Saksalaisia kulmiin

"Hei! Mä voin tehdä tän näinkin!! Kuin siistii tää on?!" -Sanoi Kira ja teki kulmasta saksalaisen.

Ööö... Okei. Mut ei. Latista siinä sitten tunnelma kun toinen on intoa täynnä ja tekee ihan fiiliksellä. Ilonpilaaja. Niin...

Kira on haka keksimään itse parempia ratkaisuja. Liekö Narunjatke niin epäilevä Eerika jotta tuntee paremmaksi päättää itse. Kun harjoiteltiin jäämisiä, se otti ne itse seuruusta. Ihan tosta vaan, kuuli kai jonkun sanovat seis! Narunjatke muina eukkoina vaan käveli ja yhtäkkiä huomasi ettei koira ollutkaan enää vierellä... Ja vaikka mitä.

Mitä muuta kuuluu? No, kiitos kysymästä, mitäs tässä. Ihan hyvää oikeastaan, koirien kanssa ainakin. Tara on lihonnut ja päässyt närälääkkeistä eroon, toistaiseksi. Mutta yli kuukausi jo on menty. Se on oikeasti ihmeellistä. Ja se että se on lihonnut siinä määrin ettei enää tarvitse hävetä ja piilotella sitä BOT-takin alle, keskellä kesää. Sekin kun jo herättäisi varmasti jonkinsortin epäilykset.

Millä tähän päästiin, NEU Vogelilla. Eila-piimällä. Kaurapuuroripauksilla aiemmista rapsutteluista huolimatta. 4 ruokintakerralla. Närä alkoi taittua mutta ei liha luiden päälle. Koska Kirakin tarvi ronskimpaa ruokaa, sai Tara napun pari RC:n 4800sta. Alku aina hankalaa, yksi nappuateria tuli oikein pihalle asti, mutta pikkuhiljaa sietokyky kasvoi ja Vogelin kyytipoikana meni sopivasti. Liha alkoi tarttua luuhun... Lisäksi myös B-vitamiinia, josta veriarvoissa vajetta.

Nyt juuri tässä kohden ei meinaa edes enää muistaa miten epätoivoiselta välillä tuntui kun tuntui että koira näivettyy pois. Hoikkahan se edelleen on mutta kyllä tässä kohden on jo pieni voitto, koska se on A) hengissä B) ilman närälääkkeitä jo pitkään (kyllä, yli viikkoa ei jossain vaiheessa selvitty) C) lihonnut! D) hengissä. Huh.

Kiran extremehäröt alkaa olla ohi, hassua, tuntui että ne vasta alkoi. Vikakerta jääköön seuraavaan blogeiluun. Extremet jatkuu tottiksena, tai jatkui jo. Poikittaminen oli päivän sana. Virekin oli kadotuksessa ja epätoivo meinasi ottaa valtaa mutta onneksi treenitoveri pelasti antamalla oman taikapallonsa avuksi. Sillä päästiin omaksi itseksemme. Saksalaiset sujui, kulmat ei niinkään. Kira päätti treenata parempaa paremmaksi.

Ongelmana laihuus

Laihuus oli Katiskan kahvepaussin aiheena ja jämähdin sitä kuuntelemaan. Jostain syystä saan irti enemmän Jakken höpinöistä kuin tekstistä. Ei sillä että hänen tekstintuotto olisi epäselvää vaan muuten vaan. Se on kai yksinkertaisen narunjatkeen helpompi ymmärtää kuulemansa kuin lukemansa. Tai jotain. No, joka tapauksessa, koska tuo luiden kolina on täälläkin ongelma, oli tämä paussi ihan hyvä kuunnella.

Ja ei kai tässä ihan pahasti pielessä olla.  Meillä on ongelma (närä), me olemme käyneet eläinlääkärissä (ei mitään erikoista), koira onneksi syö ja hyvin syökin (en ole edes tajunnut  että syömättömyys on ilmeisen suuri ongelma ja sillä(kin) on polku jalostukseen) ja me yritämme selvitä.

