Hampaista vatsaan

Noniin. Kaikenlaista, mistä aloittais... Hampaista vatsaan...

Kirallahan hampaita ainakin alkoi olla suussa enemmän kuin suulaki salli. Irtaantuvista kulmureista kuitenkin muut, paitsi oikealla oleva, lähtivät suosiolla pois. Tämä yksi vastarannankiiski piteli kiinni ja kun muut pentusisarrukset, joilla yhtä sinnikkäitä hampaita oli, tuumasivat että poistoon lähdetään, päätin minäkin tälle yhdelle sitten varata saman operaatioajan. Ihme ja kumma, aamulla hammas olikin poissa. Piti oikein pari kertaa tarkistaa. Ehkä suurin ihme ja kumma siksi, että yleensä homma menee näin; Aika olisi varattu ja toimenpiteen alkaessa suusta tipsahtaisi pieni kapinallinen kulmuri lattialle, ihan itsellään. Tätä ennen sitten toki oli jo kovalla sovittelulla ja kädenväännöllä järkätty töistä vapaapäivä ja sen sellaista. Että kerrankin näinpäin. Taisi hammas tai Kira pelästyä hammaslääkäripuheita ja yhdessä tuumin päättivät jatkaa omia polkujaan. Nyt suussa on kauniinvalkoinen rivistö, seuraillaan että kasvu sujuu kuitenkin kuten pitää eikä kukaan lähde harottamaan riveistään.

Ja hampaista vatsaan; Seuraavaa pohdintaa ja pähkintää teetti Kiran kaasuvuodot. Vatsassa oli jotain tekeillään ja koitin selvittää mitä ja miksi. Pennulle toki maistuu kaikki, ulkoakin vapaasti tarjolla olevat oksat, ponin lantapallerot, kissan vastaavat pötkylät, pienet maakökkärät jne. Kaikkea pitää maistaa - on varmasti jokaisen emon ohjeistus maailmalle lähteville lapsille. Niin kauan, kunnes lumi tuli maahan, en ihan hirveän huolissani ollut koska pikkukoiruus muuten oli varsin terveenoloinen, ehkä vähän hintelänpuoleinen mutta energinen, iloinen ja vaikutti kasvavan tasapainoisesti. Lumi tuli maahan, jonkinsortin oppi lantalaanmenokiellosta oli sisäistetty ja muutenkin kaikki ulkomaailman tarjolla olevat houkutukset alkoivat jäädä pois mutta hajuhaitat vaan pysyivät. Vatsa oli silloin tällöin vähän löysähkö muttei kuitenkaan paljon.

Karsin ruuasta kaikki lisät pois, jäljelle jäi vain kasvattajankin valitsema Eukanuban Puppy & Junior largebreed Tätä Tarakin muutamien epäonnistuneiden valintojen jälkeen söi koko pentuaikansa. Mentiin jonkinaikaa tällä linjalla mutta ongelmat ei poistuneet. Ko. ruoka ei siis ilmeisesti joltain osin sopinut Kiralle ja alkoi ankara pähkiminen ruuan vaihdosta. Päädyin kuitenkin vielä pysymään Eukanubassa ja seuraavaksi vaihtoehdoksi nousi pentujen ja junnujen All breeds, jossa ei ollut vehnää mutta lammasta oli lisätty kanaa ja kalkkunaosuutta pienentämään. Jostain syystä vehnä on ollut niin Tintille että Tarallekin jonkinsortin negatiivinen juttu, Tiinalla meni vanhempana pakki sekaisin vehnästä (/viljoista) ja vanhuuspäivillään söi Cibaun Senior Formulaa. Tara taas oireili tassujaan kirputtelemalla ja korvien töhnimisellä syödessään Eukanuban largebreediä. Vaihdettiin sillekin pari kuukautta sitten vehnättömään Rich In Lamb Riceen ja toistaiseksi korvat on pysyneet puhtaana ja tassujen kirputus lähes loppunut. Tästä tosin ei voine olla satavarma, ainakaan tassujen osalta, koska samanaikaisesti maa sai sen lumipeitteen. Eläinlääkäri tuumasi että myös jonkinlainen allergia esimerkiksi jollekin ruoholle saattaa olla mahdollinen. Toivottavasti ei kuitenkaan, mielummin haluan uskoa vehnäherkkyyteen, kesällä kuitenkin ehkä voidaan vasta huokaista helpotuksesta nähdään miten kävi.

