Raaaps raaps raaaps raaps.... plätplätiplätplät.... *Vaeltelua* Raaaps raaps raps raaps.... plätplätiplät plät.... *Vaeltelua* ja vielä pari kertaa sama. Herätyskellon ääni maanantai aamuyöllä. Tara The Korvakoira. Korva vaivasi taas. Eikun ylös ja pientä karhunpoikaa hellimään. Putsasin ja lääkitsin, taisi olla aika kipeä, rapsuttelin. Aijaijaiaiaijai... Riittää jo ei enää tarvi, aijaiaijai.... -Sanoi Tara. Ei tykkää yhtään ja ihmekös tuo, aika harva kai kivuntunteesta tykkää. Kira seurasi silmät ympyräisinä vieressä, oli kai varma että koitan Tara-paralle suorittaa jonkinsortin aivolobotomiaa. Loppu aamuyö meni keittiön tuvan sohvalla nukkuen puoliunta, valvoen ettei aikaisempi herätysääni toistu. Ei toistunut, tilanne rauhottui ja aamulla puoliseiskan aikaan iso nenä tökki poskea...ooootko henkissä, herää jo pahvi, tarvi koko päivää nukkua jos yöllä nyt vähän valvottaa...
Ei haittaa valvomiset ja väsy, pääasia että koiruudella oli parempi olo, itselläkin parempi mieli, pienempi huoli. Silti koko päivän pohdin ja mietin, korvalääkärillekin lähtöä. Tämä session on toistunut aikaisemminkin. Jo pentuna korvat alkoi töhniä, molemmat. Vaihdettiin pariin otteeseenkin ruokaa ja Eukanuban penturuualla tilanne rauhottui, töhnä loppui, huh. Meni hyvin, pitkäänkin, kunnes vasen korva alkoi vähitellen töhnimään enemmän ja enemmän. Eläinlääkäri käski pohtia ruokintaa ja määräsi korvalääkkeen. Vaihdettiin vehnällinen vehnättömään. JES! Se toimi. Nautaa uupui myös uudesta ruuasta. Edelliskesänä alkanut tassujenkin kirputtelu loppui, nauta-allergiaako? Raakaruokinta otettiin mukaan, kaikki hyvin, koiran ulkonäkökin senkun parani. Kunnes... Taas.
Korva töhnii, tassut kirputellaan. Mitä ihmettä? Mieti mieti mieti; Mikä sen olisi voinut aiheuttaa. Joku lihako? Broiskua, lammasta, ankkaa, hevosta, kalkkunaa, lohta... Sikaa. Ei nautaa. Tällä hetkellä syötöllä 60-40% mennään. En tiedä miksi, mutta tässä puolenvuoden sisään on tullut sellainen intuitio (menikö oikein, hieno sana!) että joku muu voisi korvata tuon Eukanuban. Vaikka itse aina tivaan ja tinkaan kaikkeen perusteluja, en oikein osaa järkevästi tätä edes perustella. Eikö tuo in-tu-iti-o ole siis ihan oikea sana tähän, korvaa ikäänkuin sen perustelun? Vaistojen varassa, Basic Instinct.
Mitä enemmän kyselen ja luen, sitä sekavammaksi menee. Kiran ja Taran kasvattajien äänet; "Vaihda se nappula lihaan!" - kuuluu aika-ajoin päässä, voimistuvalla volyymillä. Pahvi mikä pahvi, silti miettii kuivanappulaa, Eukanuban tilalle... Kuullun ymmärtämisen puutetta havaittavissa..ko?
En ihan vakuuttavasti osaa itsellenikään perustella miksi haluaisin sen nappulan ohessa, edes pieneltä osaltaan olevan, pakkanen on niin pieni, ettei tuplamäärä lihaa sinne mahdu? => Osta isompi. Mitä jos unohdan ottaa lihat sulamaan?! => Ole tarkempi, ei voi vaan unohtaa, ei ole mikään perustelu. Jos lähdetään jonnekin, kuivanappula on niiin helppo ottaa mukaan! => Buaha ha haaaa, lähdette jonnekin??! Tohon et usko itsekään, mihin te nyt menisitte, ikinä missään käy! Mmmm... Jotenkin vaan tuntuu turvalliselta käyttää sitä nappulaakin. Okei, se oli ensimmäinen jossain määrin hyväksyttävä asia, tai hölmön asian ääneen, tai julkisesti kirjoitettuna, sen myöntäminen, teki siitä hyväksyttävän asian.