Pienen kuristavan tunteen sai se, että laihuus on suurempi ongelma kuin lihavuus ja siitä tulisi päästä nopeasti eroon. Nopeasti ei mikään ole täällä tapahtunut. Ei todellakaan. Toisinaan niin hitaasti että epätoivo Eerika on meinannut nostaa päätään ja on nostanutkin. Vaan mitäpä muuta tässä voi kun yrittää, olkoon sitten edes hitaasti.

Juhlin kuitenkin pienesti joka päivä joka on hyvä päivä. Sellainen ettei närästä ja sellainen että koiruus on iloinen. Pääsääntöisesti se on iloinen aina, se on jo 95% voittoa. Juhlin sitä että laihtuminen on joka tapauksessa pysähtynyt ja onhan se jo lihonnut siitä mitä se pahimmillaan oli. Laiha se on silti. Tara Luihunen.

Pitkän putken jälkeen taas koitetaan; 3pv ilman närälääkettä - toistaiseksi kaikki hyvin...

Ainiin, se anorektikon kahvepaussi -> Tästä ja onhan siellä närästäkin, joka löytyy tästä

Hengissä. Kai.

Sillai kai. Taran närä ei ole loppunut ja juuri nyt tuntuu että usko on koetuksella. Ei kai tämä uskonasioita ole, alkaa vaan tuntua että kaikkea on koitettu ja mistään ei saa kiinni. Kukaan ei osaa auttaa, kaikki sanoo hakemalla se selviää. Hakualueetkin alkaa jo pian olemaan haettu.

Sitten vielä yksi sanoo sitä, toinen tätä. Kolmas kahden olevan aivan väärässä ja neljäs kumoaa kaiken, mitä kolme edeltävää esitti. Helppoa - juu, todella. No ei tarvi ollakaan, mutta joku - joku pienoinen perusteltu järjen vankkumaton ydin olisi kova juttu nyt. Joku mihin tarttua ja mille rakentaa. Kyllähän sitä sitten rakentelee kun alusta pysyisi edes ehjänä.

Tohtorilla käytiin joka jo itsessään olisi ollut tarinan paikka, (koska pinkeämielinen, kireä nahkatakkinen kiroileva ystäväni käyttäytyi itsekseen erittäin asiallisesti, jopa veti tirsat tohtorin huoneen lattialla!) tehtiin mutta ilman tyhjentävää vastausta. Lompakko kyllä tyhjeni. Tämä kaava tuntuu nykypäivänä olevan sellainen selviö joka ei muuksi muutu vaikka kaikki muu muuttuisi.

Ei vaan jaksa turinoida nyt. Kaviokkaat vievät paljon aikaa omalla sarallaan, Kiran kanssa treenaillaan arjen ohessa ominemme. Se tuntuu vain paranevan asioita sulatellessaan. Vähän harmittaa, hyvä koira ja menee ikäänkuin tässä nyt hukkaan. Tarasta huoli on silti isompi, paljon isompi.

Tänään on ollut huono päivä. Kolmesta viikosta Antepsinia 2 päivän tauko ja johan kosahti. Aamulla jo ja illalla reilusti. Vesi vaan valui silmistä kun oikein närästi. Mietin jo koiran heittämistä kotiamppariin ja tohtorille menoa. Lääkkeet kuitenkin auttoivat, vähän hitaanpuoleisesti ja vajaavaisesti, mutta rauhoittivat tilannetta kuitenkin.

Se lääkärin suosittelema hyporuoka on vielä kokeilematta. Onko kellään kokemuksia niistä, närästyksen ja laihuuden kohdalla, olisi mukava kuulla jos on. Vaikkakin tiedän että hakemalla se selviää. Ei auta välttämättä Taraa vaikka muiden koiria auttoikin.

Lääkärille lompsis

Huolestuttaa. Taran närät ja ruokapuolen jutut. Nyt ei vaan toimi eikä ratkaisu tule esiin. Ei vaikka mitä miettisi. Pitkään meni hyvin, tai no jossain määrin ainakin, närät loppui mutta lihat hävisi lopulta muualtakin kuin kupista ja pakkasesta. Luurangolta se pian näyttää. Aikanaan kun tohtorissa käytiin ja spondy todettiin, tohtori ohjeisti että liikettä vaan ja mielummin hoikassa kunnossa. Nyt se sanoisi että joku raja kai silläkin sitten...

