Kevyt startti

Sunnuntaisin klo. 16. rallytokokurssi. Sen kummempia ajattelematta ilmo lähti menemään. Koska jos kerrankin jossain tehdään jotain sellaiseen aikaan, joka sopi enemmän kuin loistavasti kalenteriin, sinne mennään, sen suurempia ajattelematta.

Sitten vasta ajatellaan. Mahtoiko tämä kurssi tehdä jotain mutkia matkaan jo opiskellulle ja niihin opiskeluihin, joihin kuitenkin tähdätään? Ei kai. Tai ehkä ja melko varmastikin Narunjatkelle. Koira kyllä pystyy käsittelemään ja oppimaan niin paljon ettei se sille tule olemaan ongelma. Narunjatkeen käsittelykyky on huomattavasti rajallisempaa. No, se on sen ongelma.

Sitäpaitsi rallytoko (lue enemmän siitä tästä jos on vallan vielä vieras laji) on enempi hauskaa kuin totista tottista. ... ... ;) Me ei osata aina olla niin tottisia. Mä en tiedä miksi silloin tällöin tuntuu, että olin sitten koiran kanssa jossain the treenaajien joukossa tai hevosen kanssa jossain the tuuppareiden joukossa, me ollaan aina ne, joille hymyillään herttaisesti ja nyökytellään ymmärtäväisesti. No, ainahan joka ryhmässä pitää olla se tunnelman keventäjä.

Mentiin siis reippain mielin (yleensä kun aina tulee yksin toikkaroitua näihin häppeninkeihin, on vähän orpo olo mutta jostain syystä ei tällä kertaa) kohti tuntematonta ja hyvä niin, turha pähkäily etukäteen olisi ollut ihan turhaa. Vetäjä vaikutti kivalta ja rennolta tyypiltä, samoin paikalle ilmaantuva muukin väki oli hyväntuulista, puheliasta porukkaa koirineen. Helpoin tunnelma soluttautua mukaan ikinä!

Mukana oli karkkarimäykkymies, ehkä vähän totinen, oman arvonsa tunteva, kuten suurmiehien kuuluukin. Touhukas blondimixi ja ehkä maailman iloisin boxumies. Valehtelematta tämä boxu-tyyppi oli yhtä aurinkoa ja intoa, sellaisen energian kun jostain itseensäkin saisi, ainakin joka aamu, olisi päivät yhtä hymyä.

Ekaksi peruutustehtävä, joinain päivinä Kiralta löytyy pakki, toisina se on jotenkin epäkunnossa. Tätä ohjeisettiinkin kaikille kotona treenattavaksi. Maahanmeno testattiin myös, toimi kuten pitäisikin mutta kun piti mennä maahan ja ohjaaja lähtikin kiertämään koiran ympäri, ei homma ollutkaan niin selkeää. Paikkamakuu onnistuu kyllä jo mutta Kiran ymmärrys loppui kun pöljä Narunjatke lähtikin kiertämään eikä mennyt eteenpäin. Hyvää treeniä siis! Maassa kun piti pysyä vaikka ohjaajan navi menisikin sekaisin. Muut olivat keskivaikeita tehtäviä, lähinnä sitä Narunjatkeen sisäistämisongelmaa. Suurimmat pohdinnat sai aikaan edestä sivulle siirtyminen ilman että koira sai kiertää ohjaajan takaa. Mehän ollaan tämä treenattu juuri niin että koira kiertää ohjaajan takaa. Tässä siis ehkä pieni dilemma. Vetäjä tosin tuumasi että eri käsky, nou dilemma. Hmph. Tietäispä vaan, miten iso dilemma on ollut opetella nääkin käskyt, sen Narunjatkeen, ei mun. -Tuumasi Kira.

Jep. Hyvä homma. Tää on just sellaista mitä me kaivattiin tai jotain. Ensinnäkin Kiralla on kaikki parantunut tauon aikana. Sisäistämisrauha on tärkeää. Se on henkisesti taas kasvanut, ei tunge joka ihmisen syliin tai kutsu joka koiraa leikkimään. Se osaa olla jo hillitty, iso neiti. Samalla häiriöherkkyys on selkeästi vähentynyt ja kyky keskittyä olelliseen kasvanut. Meteli on ehkä vähän kasvanut, mutta muuten kaikki parantunut. Jes, jeejee, hienoa! Ehkä tää kiinniotto tähän kurssiin sunnuntain lisäksi oli sellainen, jonka piti vaan todistaa että kaikki on vähintään ennallaan, vaikka onkin vaan kotireenattu. Että meillä on lupa jatkaa.

Tehtiin ekat pakkitreenit tänään, pari toistoa ja homma lähti pelittämään, ihan tosta vaan ja jopa suoraan. Myös maahan - ohjaajakierros - treeniä tehtiin pari ja yhden kerran muistutuksen jälkeen sekin toimi ilman pienintäkään virhettä. Tässä on vielä neljä päivää aikaa hiota näitä, eiköhän ne eteenpäin saada ;)

Pääsiäishommeleita

Kinderkeltuainen. Ehkäpä sieltä kuoriutuu jokin, ei sitä koskaan tiedä...
Näiden myötä hauskaa pääsiäistä kaikille noidille, jotka lentävät koirat luudan kyydissä istuen! ;)