Ihana eläinliikkeen myyjäkin ymmärsi tuskaani, kävin ruokia katselemassa ja päänsärkyäni sinne, pakenemiskyvyttömälle myyjäuhrille taas vuodattamassa. Hän suositteli Orijenin Adultia ja lihaa. Olin tyytyväinen juttutuokioomme, koska hän osasi kokolailla hyvin perustella omia ajatuksiaan. Itse barffasi tällä hetkellä mutta sanoi että on harkinnut siirtymistä puolet-puolet - linjalle. Tähän väliin nostan taas esiin Heidi Rubinin raakaruokinta-luennon. Ihanan epäfanaattinen raakaruokkija, tykkäsin! (Nimim. "Fanaattisuus on aina pahaksi!")
Toisaalta Nipsu ja Tiina söivät nappularuokaa, melkein pelkästään vallan. Ihan sennuiällä aloin laittamaan raakaa jauhelihaa joukkoon. Tintti ainakin 13½vuotiaaksi eli ymmärtääkseni pitkän ja ihan terveenkin elämän. Nipsukin kyllä, epilepsiaa lukuunottamatta. Toisaalta tämä kahden koiran luentakanta ei ehkä ole vielä järin hääppöinen tekemään suuria päätöksiä siitä, mikä koiralle pitkässä juoksussa on parasta. Toisaalta hyvän ystäväni, sekä appeni sekarotuiset elivät terveinä liki kakskymppisiksi(!!!) lähes sellaisella ruualla, joka on monen tieto-taitajan kauhistus ja lähes varma kuolema. Oliko avainsana sekarotuisuus vai mikä, tiedä häntä.
Jokatapauksessa se, mihin uskon, on se, että jokin on pielessä. Allergiat, korvien töhnimiset, ihottumat, viirupäisyys, sairaudet, jne. senkun lisääntyy. Onko se jalostus vai ruokinta vai molemmat vai mikä? (Oli muuten hyvä kirjoitus mielestäni SPL-lehdessä sivuten mm. eroahdistuksia ja koirien ylivilkkautta, joka on tänäpäivän THE ongelma, muttei siitä nyt sen enempiä, lähtee taas juna eri raiteille) Tosin noiden em. takana joka tapauksessa on aina ihminen itse. Noniin, taas syyttävä sormi osoittaa narunjatketta. Ei ole helppoa ei, koita tässä sitten tehdä viisaita valintoja ja ratkaisuja, sormen osoitellessa.
Pakkasessa on kuitenkin nyt broiskua, kalkkunaa ja lohta. Kaapissa vähän vielä Eukanubaa ja Orijenin pikkusäkki, joka jostainsyystä sai koirat ihan villiksi itseään kohtaan. Ilmeisesti se siis tuoksuu ainakin hyvältä? Jatketaan pohdintaa ja koitetaan tehdä viisaita ratkaisuja, kyllä aika sitten näyttää, miten kävi. Jostain syystä silti tiedän, etten ikinä onnistu näitä koiria valitettavasti parikymppisiksi pitämään.
Ps. Vih-Doin ilmoitus Taran kuvien saapumisesta saapui, nyt odotellaan sitten sitä ihan virallistakin tulosta. Tästäkin olisi muuten jokunen sana mielessä, mutta jääkööt sekin, ehkä jo ensikertaan! :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Heidi Rubin. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Heidi Rubin. Näytä kaikki tekstit
Eikun jänöjahtiin!
Joo. On se tosiaan jännä juttu miten alkaa pohtia omaakin syömistapojaan ja tottumuksiaan tuollaisen koirien raakaruokintaluennon jälkeen.
Eilen siis sain itseni kuljetettua (josta myös kiitos Epun hovihuoltajalle, näissä kohden olen vähän laumasielu, vaikka muuten mielelläni erakoidun rauhassa) Heidi Rubinin raakaruokintaluennolle. Mitä enemmän olen raakaruokinnasta lukenut, sitä enemmän se kiinnostaa ja siihen tuntuu tulevan ikäänkuin tiedonjano. Se jo kuulostaakin loogiselta ja järkevältä. Luento oli siis erinomainen tietoiskupläjäys tässä kohden ja osallistuminenkin oli varsin edukasta, 5euroa / pää, paitsi minulta ei sitäkään, kun käydessäni Turun Lemmikkieläinasemalla hakemassa Muschin ateriapötköjä sain nimeni listaan, joka oikeutti oikeuden vain hilata itsensä paikalle. (Kiitos siis Lemmikkiasemalle hyvästä ruokintavalistuksesta!)