Eilen ja tänään on ollut huonoja päiviä, Tara pisti asioihin vauhtia. Kilautin ja varasin ajan lekurille. Veriarvot, ultra, mahdollinen röntgen. Ihan hyvä suunnitelma. Eiköhän sillä saada isommat ongelmat suljettua pois. Paitsi että vielä pitää pohtia johtuuko koko ongelma mahasta vai ihan jostain muusta.

Ja sitten, kun kyse on vain (vain - koska ettei mitään, jota ei voisi korjata) ruokinnasta, voidaan rauhassa miettiä mitä koiralle kuppiin. Tähän on jo suunnitelmaa miten sen kanssa edetään tai lähinnä kenen puoleen käännytään. Mutta jotenkin tämä iltapäivä oli jotenkin niin... Huolestuttava, että mielenpeikot pitää ensin hätistellä pois. (Kunhan kiroileva koira ei kiroile koko tohtoria takaoven kautta pois...) Sitten voidaan rakentaa ruokinta, sellainen oikea varmasti löytyy kun alusta on kunnossa jolle rakentaa.

Mutta huolestuttaa nyt juuri silti. Tara on harvoin vaisu ja surkea. Sillä on taatusti kova kipukynnys. Se varmasti peittää viimeiseen asti. Ja nyt se sitten kertoi ettei ole hyvä olla. Antepsinit on otettu kehiin, mahdollisimman helppo ruoka sulatella, kokkasin kanaa ja riisiä, vähän raksuja ja vähän Eila-piimää. Ruoka maistuu ja miten hyvä olo sitä itsellekin tuli kun ruuan jälkeen pieni kuivan kesän orava käpertyi korvapuustiksi punkkaansa, rauhassa nukkumaan.

Toivotaan että oireet helpottaa ja kestetään, tiistaiaamulla sitten reippaana lääkärille.

Mitä tähän sitten sanois...

Tara närästeli, ei pahasti, mutta vähän. Kira alkoi rapsutella, vähän turhan paljon. Tara kyni varpaanvälejä.

Mistä se johtuu, onko se sika? Onko se broisku? Vai hevonen? Vai joku ihan muu? Naput? Mikä?

Eliminoidaan, jätetään sika pois, haetaan kaupasta broiskua. Ai se on loppu. Jaahas. No otetaan jotain. Hevonen... Yli 6e kilo... Hops. Oisko jotain muuta? Ja miten sekin on mahdollista? Koko hevosesta viimeksi sai alle 50euroa!? Jupinaa & mutinaa...

No, otetaan kivipiiraa, lohta, sitä heleänväristä, vähärasvaista. Toinen närästää molemmilla. Ja sisäelimiä myös. Onhan sitä broiskua kotonakin vielä, mennään sitten näillä. Mut ei sikaa. Jos se on se.

Ei muutoksia. Lihat loppu. Haen huomenna, jotain. Ei ehtinyt, pelkkiä nappuja siis. Pari päivää meni, ei vieläkään kerennyt lihakauppaan. Onko se sit niin kamalaa, syöttää pelkkiä nappuja, niinhän Tinttikin söi ja eli 13,5vuotiaaksi, terveenä - paino sanalla terveenä. Ei rapsutuksia, kirputuksia, närästelyitä. Jaa, no ihan vanhempana närästeli, muttei sitä lasketa.

No mutta eliminoidaan napuilla? Jos rapsuttaa, kirputtaa ja kurputtaa napuillakin niin silloin se on se! Jes, loistoidea. Ei huonoa omatuntoa ja ressiä lihakauppaan ehtimisestä, olkoon hetken napuilla.

2vkoa mennyt. Ei närästä. Ei rapsuttele. Ei kirputtele varpaanvälejä. Mitä tähän sitten sanois...?

