Potilashuollosta päivää

Närä ja silmätulehdus, tasapuolistahan se olla pitää. Viime viikonloppuna sunnuntaina, kun lisät paukkuu huolella, poikettiin Pet-Vetissä. Lauantai-illalla huomasin että vakkarirähmis oli taas tullut kylään. Kiran oikea silmä rähmi ja punotti. Koska eka silmätulehdus äityi vallan pahaksi ja vaati toisenkin pikaisen käynnin pikaisesta päivystyskäynnistä huolimatta, en uskalla tämän vaivan kanssa oikein arkitaksoihinkaan odotella.

Pet-Vetin nettiajanvaraus toimi kivasti ja lauantai-illalla oli aika varattuna jo huomiselle aamulle. Aamun aamupala Taralle ja Kiran kanssa menoksi. Matka sujui hyvin ja sunnuntaipäivystys vaikutti rauhalliselta. Paria kivaa ihmistä ehdittiin moikata kunnes lääkäri kutsui Kiran peremmälle. Siinä kohden Kiralle iski lääkäriahristus ja nelivetojarrarit. En tule tuonne huoneeseen. Siellä viimeksikin olin kun silmä oli kipeä (lue lisää tästä) ja tajukin jo lähti edelliskerralla (siitä kerrasta taas voit lukea lisää tästä) Pienen maanittelun jälkeen ovi sulkeutui takana. Lääkäri oli mukava ja yritti lievittää pikkupotilaan pelkoa tarjoamalla herkkuja. Kyllähän se sopi, kivaa, kiitos! Mutta en mä silti täällä halua olla -sanoi Kira ja meni taakseni piiloon istumaan.

Ensin värjättiin (molemmat), tutkittiin, ei roskia (kuten arvelinkin) ja silmätulehdukseen taas kallistuttiin. Rakkuloita ei kuitenkaan näkynyt, joten tohtori oli sitä mieltä että mennään ilman kortisonia, Fucithalmicilla, koska Oftan Dexa-Chlora-kortisonitipat oli ehdoton nounou ekan kerran melkoisen allergiareaktion vuoksi. Lääkäri laittoi vielä heti Fucit silmään (miten se kaikki kävikin häneltä niin helposti?!) ja ohjeeksi saatiin 2 x pv:ssä, noin viikon ajan - annostelu. Ei muutakuin tili tyhjäksi tiskin kautta ja kotiin. On se ihmeellistä miten nää osaa sairastua aina viikonloppuihin tai muihin pyhiin. Toisaalta, kuten ennenkin oon tainnut mainita, onpahan aikaa kuskata ja mennä, ei tarvi työasioita sumplia ^_^

Potilas ei itse kuitenkaan ollut kovin suostuvainen sänkypotilas, vaan paineli 100 lasissa päivällä, upeassa kevätsäässä menemään. Aurinkolaseista ois ollut varmasti hyötyä kyllä.

Myös Närä-Tara oli vedossa, ja tässä vaiheessa tosin voikin ilman närää. Närä kuitenkin palautui parin hyvän viikon jälkeen. Viikko ilman Antepsinia meni hyvin, kunnes... Närä is päk.

Lauantai aamulla oli lohiaterian vuoro. Iltapuolella tuli YÄK-kä, keltaista tyhjänmahan sisältöä pieni lammikko. Illalla nappuja, illalla närä. Antepsinit kurkkuun ja vähän piimää. Vähitellen rauha palasi iltaan.

Seuraavana aamuna nappuja. Kaikki ok. Päivä ok. Illalla nappuja ja... Närä. Äh. Antepsin nappi naamaan ja tilkka piimää. Piimä ei meinannut maistua ja köhä vaivasi. Kuolakin valui, poikkeuksellisesti. Jonkinaikaa ja rauha alkoi palautua. Aamulla keltainen pikkulätäkkö oli taas ilmaantunut keittiön lattialle, samaan paikkaan... Vointi oli muuten hyvä ja iloinen. Aamulla ennen ruokia Antepsin nappi naamaan ja myöhemmin Mur-Kissin nasua naamaan. Toistaiseksi kaikki ok.