Porukkaa oli paikalla melkein auditoriollinen, joka lukeutu jo barffaafiin, wannabe-barffaajiin (joihin luen itsenikin vielä kuuluvani) ja asiasta ihan vaan uteliaisiin. Heidi on biologi ja filosofian maisteri (genetiikka) josta voit lukea lisää Heidin sivuilta lisää tästä.
Pointtina hän painotti asiaa joka tuntuu valtaosalta ihmisistä unohtuneen; Koira on petoeläin. Mikä on petoeläimen luonnollista ruokaa? Muut eläimet. Hän kertoi "nappularuokinnan" vaikutuksesta ja raakaruokinnan eduista. Miten kauan koirat on syöneet teollisia ruokia ja miten kauan raakaa? Noin 60 vuotta taaksenpäin, teollisten koiranruokien tullessa markkinoille, on koirien terveysongelmat lisääntyneet ja lisääntyneet. Allergiat, iho-ongelmat ja tulehdukset, eri sairaudet, kutinat, ylivilkkaus keskittymisongelmineen... Näitä lääkitään mutta itse syytä ei useinkaan selvitetä. Todetaan vaan että koiralla on herkät korvat, tai että se nyt vaan on allergikko. Yleensä allergiat ja muut ovat kuitenkin kokolailla peräisin jostain.
Pääosin teolliset koiranruuat sisältävät viljaa, valtavanmäärän hiilihydraatteja, mikä ei ole oikea, luonnonmukainen koiran ravinnonlähde. Ne voivat olla lähtöisin huonolaatuisista sokereista tai maissista. Koira ei pysty sulattamaan suuria määriä kasvisperäistä ravintoa, jolloin se muuttuu kuona-aineiksi. Kuona-aineet poistuvat toisesta päästä ulos ja / tai imeytyä suoliston kautta koiran elimistöön. Elimistö taas yrittää päästä siitä osasta eroon ihon ja limakalvojen kautta, joka taas voi kieliä silmien rähmimisestä, töhnivistä korvista, iho-ongelmista, jne. Myös se valtava määrä lisäaineita, joita ko. ruokiin käytetään pitkien, pitkien säilyvyyksien takaamiseksi, on iso kysymysmerkki. (Ihan kuten meillä ihmisilläkin.)
Pakkausselosteet lupaavat määrällisesti loppujen lopuksi hyvin vähän lihaa. Liha ei aina myöskään tarkoita lihaa vaan ovat kasa teurasjätteitä. Luvatut vitamiinit eivät kestä valmistusprosessin kuumentamista ja niitä lisätään keinotekoisesti, osa on jopa sellaisia jotka on ihmisten ruuissa kiellettyjä niiden aiheuttamien ongelmien vuoksi. Pystyykö koira näitä kaikkia, keinotekoisuuksia edes käyttämään hyväkseen? Kuumennettaessa suuri osa entsyymeistä, hyödyllisistä bakteereista ja antioksidanteista tuhoutuu myös. Samoin kärsii valkuainen ja rasva. Kivennäiset kestävät kaikkein parhaiten mutta niidenkin koostumus muuttuu. Kypsentäminen tuhoaa tai muuttaa tärkeitä ainesosia.
Nyt on aika helppo vastata ihmisille, jotka kyseenalaistavat sitä, saako raakaruokintaa syövä koira varmasti kaiken tarvitsemansa. Saako se sitten kuivamuonista? Niin uskotellaan, helppoa, vaivatonta, siistiä ja kaikki samassa nappulassa. Totuus vaan voi olla aika toisenlainen.