Näräjuttu

Höh. Jo on mennyt laiskaksi tämäkin blogi. Mutta ei siitä sen enempää, se on mikä se on.

Viskille jo etukäteen kuitenkin pahoittelut tämän postauksen venymisestä, täällä pakkaa venyä nykyään vähän kaikki. Toivottavasti teillä on olotila jo helpottanut. Äärettömän ikävä vaiva, närä nimittäin.

Taralla närästi pahasti ekoja kertoja joskus keväällä. Kiralla joskus lauantaisin, mutta se tuntui olevan aika suoraan sidoksissa Mushin rasvaiseen loheen, koska molemmat osui lauantaille. Ja ne oli melko mietoja, närät siis. Vaihdettiin silloin kuitenkin Murkissin rasvattomampaan loheen ja Kiralla helpotti. Taran närä oli eri luokkaa. Ne oli selkeästi voimakkaita kohtauksia. Musta pinkeämielinen kovis oli sisältä ihan pehmis, haki turvaa ja apua. Levoton, nieleskeli-nuoleskeli ja kakoi. Tunki syliin, viereen kiinni. Yäk - Auta, paha olo, yäk.

Antepsin liuos oli silloin ainakin loppu joka paikasta, ostettiin sitten pillereitä ja pakkoannosteltiin suoraan kurkkuun ennen aamutallia. Taisi saada alkuun yhden aamulla ja yhden illalla ennen nukkumaanmenoa koska usein silloin alkoi närä part 2. Joskus ruuan jälkeen, joskus ennen nukkumattia. Joskus aamulla aikaisin. Viikon söi ja rauhottui. Kunnes alkoi pian uudelleen.

Sitten taas mietittiin. Lopulta lihat meni vaihtoon, pelkkää Murkissiä. Vähemmän luumurskaista lihaa ja kananrasva jätettiin pois. Se vähän harmitti, koska se oli oikeasti hyvä lisä, varsinkin hoikkuuteen taipuvalle Taralle. Tai sehän itseasiassa oli vähän ongelmallisen laiha ilman sitä. Lähes kauhussa pohdin miten se näivettyy ja kuivettuu ilman rasvalisää, mutta pahempi paha kuin närästys, kai. Muut pidettiin ennallaan, + lisättiin vielä iltapiimä, eli reilu kupinpohjallinen joka ilta Eila-piimää. (Ja nimenomaan Eila-piimää)

Niin ja yksi lisä -Antepsin-kuuri syötiin myös. Vähän myöhemmin huomasin että närä oli poissa, koira pirteä ja iloinen sekä ennenkaikkea pysyi sopivassa lihavuuskunnossa! Ei siis tiputtanut painoa kuten pelkäsin, sen rasvan takia. Niin ja nappuina se ANF:n.

Lyhyesti siis, närän häätöön:

• Antepsin-kuurit (Ell:in suosittelema Pepcid ei sitten muuten yhtään auttanut)
• Lihat Mur-Kissiltä
• Rasva ja luut (paitsi ajanvieteluut) pois (Syötävät rustot laittoi muuten molemmilla närästämään joskus aikanaan kovasti)
• Eila-Piimä iltapohjallisena joka ilta, iltatallin jälkeen
• Mahdolliset stressitekijät pois, siltäosin mitä keksiä saattoi

Henk. kohtaisesti uskon että Antepsin antoi alun, syitä löytyi edellisestä lihasta, nykyinen sopii paremmin ja Eila ylläpitää hyvääoloa. 

Tarahn kärsi myös joskus nuorempana tyhjänmahanYÄKöistä, meidän hevoslääkäri neuvosi heittelemään "välipaloja", eli jotain ruokaa vajaa kourallisen verran silloin tällöin ruokien välillä. Aloitettiin antamaan aamulla heti kourallinen, ennen töihinlähtöä toinen, töistä tullessa ennen iltaruokaa kolmas ja ennen nukkumaanmenoa neljäs. Tästä on jäänyt tapa jota molemmat odottaa, aikanaan joka päivä. Ongelmakin pitkälti poistui, joten tapa ei ole ollenkaan häiritsevä.

