Kärpäsakvaario

Kärpästen herra ikkunan välissä istui,

mä halusin sen kanssa kommunikoida.

Mitä kuuluu ja mihin oot matkalla,

hei mikä on sun nimesi. 

Mut ei se ymmärtänyt, mun kieltä.

Aurinko porotti suoraan sisään,

meidän keittiön ikkunasta.

Talven pölyt oli tallella,

ja sulla oli ollut vaikeeta.

Etkä tahtonut ymmärtää, mun kieltä.

- Penni 🐾

Aamulla oli -18°, mutta aurinko lämmittää jo niin, että ikkunan välissä horrostaneet parit kärpäset heräilee. Penni on odottanut niitä koko pitkän talven. Se istuu keittiön sohvalla tarkkaillen niitä, eikä voi ymmärtää miksei saa otetta vaikka välillä yrittää yllättää ne nenä länässä lasissa kiinni, etuhampaiden kolistessa ikkunaan. 👀

Pennin kärpäsakvaarioharrastus on taas alkanut.

Niin kauan niin vähän

Kaksi vuotta sitten oli Musta ja Harmaa. Siitä kaksi viikkoa ja neljä päivää oli vain musta mieli ja yksinäinen, hämmentynyt Harmaa. Vuosipäivä lähenee ja se ahdistaa edelleen, varmaan aina. Vähitellen ehkä vähemmän. Aina silloin tällöin on edelleen ikävä. Aina silloin kun kaipaa turvaa. Hiljaisuutta. Lyhyttä, pehmeää mustaa karvaa.

Siitä on niin kauan kun siihen sai upottaa sormensa, siitä on niin vähän vaikka tuntuu että siitä on niin kauan. Se on ikävä joka ei koskaan unohdu. Enää ei ole vahvaa Mustaa ja harmaata, nyt on pelkkää Harmaata.