Koiran vatsahapot ovat alkujaan erittäin happamat ja siksi ne soveltuvat lihan ja luiden sulattamiseen. Tästä syystä koira pystyy myös syömään vähän pilaantunuttakin lihaa. Kuivamuona taas voi sotkea vatsan luonnonmukaista happamuutta eikä luut aluksi sula kovin hyvin. Koira voi myös hotkia lihaisat luut alkuinnostuksissaan joten niiden syöttäminen pitää aloittaa varovasti ja valvotusti, vaikkapa kädestä antaen, luusta kiinnipitäen. (Samalla oivaa harjoitusta tottelevaisuuteen, koira ei opi vahtimaan ruokaansa, irroittaa käskystä ja oppii syömään kiihtymättä) Jos koiralla tuntuu olevan tai epäilee luiden syömisessä olevan ongelmia, voi aloittaa vaikka jauhetuilla broilerinsiivillä. Parin viikon aikana, kuivamuonatta, raakaruualla, pitäisi olla palauttanut vatsahappojen tasapainon normaaliin, happamaan tilaan, jonka jälkeen luidenkin pitäisi sulata normaalisti. Meillä eka kokeilu luiden kanssa päättyi ripuliin. Enkä tiedä miten Taran luun edes kävi, luulen että se hautasi sen jonnekin. Kesäloman aikaan kokeillaan uudelleen.
Määrällisesti Rubin suositteli lihaisia luita 60-80%, lihat, sisäelimet, kalat jne. 10-20% ja kasvismateriaalia n. 10%. Lisäksi sitten öljyt, kanamunat, vitamiinilisät ja ehkä kotiruokaakin. Lihaisat luut ovat luita, joiden liha ja luusuhde on 1:1. Lisinä ja vitamiineina tärkeänä hän piti mm. Omega 3:sta, jonka erinomainen lähde on rasvainen kala, lohiöljy, ehkä pellavasiemenöljy. (Eläinperäisenä kuitenkin parempi vaihtoehto) D-vitamiini, jonka lähteenä maksa, kala, kalanmaksaöljy tai ihan kapselit. (Suosituksena 20KY/ep.kg / pv.) sekä C-vitamiini, suosituksena 5-10g/pv isoille koirille.
Erikoistapauksien, kuten esimerkiksi diabeteskoirien kohdalla Heidi kertoi että osalta sairaudesta kärsivillä koirilla on lääkitys pystytty jättämään kokonaan pois, raakaruokinnan kanssa. Hän kuitenkin suositteli varovaista siirtymistä ja keskustelua sekä eläinlääkärin valvontaa asian tiimoilta. Hän myös ihmetteli suuresti että koirillekin on edes voitu saada aikaan sokeritauti.
Osa kuuntelijoista ihmetteli eläinlääkäreiden negatiivista suhtautumista raakaruokintaan. Heidi tuumasi että se johtuisi siitä että eläinlääkäriopiskelijoiden koulutukseen kuuluu hyvin pieni osa ruokintaa johon eräs kuuntelijoista tuumasikin että näin on. Kyse olisi siis pitkälti tietämättömyydestä ja kuulemma tähänkin olisi vähitellen tulossa muutoksia. (Oma huom. Vai pyörittäisikö lääketeollisuus maailmaa vaan nyt vähän liikaa?)
Lopuksi vielä mukana oli Muschin edustaja Riikka Lahti joka kertoi yhtenä raakaruokintavaihtoehtoja tarjoavan Muschin tuotteista ja vastaili kiinnostuneiden kysymyksiin. Muschilta löytyy melkolailla kattava valikoima luita, lihoja ja aterioita. Ateriatkaan eivät ole täysin täysravintomuotoisia mutta syksyllä olisi niitäkin tulossa. Niiden turvin ei kai enää voi vedota siihenkään, että raakaruokinta olisi vaikeaa ja työlästä. Toki ehkä ei kaikkein edullisin vaihtoehto ainakaan isolla koiralla, mutta ainakin alkuunpääseminen on varmasti helppoa. Lihatuotteet tulevat Snellmanilta ja Kanatuotteet Atrialta.
Se mikä itseäni vähän Muschin puolella harmittaa, on hevosenlihan puuttuminen. Miksi näin? Riikka vastasi ettei hevosenlihaa saa. En jaksa olla ihmettelemättä tätä asiaa. Jos yrität viedä hevosen teuraaksi, se on vaikeaa eikä montaa kymppiä lihasta korvata. Sensijaan ulkomailta hevosta tuodaan, jopa naudanpihveiksi asti, kuten viimeaikoina on saatu lukea. Mielestäni hevosenliha on jo ihan eettinenkin vaihtoehto ja erittäin mielelläni sitäkin käyttäisin vaikkei minusta omaa pokua koirille ole varmasti koskaan tarjoilemaan.
Muschin lisäksi vaihtoehtoja löytyy kattavasti, kuten Maukas, Neu, Mur-Kis, KennelRehu, Murren Murkina jne. jne...