Nyt aloitettiin kirjaamaan näitä ylös. Lueskelin taas raakaruokaryhmän juttuja, uusia näräjuttuja, paljon. Ihmeellistä.

Mikä sen taas herätti, lohi? En haluaisi uskoa, koska on sitä rasvattomampaa, puhtaampaa versiota, minkä Kirakin hyvin kestää. Eikä se ole ennenkään. Vaan toisaalta ei ole muutkaan, ennenkään. Lohta ennen saivat kanansydäntä. Miten viiveellä närä voi ärsytyksestä ilmaantua? Aika pian, eikö vaan? Ainakin meillä kaksjalkaisilla? Aloitin joka tapauksessa lohesta kirjaamiset. Vaikealta tuntuu, jäljitys.

Kira onneksi on noussut potilastilastoista poistumaan päin. Silmäkulmat on edelleen vähän ärtyneet rähmimisestä, mutta rähmiminen ja punoitus on loppunut.

Koitetaan nyt, tokeentua kokonaan sitten edes tästä. Mukaan ostettiin myös tuollainen pullo geeliä, jota voisi laittaa herkkiin silmiin näin pölyävinä, tai muuten silmiä ärsyttävinä aikoina. Myös heti mahdollisien tulehdusoireiden alkaessa, saattaisi jopa rauhoittaa tilanteen ja jättää päivystyskeikat ainakin pois. Mukava, lompakkoystävällinen ajatus, päivystyksestä. :)

Ja muita murinoita; Wirmon Vipeltäjät/ Johanna hierontaopastusta vetämässä, kurkkaa tästä lisää, ja SPL:llä kyselyä menossa, vastaa SPK:stasi tästä. Ei tällä erää muuta, jos närätutkimuksia on menossa tai jopa valmistuneita tutkielmia, kuulisin niistä enemmän kuin mielelläni lisää.

Vastapalloa

Jos eilen oli tämä, luustollisesti terveen koiran juhlistamista...

... niin tänään oli tämä.

Ei, ei mitään juhlimiseen tai sen jälkeiseen olotilaan viittaavaa. Pitäishän sitä vaan jo olla oppinut pari asiaa tässä vaiheessa eloa ja oloa. Koirut on kyllä loppujenlopuks tosi nopeita oppii ja oivaltaa. Narunjatkeet jäyheempiä.

Eilen tuli tuuleteltua onnessaan hyviä kuvaustuloksia, terve koira, jeeeeeee! Juu,u, jeejee. No mitä siitä seuraa? Ei ainakaan palkkapallo mut vastapallo vois olla oikea vastaus. Karma ivaili, oletko ihan varma, että terve...?

Kira ja vasen silmä = Silmätulehdus. Samainen, joka teki todellista kiusaa ihan alkuvuodesta, siitä voit lukea tästä. Silloin jouduttiin menemään vielä toistamiseenkin lääkäriin, mentiin PET-VETiin josta saatiin sopivammat lääkkeet ja kurja lastentauti tokeni. Melko pahaksi pääsi kuitenkin äitymään, monien käänteiden kera.

Autohan on edelleen korjaamolla (siitä on pari fotoa tuolla googleplussan puolella, kyse oli siis vaan vähän isommasta ikärempasta, ei mistään tramaattisemmasta) kokoamisvaiheessa, eli kulkupelittömiä ollaan. Kaikkihan aina tulee tietysti samaan aikaan, selvä se. Onneksi naapurista iskä lähti meille taksikuskiksi. Peljästyin nimittäin sen verran nähdessäni sen menneisyydestä tutun kuvan Kirasta, jolla oli surkea vasen silmä, että päivystykseenhän sitä oli jouduttava.

Niinpä sitä taas, jo maanantaina tutuksi tulleella penkillä istuttiin ja hetki odotettiin. Kauaa ei tarvinnut kun päästiin tutkailtavaksi. Tällä kertaa meillä oli tohtorina Sonja, joka tiiraili silmiin hassunlaisen häkkyrän kautta, mihin sielunsopukoihin sillä mahtoi nähdäkään. Myös värjäys tehtiin varuiksi, mutta inhottavia liuskoja ei tällä kertaa laitettu ja hyvä niin. Ei naarmuja tai haavoja, mutta rakkuloita oli. Oikea silmä terve. Huh.

