"Venni" 15.7.2025 - Evergrey's Venus - Pennin lähettämä sydämeni laastari 💔🩹❤️🩹
Kuvia ja terveyttä pelätessä ja toivoessa...
E. Black Olette's Echo - C/B 0/0 EH
Pennin lähtö pysäytti ajan. Ajatukset jumiutui, suru siirtyi myös Kiran päälle, tulevaan murheeseen siitä ettei Kirakaan vuosia enää vierellä kulje. Välillä ajattelin ettei enää koiraa, ei kestä sitä luopumista, parhaat kaverit lähtee aina aivan liian aikaisin 💔 Sitten taas mitä meillä on jos ei sitä ihan ihmisen parasta kaveria vierellä ole. Kuka jakaa hitaat aamut, kuka kulkee vierellä varjona ja pitää syksyn pimeyksissä möröt poissa. Kuka on iloinen ihan joka ikinen kerta kun näätte, kenen perään murehdit ja huolehdit..,
Katselin eri pentueita, kynnys kysellä oli iso. Taas sen saman eessä, kaikki tuntui hakevan tuloksia ja enemmän kuin parhaan kaverin paikkaa. Ei kotikoiraksi. Mikä on kotikoira, mikä ei ole kotikoira? Onko meidän koirat kotikoiria? Tässä kotonahan ne arjessa mukana on suurimman osan elämästään. En voi luvata tuloksia, en pysty sitoutumaan niin paljon treeneihin mutta jokainen on opastettu koiran elämää varten. Yhdestäkään en luovu, vähintään kaikki on aina tehty ja sydän verellä varjelusenkeliksi lopulta, kun muuta ei voi, päästetty. Se ei ehkä usealle riitä ja kasvattajan näkökulmasta sen myös ymmärrän. Hölmöä se ois kotikoiria kasvatella, millä mittapuulla niitä sitten arvioitaisiin, kasvatustyötä. Onneksi on kuitenkin kunnon kasvattajia jotka hakee kunnon koiria ja siellä ohessa voi olla sitten niitä ihmisen parhaita kavereita, harrastekoiria, arkikoiria, terveitä koiria.
Kun olen kertonut "vanhoille kasvattajille" meistä, on heiltä pentu löytynyt. Jopa narttupentu nartun kaveriksi 😏 En voi ikinä meidän koirien kasvattajia tarpeeksi kiittää että juuri Taran, Kiran ja Pennin sain, murheineen ja iloineen, haasteineen ja onnistumisineen vaikken enempää pystynyt lupaamaan ja tekemään.
Vähän sattumalta sitten löysin itseni erään "vanhan" kasvattajan sivuilta, jossa oli musta pentue... Luovutus ihan just eikä vapaista tai varatuista mainintaa. Vanhemmat näytti kivalle ja kuulosti kivalle, isä oli DM-testattu N/N ja se oli se joka sai laittamaan viestiä parin päivän pähkäilyn jälkeen. Olisiko vielä mahdollista osallistua jonkun mustattaren ihmisvalintaan, tai olisiko tulevaisuudessa jos ei enää. Ajattelin ettei enää vapaana ole yhtään, tietenkään.
Sitten tuli vastaus että yksi vapautui, soitellaan?
Siitä se lähti, Neiti Vaaleanpunaisen eli Vennin tarina. Jännitti vähän jutella, ajatukset oli puretulla lankakeräsotkulla, kertoa että ennenkaikkea haen tervettä koiraa joka pysyy vierellä sen 13-14 vuotta ainakin. Mutta mitä kasvattaja haki? Hyvää kotia, sanoi kasvattaja. Sehän on se tärkein. Kuvauttaa lupasin.
Venni haettiin 6.9. lauantai iltana kauhean kaukaa, no siltä se tuntui 😅 4h sinne ja sama tännne. Aika jumppaamista että täältä niin kauan pystyi pois olemaan mut kerrankos elämässä, kaikki jäätiin hyvillä mielin henkiin.
Paikanpäälle kun päästiin, pieni musta oli enemmän mitä uskalsin toivoa 🖤 Pieni musta saa olla ja on just sellainen kun on mutta sillä on hurjan tärkeä, iso tehtävä. Pysyä vierellä reilusti pidempään kuin 7 vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!