Lopuksi saatiin vielä tietoisku Aloe Verasta, johon suhtauduin aluksi hyvinkin skeptisesti, mutta kärsivällisesti kuunnellessani ehkä pieni avoin rakonen asialle löytyi kuitenin sieltä mielensopukoista. Olen kuullut lähinnä fanaattisia uskomuksia siitä, miten Aloe Vera on avain onneen ja parantaa ihan kaiken. Yleensä kun tämänkaltaisia mantroja aletaan hokea, poistun viimeistään vähin äänin paikalta. En usko ihmeaineisiin. Haluan kuitenkin uskoa että jotain muutakin on olemassa kuin vaikkapa lääketeollisuus. Melko järkevästi perusteltuna Aloe Vera on "vain kasvi", joka sisältää paljon hyviä asioita, vaikuttaen edullisesti moniin asioihin, lähinnä suoliston hyvinvointiin niin eläimillä että ihmisillä. Ja jos suolisto voi hyvin, voi yleensä koko kohdekin melko hyvin. Aloeveralta löytyi myös geelejä yms. joita on hyvillä tuloksilla käytetty mm. Hotspottiin jne. Ehkä sekin on kokeilemisen arvoinen asia, eipä siinä nyt ihan kamalasti häviä jos ei voitakaan. :)
Joka tapauksessa tykkäsin luennosta, Heidi ei suhtautunut fanaattisesti mihinkään, kertoi vain omat kokemuksensa ja mielipiteensä ja painotti koiria yksilöinä ja sitä että ihmisten pitää katsoa koiraansa, voiko se oikeasti hyvin, onko se täysin terve ja elinvoimainen? Jos ei, pitäisi miettiä miksi ei ja pystyttäisiinkö tekemään jotain että se olisi terve ja kokonaisvaltaisesti hyvinvoiva. Hän käski myös aina perustelemaan kaikki väitökset. Tämä oli ehdoton suosikkikohtani. Haluan aina kuulla ehdottomasti perustelut asioille, mitä ja miksi. Hevospuolella tuntuu törmäävän valtavasti siihen ettei osata perustella. Ei loppuviimeksi yhtään tiedetä mitä ja miksi tehdään niinkuin tehdään. Se ei kuulosta kovin järkevältä, mutu-tuntumalla tehdään ihan liikaa ja pääsääntöisesti mennään metsään. Asioita ei pitäisi tehdä tyhjäpäisesti vaan miettiä, miten ja miksi.
Näin päivää seuraavana päivänä pohdin enemmän Taran korvien, varsinkin ja erityisesti toisen, töhnimisongelmaa. Se väheni radikaalisti kun ruoka vaihdettiin vehnättömään, muttei kuitenkaan loppunut kokonaan. Pohdin myös sen tassujen kirputtelua. Sekin väheni vehnättömään siirtyessä muttei loppunut. Pohdin myös vanhan Tinttikoiruuden iäntuomia ruokaongelmia, viljat eivät sopineet sennukoiruuden ruokaan enää ollenkaan, se tuntui kärsivän jatkuvasta näläntunteesta ja lihosi helposti.
Näihin kaikkiin löytyy järkevä selitys ainakin raakaruokkijoiden perusteluista. Kun asia pystytään perustelemaan järkevästi, olen kokolailla valmis sitä ainakin kokeilemaan. Jotain ainakin nyt mättää eikä se tunnu kokonaan näillä pienillä muutoksilla korjaantuvan.
Raakaruokinnasta löytyy valtavasti tietoa vaikka googlaamalla Barffaus ja raakaruokinta. Onko sulla kokemuksia raakaruokinnasta, mitä ajatuksia lukemasi herätti? Puolesta vai vastaan? Miksi?
PS. Samana päivänä olisi ollut Raisiossa Juha Korrin luento Tavoitteena 100 pisteen tottelevaisuus. Vähän harmittaa että bongasin sen niin myöhään ja että ruokintavalistus oli samana päivänä. Olisi varmasti ollut hyvä luento käydä kuuntelemassa ja katsomassa. Toivottavasti vielä samanmoisia tulee...
PPS. Tässä kirjoitellessa söin sipsejä. Nyt on pahaolo. Ei taida nekään olla ihmisen alkuperäisravintoa vaikka sekasyöjiä ollaankin...