Rakkulallinen sidekalvon tulehdus oli siis diagnoosi ja 10pv Prednisonkuuri, laskevasti. Määrä kuulosti jotenkin kovalta, viimeksi määrättiin vain 5pv kuuri. Sekä lisäksi Fucithalmic-rasvaa. Koska Kira pakkaa vähän helposti närästellä, tuumasivat että omeprazolia voisi ohessa antaa. Antoivat apteekista Losecia matkaan.

Narunjatkeen silmä kutisee, vaikka kello on jo mitä on ja aamulla vielä vähemmän, epäilen ettei täysin edes unihiekasta...

Hypnotisoitu

Hiljaiseloa mutta hengissä. Tiivistä silmiin tuijottelua. Sitä on tullut harrastettua Kiran kanssa. Välillä se on rankasti masentanut mutta sitten vihdoin tapahtui jonkinlainen käännekohta. Mahtavaa. \o/ Olisiko taistelun käännekohta tullut vastaan ja ehkä jo ohi? Ei vielä hehkuteta enempiä, ei uhmata mitään lakeja. Ootellaan vielä hetki, ihan vaan varmuudenvuoksi. Kortisonia meni lopulta suun kautta ja koko mieli meni vähän hassuksi. Janotti ja oli levoton olo. Nyt kortisonit on kuitenkin loppu, tippa ja rasva jatkaa vielä hetken, varmuudenvuoksi. Katsotaan.

10pv. piti mennä Univetin järjestämälle tuki- ja liikuntaelinvammat luennolle. No enpä sitten mennyt. Harmittaa. Jotenkin nää koiruudet joutuu aina tuon hevosharrastuksen sijaiskärsijäksi. Ärh...

Tässä vielä Teean bongaama video. Pitäis kyllä joskus kuvata näitä kahta myös, mitä ne täällä duunailee, työpäivän aikana... Toisaalta voi olla että tieto lisää tuskaa. Noi mietteliäät ilmeet tässä videolla oli kyllä ehkä koko videon suola :)

Sidekalvon tulehdus

Kyllä koetellaan. Kira-Parka. Eihän siinä muu auttanut kuin pakkaantua taas autoon ja huristella kohti päivystävää, joka tällä kertaa oli Turun Eläinsairaalla. Viimeksi täällä poikettiin kun Tintin märkäkohtu (linkki aihetta sivuten) leikattiin. Kaikki meni hyvin ja olen ikikiitollinen ko. paikalle siitä että Tintti hoidettiin hienosti. Hyvillä mielin siis Kirankin vein näytille.

Oooooo... Karkkeja!	Reipas potilas... Taas.
Surkea potilas...	=(

Oikein kivat tilat odotella ja olla, sanoi Kirakin kun bongasi odotusosaston tilasta karkkikupin. Molemmille oli omat, kaksijalkaisille ja nelijalkaisille. Pieni mutta mukava asia, tuumasi Kira, joka muutaman karkin kupista maltillisena odottajana sai. 

Olin taas niin hirveän ylpeä pikkupotilaasta, joka tervehti iloisesti häntää heiluttaen vastaanottotädille, muille odottajille, aulan joulutontulle, tuoleille ja karkkikupille. Sitten se maltillisesti laittoi maahan hyvin väreihin mätsääväälle matolle ja odotti. 

Kauaa ei tarvinnut odottaa kun kutsuttiin sisälle. Varjoaineet silmään ja varmistus ettei haavoja tai muita moisia vaurioita ole. Ei ollut. Punaista ärtyneisyyttä sitten taas piisasi ja pientä turvotustakin. Roskia tai muita silmään kuulumattomia ei löytynyt eikä Kira ollut silmäänsä kaivellutkaan. Sidekalvon tulehdus tällä kertaa diagnoosina. Tohtorimme pohti että kyse voisi olla joko allergiasta tai sitten rajun vatsatautiepidemian heikentämästä vastustuskyvystä, joka oli jättänyt portin auki seuraavalle tulehdukselle. Allergiaan en oikein itse uskonut, ainakaan tässä vaiheessa vielä, mutta kaiketi kaikelle on pakko olla avoin. 