Itse uskon Taran närään pääsyyksi sen hektisen olemuksen kautta tulleen herkistymän, mutta korjattujen asioiden kanssa asian kanssa pärjätään oikein hyvin. *kopkop*

Potilashuollosta päivää

Närä ja silmätulehdus, tasapuolistahan se olla pitää. Viime viikonloppuna sunnuntaina, kun lisät paukkuu huolella, poikettiin Pet-Vetissä. Lauantai-illalla huomasin että vakkarirähmis oli taas tullut kylään. Kiran oikea silmä rähmi ja punotti. Koska eka silmätulehdus äityi vallan pahaksi ja vaati toisenkin pikaisen käynnin pikaisesta päivystyskäynnistä huolimatta, en uskalla tämän vaivan kanssa oikein arkitaksoihinkaan odotella.

Pet-Vetin nettiajanvaraus toimi kivasti ja lauantai-illalla oli aika varattuna jo huomiselle aamulle. Aamun aamupala Taralle ja Kiran kanssa menoksi. Matka sujui hyvin ja sunnuntaipäivystys vaikutti rauhalliselta. Paria kivaa ihmistä ehdittiin moikata kunnes lääkäri kutsui Kiran peremmälle. Siinä kohden Kiralle iski lääkäriahristus ja nelivetojarrarit. En tule tuonne huoneeseen. Siellä viimeksikin olin kun silmä oli kipeä (lue lisää tästä) ja tajukin jo lähti edelliskerralla (siitä kerrasta taas voit lukea lisää tästä) Pienen maanittelun jälkeen ovi sulkeutui takana. Lääkäri oli mukava ja yritti lievittää pikkupotilaan pelkoa tarjoamalla herkkuja. Kyllähän se sopi, kivaa, kiitos! Mutta en mä silti täällä halua olla -sanoi Kira ja meni taakseni piiloon istumaan.

Ensin värjättiin (molemmat), tutkittiin, ei roskia (kuten arvelinkin) ja silmätulehdukseen taas kallistuttiin. Rakkuloita ei kuitenkaan näkynyt, joten tohtori oli sitä mieltä että mennään ilman kortisonia, Fucithalmicilla, koska Oftan Dexa-Chlora-kortisonitipat oli ehdoton nounou ekan kerran melkoisen allergiareaktion vuoksi. Lääkäri laittoi vielä heti Fucit silmään (miten se kaikki kävikin häneltä niin helposti?!) ja ohjeeksi saatiin 2 x pv:ssä, noin viikon ajan - annostelu. Ei muutakuin tili tyhjäksi tiskin kautta ja kotiin. On se ihmeellistä miten nää osaa sairastua aina viikonloppuihin tai muihin pyhiin. Toisaalta, kuten ennenkin oon tainnut mainita, onpahan aikaa kuskata ja mennä, ei tarvi työasioita sumplia ^_^

Potilas ei itse kuitenkaan ollut kovin suostuvainen sänkypotilas, vaan paineli 100 lasissa päivällä, upeassa kevätsäässä menemään. Aurinkolaseista ois ollut varmasti hyötyä kyllä.

Myös Närä-Tara oli vedossa, ja tässä vaiheessa tosin voikin ilman närää. Närä kuitenkin palautui parin hyvän viikon jälkeen. Viikko ilman Antepsinia meni hyvin, kunnes... Närä is päk.

Lauantai aamulla oli lohiaterian vuoro. Iltapuolella tuli YÄK-kä, keltaista tyhjänmahan sisältöä pieni lammikko. Illalla nappuja, illalla närä. Antepsinit kurkkuun ja vähän piimää. Vähitellen rauha palasi iltaan.