Ja palaten takaisin niihin Kiran kaasuvuotoihin, ruuan vaihto todella on tuntunut auttaneen. Kaasuvuodot on kokolailla loppuneet, vatsa on vakaampi ja pentuus alkoi kerätä ympärilleenkin ihan toisenlaisesti tavaraa. Eilen jo pohdin että jos paljon pönäköityy vielä, alkaa olemaan jo vähän palleronpuoleinen...

Tarkoitus on myös ainakin puolittain käyttää raakaruokintaa mutta tässä kasvuvaiheessa mennään valmisruokinnalla ja höystellään lisillä. (Eukanuban sivuilta saa muuten tilattua ilmaisen pentukokeilupakkauksen)

Sellaista. Tulipas ruokintapainotteinen naputus :) Ajattelin aina että hevosten ruokinta on hankalaa mutta koiranruokiahan on ihan miljoona ja kun koittaa sitten selvitellä niiden eroja ja mikä sopisi parhaiten kellekin... Ei ihan helppoa. Tinttimummolle aikanaan etsiessäni sopivaa ruokaa hämmästyin, miten vähän ihmiset osasivat kommentoida miksi ovat mitäkin valinneet tai vaihtaneet mihinkin. "Mä vaan ajattelin.." - oli se yleisin kommentti.

Kaipa tämä on se sama suo, kun vaikkapa juuri hevospuolella se, mitä rehua käytetään, loimitetaanko vai ei, jne.

Ainiin, pakko on ihan vähän hehkuttaa, miks just mulla on maailman parhaimmat koirat (sori vaan muut!;). Edellisiltana leikattiin kynsiä, jo toista kertaa yhden ihmisen ja kahden koiran voimin. Se on ollut Kiralle vähän vastenmielistä ja varuiksi toinen ihmisapulainen on pidetty mukana. Nyt Tara näyttää esimerkkiä, ihan kuten Tiina aikoinaan. Tiina opetti Taralle että kun kynsisakset otetaan esiin, mennään maahan pötköttämään ja ollaan ihan hiljaa ja rauhassa. Tara otti oppia ja teki saman perässä, kävi Tiinan selkäpuolelle pötkölleen ja odotti omaa vuoroaan. Nyt tämä tuntuu jatkuvan Kirassa. Se tulee katsomaan kun Taran kynnet leikataan ja käy pötkölleen siihen viereen. Ei nyt ehkä ihan hipihiljaa kölli mutta pikkuhiljaa... Tarasta aina olen tuumannutkin etten sille esimerkiksi kynsienleikkuutta opettanut, ne vaan leikattiin. (Ja Tiina opetti)

Tara näytti mallia myös autoonmenossa, loikkasi penkille ja meni makaamaan. Tuli pois käskystä ja ilman käskyä Kira, joka ei ole ihan innoissaan autoonmenosta ollut, apinoi ketterästi perässä. Kiitos Tiina-Enkelikoira, että autoit Taran kanssa, nyt Tara jatkaa oppia ja auttaa Kiran kanssa, vaikken olisi uskonutkaan :)

Tintti-Enkelikoiruus, ikävä on iso,
lämmöllä muistellen, monissa hetkissä aina mukana ♥

Toisenlainen perhe

Juttua pukkais mutta kun nyt käy aivot vähän hitaalla (joka tosin ei liene ylläripylläri kellekään) niin höpistään jostain muusta, vieläkin. Eilen illalla nimittäin heppahevonen sai ruokatorven tukoksen, jo toista kertaa (edellinen oli kesällä) ja nyt sitten tehdään perusteellinen selvitys mistä johtuvat, loppukuuhun torstaille siis klinikka-aika. Samaisena iltana alkaa Kiran jatkokoulukin.

Tänään oli hevosilla kengitysilta ja huomenna on LÄMPÖKAMERAKUVAUS! Hevosilla siis. Erittäin mielenkiintoista! Ko. henkilö on tehnyt myös koirille näitä kuvauksia joiden kuvatuksia voi katsella tästä. Ehkä valotan vähän tännekin fiiliksiä, kun tapahtuma on suoritettu. Torstaina on taas kengitys, pienempien hevosten vuorona. Aikas hevospainotteisia iltoja tällä viikolla siis.