Eilen siis sain itseni kuljetettua (josta myös kiitos Epun hovihuoltajalle, näissä kohden olen vähän laumasielu, vaikka muuten mielelläni erakoidun rauhassa) Heidi Rubinin raakaruokintaluennolle. Mitä enemmän olen raakaruokinnasta lukenut, sitä enemmän se kiinnostaa ja siihen tuntuu tulevan ikäänkuin tiedonjano. Se jo kuulostaakin loogiselta ja järkevältä. Luento oli siis erinomainen tietoiskupläjäys tässä kohden ja osallistuminenkin oli varsin edukasta, 5euroa / pää, paitsi minulta ei sitäkään, kun käydessäni Turun Lemmikkieläinasemalla hakemassa Muschin ateriapötköjä sain nimeni listaan, joka oikeutti oikeuden vain hilata itsensä paikalle. (Kiitos siis Lemmikkiasemalle hyvästä ruokintavalistuksesta!)
Pointtina hän painotti asiaa joka tuntuu valtaosalta ihmisistä unohtuneen; Koira on petoeläin. Mikä on petoeläimen luonnollista ruokaa? Muut eläimet. Hän kertoi "nappularuokinnan" vaikutuksesta ja raakaruokinnan eduista. Miten kauan koirat on syöneet teollisia ruokia ja miten kauan raakaa? Noin 60 vuotta taaksenpäin, teollisten koiranruokien tullessa markkinoille, on koirien terveysongelmat lisääntyneet ja lisääntyneet. Allergiat, iho-ongelmat ja tulehdukset, eri sairaudet, kutinat, ylivilkkaus keskittymisongelmineen... Näitä lääkitään mutta itse syytä ei useinkaan selvitetä. Todetaan vaan että koiralla on herkät korvat, tai että se nyt vaan on allergikko. Yleensä allergiat ja muut ovat kuitenkin kokolailla peräisin jostain.
Pääosin teolliset koiranruuat sisältävät viljaa, valtavanmäärän hiilihydraatteja, mikä ei ole oikea, luonnonmukainen koiran ravinnonlähde. Ne voivat olla lähtöisin huonolaatuisista sokereista tai maissista. Koira ei pysty sulattamaan suuria määriä kasvisperäistä ravintoa, jolloin se muuttuu kuona-aineiksi. Kuona-aineet poistuvat toisesta päästä ulos ja / tai imeytyä suoliston kautta koiran elimistöön. Elimistö taas yrittää päästä siitä osasta eroon ihon ja limakalvojen kautta, joka taas voi kieliä silmien rähmimisestä, töhnivistä korvista, iho-ongelmista, jne. Myös se valtava määrä lisäaineita, joita ko. ruokiin käytetään pitkien, pitkien säilyvyyksien takaamiseksi, on iso kysymysmerkki. (Ihan kuten meillä ihmisilläkin.)Pakkausselosteet lupaavat määrällisesti loppujen lopuksi hyvin vähän lihaa. Liha ei aina myöskään tarkoita lihaa vaan ovat kasa teurasjätteitä. Luvatut vitamiinit eivät kestä valmistusprosessin kuumentamista ja niitä lisätään keinotekoisesti, osa on jopa sellaisia jotka on ihmisten ruuissa kiellettyjä niiden aiheuttamien ongelmien vuoksi. Pystyykö koira näitä kaikkia, keinotekoisuuksia edes käyttämään hyväkseen? Kuumennettaessa suuri osa entsyymeistä, hyödyllisistä bakteereista ja antioksidanteista tuhoutuu myös. Samoin kärsii valkuainen ja rasva. Kivennäiset kestävät kaikkein parhaiten mutta niidenkin koostumus muuttuu. Kypsentäminen tuhoaa tai muuttaa tärkeitä ainesosia.
Nyt on aika helppo vastata ihmisille, jotka kyseenalaistavat sitä, saako raakaruokintaa syövä koira varmasti kaiken tarvitsemansa. Saako se sitten kuivamuonista? Niin uskotellaan, helppoa, vaivatonta, siistiä ja kaikki samassa nappulassa. Totuus vaan voi olla aika toisenlainen.