Seuraavana aamuna nappuja. Kaikki ok. Päivä ok. Illalla nappuja ja... Närä. Äh. Antepsin nappi naamaan ja tilkka piimää. Piimä ei meinannut maistua ja köhä vaivasi. Kuolakin valui, poikkeuksellisesti. Jonkinaikaa ja rauha alkoi palautua. Aamulla keltainen pikkulätäkkö oli taas ilmaantunut keittiön lattialle, samaan paikkaan... Vointi oli muuten hyvä ja iloinen. Aamulla ennen ruokia Antepsin nappi naamaan ja myöhemmin Mur-Kissin nasua naamaan. Toistaiseksi kaikki ok.

Nyt aloitettiin kirjaamaan näitä ylös. Lueskelin taas raakaruokaryhmän juttuja, uusia näräjuttuja, paljon. Ihmeellistä.

Mikä sen taas herätti, lohi? En haluaisi uskoa, koska on sitä rasvattomampaa, puhtaampaa versiota, minkä Kirakin hyvin kestää. Eikä se ole ennenkään. Vaan toisaalta ei ole muutkaan, ennenkään. Lohta ennen saivat kanansydäntä. Miten viiveellä närä voi ärsytyksestä ilmaantua? Aika pian, eikö vaan? Ainakin meillä kaksjalkaisilla? Aloitin joka tapauksessa lohesta kirjaamiset. Vaikealta tuntuu, jäljitys.

Kira onneksi on noussut potilastilastoista poistumaan päin. Silmäkulmat on edelleen vähän ärtyneet rähmimisestä, mutta rähmiminen ja punoitus on loppunut.

Koitetaan nyt, tokeentua kokonaan sitten edes tästä. Mukaan ostettiin myös tuollainen pullo geeliä, jota voisi laittaa herkkiin silmiin näin pölyävinä, tai muuten silmiä ärsyttävinä aikoina. Myös heti mahdollisien tulehdusoireiden alkaessa, saattaisi jopa rauhoittaa tilanteen ja jättää päivystyskeikat ainakin pois. Mukava, lompakkoystävällinen ajatus, päivystyksestä. :)

Ja muita murinoita; Wirmon Vipeltäjät/ Johanna hierontaopastusta vetämässä, kurkkaa tästä lisää, ja SPL:llä kyselyä menossa, vastaa SPK:stasi tästä. Ei tällä erää muuta, jos närätutkimuksia on menossa tai jopa valmistuneita tutkielmia, kuulisin niistä enemmän kuin mielelläni lisää.

Närästääää....

Mun mahalla on paha olla, miksi?

Närästys, tuo koirapalstatkin jo täyttävä ongelma. Miksi se on niin yleinen jo koirillakin? Tämä on vähän ehkä suoraoikoista laukoa näin, mutta joskus kun koirat (meidän siis) söi pelkkiä nappuja, ei närästystä ollut ollenkaan tässä määrin jos juuri ollenkaan mitä nyt liharuokinnan aikana. Jostain syystä barf- ja raakaruokaryhmät tuntuvat alvariinsa täyttyvän närästyspohdinnoista.

Niin. Se olisi kiva syyttä suoraoikoisesti nyt vaikka tätä raakaruokintaa ja siirtyä nappuihin ja olla tyytyväinen. Ehkei se kuitenkaan vaan todellisuudessa ole ihan niin.

Juuri tänään tämä aihe pistää miettimään niin että pää alkaa särkeä. Piti mennä sinne ja sitten tonne. No ei menty, ei minnekään kun tuli närästys. Kiroilevalle ystävälleni siis. Hyvin voimakas ja pitkä. Ei meinannut lääke auttaa, kätevä isäntä joutui kauppareissulle hakemaan Eila Piimän apuun. Mitäs unohti eilen ottaa, nih.