Vaan se hevosista tälläpuolen, nyt on pakko tuoda esiin blogi joka on koukuttanut ihan armotta. Nimittäin Jofli. Blogi kulkee pääosin Welsh corgi cardigan-lauman mukana, mutta ehdottomasti itse jäin koukkuun luettuani koskettavan tarinan siitä, miten pieni, urhea corgi Ella otti orvoiksi jääneet sakemanninpennut omakseen. Lue tarinan alku tästä ja varaa iso kasa nenäliinoja. Katso myös uusin postaus tästä, varaa vieläkin muutama nenäliina mutta varaudu myös pentukuumeiluun... Herttainen video pikku Ella-Emosta kuuden saksanpaimenen ylpeänä varaemona. Ihmeitä tapahtuu... ♥


Tassuallekirjoitus


Näin. Taran tassunjäjen signeeraamana. Nyt on varastoon kertynyt paljon juttuja, kauppareissusta, hampaista, ruuasta, Paha-Possusta... Jahka keksin mistä aloitetaan niin aloitetaan! Siihen asti, kipakkaa (täällä nyt -16) pakkaspäivää! 

Maanantaikevennys

Huomenna vähän reippaammalla asenteella viikonjatkoon, vaikka hyvä viikonloppu ja tämäkin päivä olivat, ei vaan jaksa nyt naputella ja laitettakoon se maanantain piikkiin... ;)

Pokka pettää...

Pari päivää sitten aamulla heräsin omituiseen ääneen. Tai olin ikäänkuin jo oikeastaan hereillä, mutta joka tapauksessa, kuului omituinen ääni jota seurasi pieni ryskis. (Ei siis onneksi iso RYSKIS.) Sitten kuului tassunäänet (Huom, yhdet) ja hiljaisuus.

Hetken pohdin mistä ääni mahtoi tulla ja koska en keksinyt mitään järkevää selitystä kysyin kuuluvalla, unenpöpperöisellä äänellä että mikä se oli, mitä siellä keittiössä oikein tapahtuu? Kukaan ei kuitenkaan vastannut, hiljaisuus vaan jatkui. Se just oli se pahin, täyshiljaisuus. Yleensä aina merkki siitä, että jotain, mitä ei pitänyt tapahtua, tapahtui tai tapahtuu. No tapahtumapaikalle päästyäni Kira makasi sievästi uuninviereisellä punkallaan ja somasti hiukan heilutteli hännänpäätään, Taraa ei näkynyt missään. Yleensähän aamuisin tilanne on kutakuinkin sellainen, että molemmat tulevat innoissaan portille toivottamaan melko railakkaat huomenet, hyöritään ja pyöritään ja pöristään ja ulistaan. Että siihen nähden ko. aamuna esitys oli siis melko vaisunlainen...

Mitä sitten oli tapahtunut; Keittiön lasivitriinin hyllyköistä oli vedetty yksi pärekori alas tavaroineen. Kori on siis aikalaillakin tuon kuvassa olevan korin tapainen, vähän samaan tapaankin hyllylokerossaan. Että siitä sitten pahapäinen, tai tässä tapauksessa päreinen, kori oli hypännyt pienen pentuparan kimppuun. Niinhän se siis tietysti meni. Onneksi Kira oli ehtinyt turvaan omaan petiinsä, jossa sitten vienosti hymyili ja katseli... Tara taas isosiskon ominaisuudessaan oli jo varoitellut Kiraa, että sinuna en tekisi noin, ja kun ärsytetty kori sitten hyökkäsi, katsoi Tara parhaaksi paeta paikalta, luikki eteiseen kuuntelemaan mitä tuleman piti.

No tottakai piti siihen hiukan draamaa heittää ja suureen ääneen päivittelin että Aaaapua, Mitä Täällä Onkaan Menty Tekemäääään..?! Siinä vaiheessa Tara The Luimu tuli ovenrakoon kurkkimaan ja selitti että mä en tehnyt mitään ja sanoin tollekin dörpölle ettei senkään pitäs. Ja Kiraa nolotti, yritti selitellä kainosti pedissään että niin mutku... Se paha kori... Hyökkäsi! Ja mää en oikeestaan ees tehnyt mitään ja se kori loikkasi kimppuun ja hyökkäsi... Ja se oli kuitenkin vahinko...