Koiran vatsahapot ovat alkujaan erittäin happamat ja siksi ne soveltuvat lihan ja luiden sulattamiseen. Tästä syystä koira pystyy myös syömään vähän pilaantunuttakin lihaa. Kuivamuona taas voi sotkea vatsan luonnonmukaista happamuutta eikä luut aluksi sula kovin hyvin. Koira voi myös hotkia lihaisat luut alkuinnostuksissaan joten niiden syöttäminen pitää aloittaa varovasti ja valvotusti, vaikkapa kädestä antaen, luusta kiinnipitäen. (Samalla oivaa harjoitusta tottelevaisuuteen, koira ei opi vahtimaan ruokaansa, irroittaa käskystä ja oppii syömään kiihtymättä) Jos koiralla tuntuu olevan tai epäilee luiden syömisessä olevan ongelmia, voi aloittaa vaikka jauhetuilla broilerinsiivillä. Parin viikon aikana, kuivamuonatta, raakaruualla, pitäisi olla palauttanut vatsahappojen tasapainon normaaliin, happamaan tilaan, jonka jälkeen luidenkin pitäisi sulata normaalisti. Meillä eka kokeilu luiden kanssa päättyi ripuliin. Enkä tiedä miten Taran luun edes kävi, luulen että se hautasi sen jonnekin. Kesäloman aikaan kokeillaan uudelleen.Määrällisesti Rubin suositteli lihaisia luita 60-80%, lihat, sisäelimet, kalat jne. 10-20% ja kasvismateriaalia n. 10%. Lisäksi sitten öljyt, kanamunat, vitamiinilisät ja ehkä kotiruokaakin. Lihaisat luut ovat luita, joiden liha ja luusuhde on 1:1. Lisinä ja vitamiineina tärkeänä hän piti mm. Omega 3:sta, jonka erinomainen lähde on rasvainen kala, lohiöljy, ehkä pellavasiemenöljy. (Eläinperäisenä kuitenkin parempi vaihtoehto) D-vitamiini, jonka lähteenä maksa, kala, kalanmaksaöljy tai ihan kapselit. (Suosituksena 20KY/ep.kg / pv.) sekä C-vitamiini, suosituksena 5-10g/pv isoille koirille.
Erikoistapauksien, kuten esimerkiksi diabeteskoirien kohdalla Heidi kertoi että osalta sairaudesta kärsivillä koirilla on lääkitys pystytty jättämään kokonaan pois, raakaruokinnan kanssa. Hän kuitenkin suositteli varovaista siirtymistä ja keskustelua sekä eläinlääkärin valvontaa asian tiimoilta. Hän myös ihmetteli suuresti että koirillekin on edes voitu saada aikaan sokeritauti.
Osa kuuntelijoista ihmetteli eläinlääkäreiden negatiivista suhtautumista raakaruokintaan. Heidi tuumasi että se johtuisi siitä että eläinlääkäriopiskelijoiden koulutukseen kuuluu hyvin pieni osa ruokintaa johon eräs kuuntelijoista tuumasikin että näin on. Kyse olisi siis pitkälti tietämättömyydestä ja kuulemma tähänkin olisi vähitellen tulossa muutoksia. (Oma huom. Vai pyörittäisikö lääketeollisuus maailmaa vaan nyt vähän liikaa?)
Lopuksi vielä mukana oli Muschin edustaja Riikka Lahti joka kertoi yhtenä raakaruokintavaihtoehtoja tarjoavan Muschin tuotteista ja vastaili kiinnostuneiden kysymyksiin. Muschilta löytyy melkolailla kattava valikoima luita, lihoja ja aterioita. Ateriatkaan eivät ole täysin täysravintomuotoisia mutta syksyllä olisi niitäkin tulossa. Niiden turvin ei kai enää voi vedota siihenkään, että raakaruokinta olisi vaikeaa ja työlästä. Toki ehkä ei kaikkein edullisin vaihtoehto ainakaan isolla koiralla, mutta ainakin alkuunpääseminen on varmasti helppoa. Lihatuotteet tulevat Snellmanilta ja Kanatuotteet Atrialta.
Se mikä itseäni vähän Muschin puolella harmittaa, on hevosenlihan puuttuminen. Miksi näin? Riikka vastasi ettei hevosenlihaa saa. En jaksa olla ihmettelemättä tätä asiaa. Jos yrität viedä hevosen teuraaksi, se on vaikeaa eikä montaa kymppiä lihasta korvata. Sensijaan ulkomailta hevosta tuodaan, jopa naudanpihveiksi asti, kuten viimeaikoina on saatu lukea. Mielestäni hevosenliha on jo ihan eettinenkin vaihtoehto ja erittäin mielelläni sitäkin käyttäisin vaikkei minusta omaa pokua koirille ole varmasti koskaan tarjoilemaan.