Etsijäkoiraluento, joita järjestetään kerran sadassa vuodessa, ainakin täällä lähellä, ja joka on edellytys joskus sitten toimintaan mukaankin päästä, olisi ollut tänään. Myös heppapuolen ratsastuksellinen ylijumalani tuli tänään huudeille pitämään teoriaosuuden kera valmennustunteja ja suuresti harmitti jo sen missaaminen, etsijäkoiraluennon takia. Ja miten kävi, missasin molemmat. Molemmat harvinaiset häppeningit, joihin olisin niin kovasti halunnut. Mutta siitä viis, eläimen terveys ja hyvinvointi menee tietysti kaiken edelle. Eihän ole kumpaakaan harrastusta jos ei ole onnellista ja tyytyväistä, ennenkaikkea tervettä eläintä! (Nieleskellen omaa harmituksen aiheuttamaa närästystä)

• Ressi. Niinkuin meilläkin, kaksjalkaisilla. Ressi voi aiheuttaa närää, niin mahassa kuin muutenkin elämässä. Ja Tara kyllä osaa ressata, ihan varmasti. Sillä on aina kiire ja pinna piukalla. Jänis kello kaulassa.
• Sapuskat. Väärät sapuskat. Nappua ja lihaa. Kumpi sitten on väärää vai vain joku osa toisesta? Vai kaksi osaa molemmista yhdessä. Mie en saa syyä nautaa, korvat mätänee. Mie en saa syyä vehnää, korvat mätänee ja kutisee. Sit mie en saa syyä kaurapuuroo, kaik paikat alkaa kutisoo. Sit mie en saa syyä luita, siit alkaa kurputtaa ja oksettaa. Mut mie saan kyl jäystää niit, mut mie en saa syyä niit... Mitäs sit... Sit mie en saa syyä tavanpiimää, koska tulee ilmavaivaa ja hajuhaittaa. Mut Eilan piimää mie saan juua, se auttaa kurputukseen. Ja sit mie en saa syyä mittää karkkeja joissa on nautaa, viljoja tai muuta. Ja nyt mie en tiiä mitä muuta mie en sais syyä ku alkaa taas kurputtaa. Hepanherkkupallerot, niit mie en kans sais syyä, mut joskus syän silti... Kurputus on siis sama asia kuin närästys. Siitä Narunjatkekin kärsii silloin tällöin, kurputuksesta. Se johtaa vatsakatariin ja on ikävä vaiva. Ei kiva, ei ihme että Kiroileva ystävä on hädissään vaivan iskiessä.
• Kipu. Jostain sattuu, särkee ja kalvaa. Siitä tulee se ressi. Palaa ensimmäiseen kohtaan.
• Jotain muuta, mitä?

 

Ongelmat kyllä alkoi liha-aikana, tai sanotaan niin päin että nappuaikana niitä ei ollut. Mutta siitä on jo paljon aikaa. Kaurapuuro ois auttanut mutta kun ei saa syyä. Mushin sekametelilohi jätettiin pois koska se närästi Kiraa ihan selkeästi, vaihdettiin Mur-Kissin hempeenväriseen, rasvattomaan, toimii. Tara närästää silti. Miten sattuu, millon sattuu. Saattaa syyä samaa sapuskamenyytä viikon, kaks, kolme -ei ongelmaa, kunnes sitten yhtäkkiä iskee *Urbs...*

Tohtorilla käytiin kipuihmettelyssä, no onhan siitä jo aikaa, muttei koira ole siitä muuttunut miksikään. Ei uskonut tohtori siihen enkä ehkä minäkään, mutta tuo on niin kova luu ettei kipua varmasti kovin helpolla ulos näytä. Ja se pistää aina silloin tällöin miettimään.

Ressi, sitä se voisi olla, mutten tiedä miten sitä siltä vähentää. Miten selittää koiralle että ei sun tarvi kattoa kelloa ja mennä kokoajan joka suuntaan. Ponit pysyy tarhassa vaikket niitä kokoajan laskekkaan. Pallot, pulikat ja mutkat on suurinpiirtein tallella, vaikka ne joskus oiskin niin hyvässä ettei ne kaikki just löydy. Loppukin lauma, kaksjalkaiset tulee aina kotiin ja vieraat ei, ellei toisin ole sovittu. Muuta ressiähän sillä juuri ei voi olla, mutta saahan sen ressin tuostakin.

Ehkä tässä on monta monessa. Kai se vaan on alettava ratkomaan, jostain, jotain. Silti mietityttää että närästääköhän nappusyöjillä yhtä paljon suhteessa...