Se on välillä aika vaikeaa pitää pokkaa näissä tilanteissa. Meinaan kun se pokka pettää ja alkaa hillittömästi tai edes ihan vähänkin naurattaa, on kaikki uskottavuus juuri sillä hetkellä menetetty. Varsinkin Kira on kehitellyt erinomaisen vinkeän tavan päästä torupälkähästä. Se tuijottaa ensin huolestuneena kulmat kurtussa, pää keikkuen silmiin, ihan kuin itsekin olisi kovin järkyttynyt omasta käytöksestään. Ja sitten kun sen eläytyminen asiaan alkaa naurattamaan, se aloittaa omituisien mutkapomppuliikesarjan suoraan kohti, vähän kuten tuo pikku kilipukki tuossa videossa, vähän tosin hallitummalla koreografialla, mutta kuitenkin. Kaikki jotka on nähneet noita "kilinpentuja" loikkimassa, tietää miten hassulta se näyttää. Niin Kirakin. Siinä vaiheessa ei sitten ole enää toivoakaan pitää yllä minkäänsortin coolin johtajan asemaa vaan kaikki auktoriteetti on hävinnyt kuin pier... ilmavaiva saharaan. Niin ja ilmavaivoista puheenollen, niitäkin on riittänyt tällä pikku-harmaalla. Tästä syystä sitten vaihdettiin ruokaa mutta siitä vaikka enskerralla. Nyt viihtyisää hetkeä Kiraa matkivaa kilinpentua katsellessa.


Se vuosikin sitten vaihtui..

Tosiaan. Nyt sitten on joulut ja vanhat vuodet jätetty taakse ja taas voisi tehdä suuria suunnitelmia tulevaan mutta kaipa se on parempi olla tekemättä. Tai ainakaan kovin suuria, pieniä tavoitteita sensijaan on varmasti hyvä olla jotta on jonkinlainen suunta, mihin pyrkiä.

Mitä sitten menneenä vuonna tapahtui koirarintamalla, loppujen lopuksi aika isoja asioita. Kira tuli ja Tiina meni koiraenkeliksi. Tara taas yllätti koko kotikatsomon ollessaan niin suopea uudelle tulokkaalle vaikka alku olikin varovainen. Nyt saa jo olla vähän puolustamassa sitä, kun on niin kiltti harmaalle riiviölle, saisi joskus sanoa vähän painavammin ettei kaikki repimiset ja roikkumiset ole kyllä ihan niin jees-juttuja.

Mitä suunnitellaan tulevaan, varovaisia suunnitelmia, jotta ei kaikki mene mönkään mikäli mutkia matkaan tulee. Kiran pentukouluun tuli pieni tauko mutta tarkoitus olisi jatkaa taas loppukuusta, tottiksen alkeilla, jos työ saadaan olemaan haittaamatta tärkeitä harrastuksia. Tässä välissä koitetaan olla ahkeria ja treenata itse edelleen.

Ja muuten noin lähitulevaisuuden suunnitelmia; Kovasti houkuttelisi viedä Kira uimaan kun niinkin hieno juttu kuin koirauimala tänne lähelle on saatu! Ehkä eniten asiassa houkuttelee se, että näkisipä koiranalku taas jotain uutta ja ihmeellistä. Paitsi että uskoisin että se vois olla ihan kivakin juttu, sen verran pentuna tuntui olevan hauskaa kun pääsi ojaan juoksemaan.

Hampaita tippuu suusta huimaa kyytiä, alkujaan mietin että saadaankohan yhtään hammasta talteen, siis tältä harmaalta riiviöltä, ja seuraavana päivänä lattialle tippui yksi aivan käsittämättömän pieni hammas, jota ihmeteltiin koko porukalla. Sitten niitä alkoikin tipahdella ja talteen saatiin useampikin. Hammaspuolella on vähän tunkua, tuplakulmureita tällähetkellä mutta myös muilla sisarruksilla joten seurataan vielä hetki ja toivotaan että tipahtelevat loputkin poistoon joutavat. Eli siis tilanne näyttää vähän tältä, lainaan tätä mainiota kuvaa, jossa tilanne hyvin näkyy, kuin velipoika-Pasonkin (arvaat varmaan kumpi ;) suussa.

Paso ja kaverinsa Keijo ©Kennel Wolf Magic

Nopein toimitus ikinä!

Ihan pakko on hehkuttaa nyt kulkukoira.com - putiikkia, oli nimittäin ehkä nopein toimitus ikinä!

Vihdoin ja viimein toteutin, jo noin aika tasan kolme kuukautta sitten saaneeni ajatuksen hyvästä auton takapenkin suojasta, ja tilasin sellaisen sunnuntaina 30pv. Tilausvahvistus kopsahti heti sähköpostiin ja seuraavana päivänä sitten jo seurantakoodikin. Tänään, keskiviikkona, eilisen pyhän jälkeisenä päivänä, kännykkä taasen piippaili viestiä jossa ilmoitettiin paketin olevan noudettavissa postista!