Muschin lisäksi vaihtoehtoja löytyy kattavasti, kuten Maukas, Neu, Mur-Kis, KennelRehu, Murren Murkina jne. jne...
Lopuksi saatiin vielä tietoisku Aloe Verasta, johon suhtauduin aluksi hyvinkin skeptisesti, mutta kärsivällisesti kuunnellessani ehkä pieni avoin rakonen asialle löytyi kuitenin sieltä mielensopukoista. Olen kuullut lähinnä fanaattisia uskomuksia siitä, miten Aloe Vera on avain onneen ja parantaa ihan kaiken. Yleensä kun tämänkaltaisia mantroja aletaan hokea, poistun viimeistään vähin äänin paikalta. En usko ihmeaineisiin. Haluan kuitenkin uskoa että jotain muutakin on olemassa kuin vaikkapa lääketeollisuus. Melko järkevästi perusteltuna Aloe Vera on "vain kasvi", joka sisältää paljon hyviä asioita, vaikuttaen edullisesti moniin asioihin, lähinnä suoliston hyvinvointiin niin eläimillä että ihmisillä. Ja jos suolisto voi hyvin, voi yleensä koko kohdekin melko hyvin. Aloeveralta löytyi myös geelejä yms. joita on hyvillä tuloksilla käytetty mm. Hotspottiin jne. Ehkä sekin on kokeilemisen arvoinen asia, eipä siinä nyt ihan kamalasti häviä jos ei voitakaan. :)
Joka tapauksessa tykkäsin luennosta, Heidi ei suhtautunut fanaattisesti mihinkään, kertoi vain omat kokemuksensa ja mielipiteensä ja painotti koiria yksilöinä ja sitä että ihmisten pitää katsoa koiraansa, voiko se oikeasti hyvin, onko se täysin terve ja elinvoimainen? Jos ei, pitäisi miettiä miksi ei ja pystyttäisiinkö tekemään jotain että se olisi terve ja kokonaisvaltaisesti hyvinvoiva. Hän käski myös aina perustelemaan kaikki väitökset. Tämä oli ehdoton suosikkikohtani. Haluan aina kuulla ehdottomasti perustelut asioille, mitä ja miksi. Hevospuolella tuntuu törmäävän valtavasti siihen ettei osata perustella. Ei loppuviimeksi yhtään tiedetä mitä ja miksi tehdään niinkuin tehdään. Se ei kuulosta kovin järkevältä, mutu-tuntumalla tehdään ihan liikaa ja pääsääntöisesti mennään metsään. Asioita ei pitäisi tehdä tyhjäpäisesti vaan miettiä, miten ja miksi.
Näin päivää seuraavana päivänä pohdin enemmän Taran korvien, varsinkin ja erityisesti toisen, töhnimisongelmaa. Se väheni radikaalisti kun ruoka vaihdettiin vehnättömään, muttei kuitenkaan loppunut kokonaan. Pohdin myös sen tassujen kirputtelua. Sekin väheni vehnättömään siirtyessä muttei loppunut. Pohdin myös vanhan Tinttikoiruuden iäntuomia ruokaongelmia, viljat eivät sopineet sennukoiruuden ruokaan enää ollenkaan, se tuntui kärsivän jatkuvasta näläntunteesta ja lihosi helposti.Näihin kaikkiin löytyy järkevä selitys ainakin raakaruokkijoiden perusteluista. Kun asia pystytään perustelemaan järkevästi, olen kokolailla valmis sitä ainakin kokeilemaan. Jotain ainakin nyt mättää eikä se tunnu kokonaan näillä pienillä muutoksilla korjaantuvan.
Raakaruokinnasta löytyy valtavasti tietoa vaikka googlaamalla Barffaus ja raakaruokinta. Onko sulla kokemuksia raakaruokinnasta, mitä ajatuksia lukemasi herätti? Puolesta vai vastaan? Miksi?
PS. Samana päivänä olisi ollut Raisiossa Juha Korrin luento Tavoitteena 100 pisteen tottelevaisuus. Vähän harmittaa että bongasin sen niin myöhään ja että ruokintavalistus oli samana päivänä. Olisi varmasti ollut hyvä luento käydä kuuntelemassa ja katsomassa. Toivottavasti vielä samanmoisia tulee...
PPS. Tässä kirjoitellessa söin sipsejä. Nyt on pahaolo. Ei taida nekään olla ihmisen alkuperäisravintoa vaikka sekasyöjiä ollaankin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)