Hei me treenataan!

Taas! Jee! Huisia! Ja ihanniinkos vähänniinkos vahingossa se tarstehräjottain vaihtui sanoista tekoihin. Kiitos tästä alunperin hevosystävälle, josta taitaa olla tulossa kovaa vauhtia koiraystävä ;)

Kyllä sitä näemmä vaan nappaa kiinni kun tarpeeksi härnätään, se Narunjatkekin. Pieniä huomautteluita ja kaikkia mielenkiintoisia kursseja. Pakkohan se oli lopulta mukaan päästä! Kira oli jälleen kuten aina, yllättävän hyvä. Me on yhdessä metsiydytty täällä tosi rauhassa mutta jostain syystä edistystä itse Narunjatkeelle oli tapahtunut koska sitä ei juurikaan tälläkertaa jännännyt lähteä.

Kun Kira sai kaulapannan, Tara jäi taas katsomaan perään vähän pettyneenä. Se alistuu kuitenkin kohtaloonsa eikä tee asiasta numeroa. No paitsi ehkä pienen henkisen numeron Narunjatkeen mieleen katsoessaan "menkäätevaan, mäjääntaastänne... Pitäkäähauskaa, kyllämätäällä... Yksinpärjään..." - ilmeellään.

Meitä oli pieni sekalainen ryhmä, jossa otettiin sakemannivoitto, koska meitä oli kaksi! Komea, tumma, ISO uros, jota Kira uskalsi loppuajalla jo avoimesti tuijotella. Ettei vaan mitään treeniromanssia nyt kehkeytyisi...

Kurssi koostuu häiriötreenistä, aika tehokkaasta sellaisesta. Vinkulelu ja pieni stokkan lelukoira oli varmasti ne tehokkaimmat häröilijät. Vingun kohdalla oma ajatus karkasi heti Taraan. Sen kohdalla olisi tullut luja väärin - vastauksen töräys...

Häröilyt varasti Kiran huomiota mutteivät vieneet sitä mennessään. Yllätti kyllä koska se toisinaan on vähän ylisosiaalinen. "Luota koiraasi". Ihan kuin olisin joskus aikaisemminkin kuullut nämä sanat. ;) Tavallaan luotan, toisaalta en. Ne on ne kaksi pirua tai enkeliä, jotka istuu olkapäillä. Vähiten luotan kuitenkin varmaan itseeni. Siihen etten osaa ja siksi koirakaan ei osaa, tai ymmärrä ja pakka leviää.

Tässä kohden tunnustettakoon myös, etten ole niinkään leikkijuttu-ihmisiä, traumat juontanee jostain ala-asteen ikävistä kymmenentikkualaudalla, yksi hidas Narunjatke syyttävien sormien edessä - tai jotain, mutta nyt treenikerran kevennysleikki oli aika hauska ja eritoten hyödyllinen! Olikohan se nimellä polttopallo, jokatapauksessa sellainen joka toi nämä ala-asteen ajan traumat mieleen. Koirat rinkiin narunjatkeidensa kanssa ja yksi kiertämään hanskan kanssa takaa ympäri. Se koirakko, jonka taakse hanska tipahti, lähti kilpaa tipauttajan kanssa kipittämään, taistellen samasta paikasta ringissä.

Ja miten hienosti koirat kestivätkin toisten pinkomisen takaa ohi, lähenivät toisiaan ringin pienentyessä varkain ja pinkoivat narunjatkeittensa kanssa omaa paikkaa tavoitellen, muista välittämättä! Lopuksi vielä koirat käännettiin ympäri, hanurit toisiaan kohti, jätettiin paikkamakuulle ja narunjatkeet kiersivät ringin rauhassa palaten omansa luokse. Ja siinähän ne kiltisti odottivat! Kiralla pää pyöri kuin pöllön poikasella, mutta paikka pysyi!

Osa ala-asteen traumoista on siis otettu vihdoin käsittelyyn ja päästy menestyksekkäästi siinäkin eteenpäin! Ei voi muuta sanoa kuin että moniosaisia on nämä koirankoulutuskurssit! Kira Koiruus oli itse hippasen totinen mutta ihmekös tuo, niin pitkän tauon jälkeen. Ensikerralla ollaankin sitten ihan muualla, vähän jännää kyllä.

Vielä lopuksi keikan "note to myself":

  • Peili, erivinkeä keksintö kun koira jää taakse paikalleen ja olet itse siihen selin. Ei tarvi vilkuilla olan yli. Peiliä ei siis tällä kertaa ollut ja se auttoi tajuamaan oikein kirkkaasti idean. 
  • Käskyt. Mieti. Jos koiran pitää pysyä häiriön alla paikallaan ja sanot "Täällä!" joka erehdyttävästi saattaa kuulostaa sanalta "Tänne!" - voi olla ettei koira pysy paikassaan.
  • Positiivisuus. Jostain on nyt iskostunut vähän turhankin jäyheä tapa käskeä. Kira kaipaa kevyempää ja iloisempaa opastusta. Toki varmasti joskus sitä jäyheääkin, mutta se on kuitenkin pehmeä koiruus jota ei passaa latistaa.
  • Treenaa! Niin. Tars tehdä jottain. Tee. Sillä se ratkeaa! :)
Hyvä fiilis. Kyllä me täältä metsistä, koloistamme vielä noustaan!

Kun kaikkea ei saa syödä

Tässä yksi tapa opettaa ettei saa ottaa ja syödä kaikkea suureen kitaansa. Onko muita? On varmasti, onko muita hyviä vinkkejä siis. Kauhistuttaa myrkkysyöttien yleistyminen, tosin Poliisihan juuri tiedotti että toisinaan niistä huutelut saattaa olla pelkästään kauhunkylvämistäkin. Sairas nykymaailma. :(

Vaan kylläpä toisinaan hirvittää, kaupungilla katsoessa, miten ihmiset ihan pysähtyy ja antaa koiran popsia maasta mitä lie, kitusiinsa. Jatkavat sitten huolettomina matkaansa.
Maailmassa on paljon asioita, jotka lenkillä ovat koiran ulottuvilla, vieläpä herkullisia - ainakin koiran mielestä,...
Julkaissut Koirakoulu Kompassi 4. huhtikuuta 2016