Oli pakko tavata tekstari vielä toistamiseen, olin varma että siinä on maininta paketin noutamisajankohdasta, joka on vaikkapa 4.1. ja siitä eteenpäin, mutta ei. Siinä luki että paketti on noudettavissa. Nyt. Heti. Hämmästyttävää.

Kerran kun tilasin ulkomailta, aika kaukaakin itseasiassa, hevoskampetta ja valitsin hitaamman ja halvemman toimitustavan, ottivat yhteyttä ko. myymälästä ja varmistivat että haluanko varmasti toimitustavan jolla paketin tänne saaminen voi kestää jopa kaksi viikkoa... Vastasin että kyllä kiitos, täällä meillä Suomessa se on ihan normaalia että toimitus kestää ainakin sen kaksi viikkoa, ja niinhän se onkin, normaalisti. Täällä nimittäin on "muutamia" nimeltä mainitsemattomia hevosvarusteliikkeitä joiden toimitusaika on kahdesta viikosta useampaan kuukauteen. Että kyllä tällainen "pyhäpäivätilaus - lähetys - pyhäpäivä - nouto" - nopeus sai kertakaikkiaan raapimaan tikkuja päästä. Miten jollakuilla VOI kestää useampia kuukaisia jos joillain homma onnistuu parissa päivässä?!

Ja itse tilauskohteestakin vielä sitten pari sanasta, eli tosiaan kyseessä nyt vihdoin ja viimein se Allside-takapenkin suoja, jota todellakin jo joskus lokakuun alussa havittelin. Olen aina ollut vähän hidas tekemään päätöksiä, jahkailen ja pähkin, mutta sanotaanko niin että se yksi kerta YÄK-kää siivotessa, kipakassa syystuulessa, sormet kohmeessa, pitkin auton jalkatilaa, penkin ja ovenreunoja, riitti. (Ja tässähän siis nousee sivuillekin suojalärpäkkeet, eli koira kaikkine YÄK-käineen pysyy "kaukalossaan".) Uhmasin vielä jonkunaikaa ko. asiaa, mutta Kiran antama pieni varoitusmuistutus viimereissulla, vaikkakin kohdensi pahoinvointinsa suoraan keskelle suojattua penkkiä, auttoi tekemään nopeita ratkaisuja. Lisäksi huomasin, siinä edullista korvaavaa suojaa puunatessani, että se oli kulunut jo paikoin lähes puhkiasti. Ja vaikka näin olikin, haluan silti antaa Bilteman varsin edukkaalle vaihtoehtoistuotteelle hyvät pisteet, kyllä se ihan oivasti palvelee varmasti monia takapenkin tassulaisia.

Hiukan jo hypistelinkin uutta, tulevaa suojaa ja ensivaikutelma vaikutti kyllä laadukkaalta. (Saksalaista alkuperää, mitä muuta siis voisikaan olla kuin laadukasta ;) Paksummalta/kestävämmältä ja ei niin liukkaalta. Oli klipsia ja tarraa sekä vetskaria. Huomenissa varmaan koitan asennella paikalle ja tietysti sitten vielä itse pääkäyttäjät testaavat vielä, jonka jälkeen voidaan antaa se lopullinen lausunto. Toistaiseksi kuitenkin tosi tyytyväinen ja edelleen hämmästynyt toimitusnopeudesta. Että 10 pointsia ja papukaijamerkki Kulkukoira.comille, suosittelen!

Noppa! ©Kennel Wheel´s
Ps. Ompas muuten i h a n hirveä mäyriskuume, liekö jotain tämän jouluflunssan jälkitauteja. Ei vaan, onhan se ollut jo kauan ja menin tietysti liittymään pahapahan fasen mäyrisryhmään ja siellä toistaan hienompia mäyriskoiruuksia, tällä hetkellä pahiten riivaavimpana ehkä Pikku-Noppa, kotia vailla, voijee... Ostin viime viikonlopulla alennusmyynnistä T:lle ja K:lle parit uudet pannat, ja samalla kotona huomasin että mukaan oli tarttunut samaa sarjaa myös ihan pieni panta! Tuumasin että se on varmaan sitten Nopan panta? En saanut osakseni ihan hirveen ymmärtäväisiä katseita. Höh. Eikö pieni koira pidä olla joka koiraperheessä? Niinkun meilläkin on aina ollut? Mähän voisin ottaa sen mukaan vaikka töihin päiviksi, niin ei tarvis ees täällä hukkien kanssa oleilla?

Tai no voisko joku täällä lähellä majaileva tarjota Nopalle kodin, lupaan toimia hoitotätinä aina (usein!) tarpeenvaatiessa...? ;)