Oftan Dexa-Chlora tippoja ja Petset-silmähuuhde. Tohtorimme tipautti pari tippaa jo heti ja ohjeistus oli laittaa vielä tänään 6 kertaa, noin tunnin välein. Kuulemma hoitovaste on yleensä hyvä ja nopea mutta tippojen laittaminen voi olla vähän haastavaa ja laittajat voivat sitten vähennellä itse laittokertoja... Ajattelin että se ei tule meillä olemaan kyllä edes vaihtoehto, kuntoon oli koiruus nyt saatava, vaikka venkurointien kera. 

Kotona tilanne näytti hyvältä, silmä oli auki kunnolla ja Kira pirteä. Kunnes sitten hankaaminen alkoi. Ajattelin ensin että kutiaa, lääkettä ohjeiden mukaan, olihan jo edellisestä kerrasta parisen tuntia kulunut. Vielä mitä, hankaaminen tuli hullummaksi ja selkeästi tuntui pahalta. Silmä meni kiinni ja Kira oli levoton, yritti hangata kielloista huolimatta. Soitin klinikalle tiedustellakseni että mitäs nyt, kun ei ole hangannut aiemminkaan ja nyt on ihan mahdoton?! Tästä vedettiin johtopäätös mahdolliseen kortisoniherkkyyteen/ärsytykseen ja eihän siinä muu auttanut kuin lääkkeiden vaihto pelkkään antibioottia sisältävään Akvakoliin. Huuhtelu huuhteella oli paikallaan ja helpottikin koiruuden oloa selkeästi. 

Harmittihan se, ärtynyttä silmää ärsyttää lisää ja lähteä taas ajamaan reilua 60km sen takia että oli koiralle sopimatonta lääkettä tullut alunperin, jo melko tyyriistä matkasta mukaan. Vaan eipä ole lääkärikään ennustajaeukko, mistäs hän olisi asian osannut arvata. 

Päätettiin kuitenkin ettei enää samana iltana laitettaisi mitään silmähuuhdetta voimakkaampaa, seuraavana aamuna sitten taas. Kira-parka, oli aika ressukka, mutta reipas silti. Miten hyvältä illalla myöhään tuntuukaan nähdä koiruus omien iltaleikkiensä parissa ja hetken päästä vetelevän kaikessa rauhassa sikeitä punkassaan... 

Oma silmä vaan vähän kutisee... On joko todellista tai sitten luulotautista, monien "Pese sitten käsiä!" - huomautuksien jälkeen. Kovinkovin tarttuvaa. Tohtori tuumasikin että edeltäneen vatsatautiepidemian ja tämän silmätulehduksen jälkeen meiltä ei enää puutu kuin täit ja kunnon räkätautikohan se oli, niin on yleisimmät lastentaudit sitten sairastettu. 

Nyt toivotaan ettei tämäkään tarttuisi Taraan (Rippe-Yrjöltä kun jo säästyi) ja Kira paranisi pian. Enkä minäkään näitä tauteja välttämättä halua kiitos!

Sairastupa

Yhdestä pääset, toista jo pukkaa. Vatsaepidemia rauhottui Kiralla nopeasti lääkärikäynnin jälkeen. Rippe ja Ykä lähtivät jatkamaan matkaa ja hyvä niin. Eivät ole tervetulleita enää tänne. Vielä pari päivää antibiootteja ja sitten on lääkekuuri ohi, tämän asian tiimoilta.

Seuraavaa epidemiaa kuitenkin ehti jo pukata päälle, kun eilen vasen silmä alkoi rähmiä ja illalla punottaa. Eikun päivystykseen, taas. Nyt todellakin tämä yö- ja pyhäpäiväsairastelukierre toteutuu. Menee jo pyhäpäivistä kaikki hohto, vaikka muuten olivat enemmän kuin tervetulleita.

No, on siinä se hyvä puoli ettei tarvi työnantajalle tehdä vapaa-anomuksia. Vaikka pitää kuitenkin, hevosellakin pukkaisi jo kontrolliaikaa jalan tiimoilta ja sinne kai edes ainakin toistaiseksi *kopkop* sentään normityöajalla. 

Minne ne hyvätuudetvuodet meni, tänne ei ainakaan.

*Huokaus*