Vaihdettiin vehnällinen vehnättömään. JES! Se toimi. Nautaa uupui myös uudesta ruuasta. Edelliskesänä alkanut tassujenkin kirputtelu loppui, nauta-allergiaako? Raakaruokinta otettiin mukaan, kaikki hyvin, koiran ulkonäkökin senkun parani. Kunnes... Taas.

Korva töhnii, tassut kirputellaan. Mitä ihmettä? Mieti mieti mieti; Mikä sen olisi voinut aiheuttaa. Joku lihako? Broiskua, lammasta, ankkaa, hevosta, kalkkunaa, lohta... Sikaa. Ei nautaa. Tällä hetkellä syötöllä 60-40% mennään. En tiedä miksi, mutta tässä puolenvuoden sisään on tullut sellainen intuitio (menikö oikein, hieno sana!) että joku muu voisi korvata tuon Eukanuban. Vaikka itse aina tivaan ja tinkaan kaikkeen perusteluja, en oikein osaa järkevästi tätä edes perustella. Eikö tuo in-tu-iti-o ole siis ihan oikea sana tähän, korvaa ikäänkuin sen perustelun? Vaistojen varassa, Basic Instinct.

Mitä enemmän kyselen ja luen, sitä sekavammaksi menee. Kiran ja Taran kasvattajien äänet; "Vaihda se nappula lihaan!" - kuuluu aika-ajoin päässä, voimistuvalla volyymillä. Pahvi mikä pahvi, silti miettii kuivanappulaa, Eukanuban tilalle... Kuullun ymmärtämisen puutetta havaittavissa..ko?

En ihan vakuuttavasti osaa itsellenikään perustella miksi haluaisin sen nappulan ohessa, edes pieneltä osaltaan olevan, pakkanen on niin pieni, ettei tuplamäärä lihaa sinne mahdu? => Osta isompi. Mitä jos unohdan ottaa lihat sulamaan?! => Ole tarkempi, ei voi vaan unohtaa, ei ole mikään perustelu. Jos lähdetään jonnekin, kuivanappula on niiin helppo ottaa mukaan! => Buaha ha haaaa, lähdette jonnekin??! Tohon et usko itsekään, mihin te nyt menisitte, ikinä missään käy! Mmmm... Jotenkin vaan tuntuu turvalliselta käyttää sitä nappulaakin. Okei, se oli ensimmäinen jossain määrin hyväksyttävä asia, tai hölmön asian ääneen, tai julkisesti kirjoitettuna, sen myöntäminen, teki siitä hyväksyttävän asian.

Ihana eläinliikkeen myyjäkin ymmärsi tuskaani, kävin ruokia katselemassa ja päänsärkyäni sinne, pakenemiskyvyttömälle myyjäuhrille taas vuodattamassa. Hän suositteli Orijenin Adultia ja lihaa. Olin tyytyväinen juttutuokioomme, koska hän osasi kokolailla hyvin perustella omia ajatuksiaan. Itse barffasi tällä hetkellä mutta sanoi että on harkinnut siirtymistä puolet-puolet - linjalle. Tähän väliin nostan taas esiin Heidi Rubinin raakaruokinta-luennon. Ihanan epäfanaattinen raakaruokkija, tykkäsin! (Nimim. "Fanaattisuus on aina pahaksi!")

Toisaalta Nipsu ja Tiina söivät nappularuokaa, melkein pelkästään vallan. Ihan sennuiällä aloin laittamaan raakaa jauhelihaa joukkoon. Tintti ainakin 13½vuotiaaksi eli ymmärtääkseni pitkän ja ihan terveenkin elämän. Nipsukin kyllä, epilepsiaa lukuunottamatta. Toisaalta tämä kahden koiran luentakanta ei ehkä ole vielä järin hääppöinen tekemään suuria päätöksiä siitä, mikä koiralle pitkässä juoksussa on parasta. Toisaalta hyvän ystäväni, sekä appeni sekarotuiset elivät terveinä liki kakskymppisiksi(!!!) lähes sellaisella ruualla, joka on monen tieto-taitajan kauhistus ja lähes varma kuolema. Oliko avainsana sekarotuisuus vai mikä, tiedä häntä.

Jokatapauksessa se, mihin uskon, on se, että jokin on pielessä. Allergiat, korvien töhnimiset, ihottumat, viirupäisyys, sairaudet, jne. senkun lisääntyy. Onko se jalostus vai ruokinta vai molemmat vai mikä? (Oli muuten hyvä kirjoitus mielestäni SPL-lehdessä sivuten mm. eroahdistuksia ja koirien ylivilkkautta, joka on tänäpäivän THE ongelma, muttei siitä nyt sen enempiä, lähtee taas juna eri raiteille) Tosin noiden em. takana joka tapauksessa on aina ihminen itse. Noniin, taas syyttävä sormi osoittaa narunjatketta. Ei ole helppoa ei, koita tässä sitten tehdä viisaita valintoja ja ratkaisuja, sormen osoitellessa.

Pakkasessa on kuitenkin nyt broiskua, kalkkunaa ja lohta. Kaapissa vähän vielä Eukanubaa ja Orijenin pikkusäkki, joka jostainsyystä sai koirat ihan villiksi itseään kohtaan. Ilmeisesti se siis tuoksuu ainakin hyvältä? Jatketaan pohdintaa ja koitetaan tehdä viisaita ratkaisuja, kyllä aika sitten näyttää, miten kävi. Jostain syystä silti tiedän, etten ikinä onnistu näitä koiria valitettavasti parikymppisiksi pitämään.

Ps. Vih-Doin ilmoitus Taran kuvien saapumisesta saapui, nyt odotellaan sitten sitä ihan virallistakin tulosta. Tästäkin olisi muuten jokunen sana mielessä, mutta jääkööt sekin, ehkä jo ensikertaan! :)