Ilmainen = järjettömyystila?

Ei vieläkään kuvia, sorry! Sen sijaan sormet polttelee aiheesta, joka sai taas silmät suurenemaan aidosta ihmetyksestä. Nimittäin; MUSHIN ilmainen liha-ateria kampanja. Jos nyt en ihan väärin muista, 4.9. MUSH ylläripyllärinä päätti laittaa jakoon syyskuun ajaksi ilmaisia 800g:n uutuus - MUSH B.A.R.F. Vaisto® Starter -aterioita, joilla on barffaukseen siirtyminen tehty mahdollisimman helpoksi.

Homman idea oli heidän sivuiltaan valita myymälä josta aterian lunastaisi ja täyttää tiedot. Sen jälkeen sähköpostiosoitteeseen tuli kuponki koodilla, jolla ruuan saisi ko. liikkeestä lunastaa, 7 päivän aikana.

Aika kiva kampanja mielestäni, varsinkin uuden tuotteen lanseeraamiseen. Toki itsekin kävin kurkkimassa ilmaisen perään, vaikkei meillä nuo pienet pallerot tulisikaan viikkomenyy-listaan kuulumaan, sen verran köyhää jengiä tämän tassukansan huoltojoukot ovat että isommissa, huokeammissa satseissa piti lihat metsästää. 800g pussukasta irtoaisi kuitenkin jo yhden ateriakerran osio kahdelle kolmiokorvalle, kevyenä päivänä, (saavat siis 400-500g lihaa/pv/kuono) ja koska tämä uutuus oli ilmaiseksi tarjolla niin mikä jottei. Ja pikkukoirillehan tämä oli erinomaisen tervetullut vaihtoehto varmasti.

Etsin siis kartasta, noin viikko sitten kun itse tämän bongasin, tietysti lihakauppaamme Dog Sport Centeriä Raisiosta. Ei ollut. Höh. No, ei voi mitään. Eipä silti käynyt mielessäkään laittaa MUSHille suuremman luokan avautumiskirjettä että tästähän tulee mulle ja mun koirille mielipahaa kun ei mun kaupasta ilmaisateriaa saada! Tarjolla kun kuitenkin oli mm. Turussa liikkeitä joista ateria olisi ollut mahdollista noutaa. Joten kiva juttu, annetaan muille, nou haard fiilings.

Kunnes nyt, tänään 7.9., lauantai aamuna, kahvikupposen kera, menin fasebuukin sivuille ja seinältä pompsahti silmiin myös MUSHin päivitys. Siinä pahoiteltiin ilmaisaterian sovelluksen toimimattomuutta IE:ssä (Käyttääkö joku sitäkin vielä oikeasti? Sinä? Iiik, vaihda ihmeessä vaikka Firefoxiin tai Chromeen, tulet yllättymään positiivisesti! ;) ja oli annettu selkeät ohjeet, miten toimia jos kuponkia ei saanut lunastettua. Yksi vaihtoehto oli laittaa ihan perinteikästä sähköpostia ja odottaa kuponkia. Ja todellakin siis pahoiteltiin asiasta mahdollisesti aiheutunutta haittaa. Oookei... Pahoiteltiin jos joku joutui näkemään aavistuksen enemmän vaivaa ilmaisen (paino sanalla ilmaisen) tuotteen eteen...? Sehän on ystävällistä, etten sanoisi...

Jostain syystä sitten jämähdin lukemaan kommentteja, joita ilmaisateriaa kärkkyvät olivat MUSHille jättäneet. Tässä kohtaa silmäni alkoivat todellakin viimeistään aueta aamurähmistä. No olihan siellä muutama ystävällinen kiitoskin joukossa mutta suurin osa tuntui olevan kritiikkiä jos mistäkin. Mulla ei oo tulostina, mitäs nyt, miten aiotte asian hoitaa??! (MUSHin varmaan pitäisi nyt lahjoittaa myös kasa ilmaisia tulostimia... Vaihtoehdoksi oli tarjottu myös kännykästä kupongin näyttämistä, sähköpostin kautta. Ainiin, kaikilla ei ole vielä mahdollista mennä kännyllä sähköpostiin. Eli jaappa arvoisa MUSH myös varuiksi kasa älypuhelimia ja niihin käyttöopastuskurssit ilmaisjakelun päälle.) 

Mun koira ei ole koskaan syönyt raakaa lihaa, joka onkin aika ällöttävää että sellaista pitäisi edes antaa. Hain kuitenkin tämän ilmaistuotteen eikä koira sitä halunnut syödä. Nyt joudun heittämään sen roskiin!!!! (Niin. Ilmaisen perässähän on aivan pakko mennä ja kun se oma pupsi ei ilmaista arvostanut, heitettiin se sitten roskiin ja kritiikkiähän piti tietysti antaa.) 

Aika ei riittänyt kupongin lunastamiseen, sen takia kun ei kaupungille lähdetä!!! (En tiedä oliko jotain muuttunut, mutta ajaksi annettiin 7 (seitsämän!) päivää käyttää kuponki sen sähköpostiin saapumisesta. Se on viikko? Jos viikossa ei ehdi hakea niin se on kyllä sitten vaan voivoi ja oma tappio. Vaikka MUSH olisi antanut ajaksi vuoden, olisi joku siitäkin valittanut, kun unohti ja löysi lapun kolmen vuoden päästä.)

Se oma myymälä puuttui listasta, voisitteko nyt heti päivittää senkin listaan. (Kaikki jälleenmyyjät eivät ehkä halunneet lähteä kampanjaan mukaan. Se mikseivät halunneet, en yhtään enää ihmettele kun näitä "avautumisia" luki. Kaikki eivät ehkä vaan jaksa... Ihankuin omakin pää alkaisi tässä jo kohtapuoleen jomotella...)

Sivu ei toimi!!! (Niinpä. Sen sekunnissa saattaa rynnätä muutama muukin sinne sivulle, ilmaista hakemaan. Se voinee tehdä pienen kuormituksen palvelimelle ja saada sivun jumiin. Kampanja ei lopu tällä sekunnilla, olisikohan mahdollista kokeilla vaikka huomenna uudelleen? Tai kävikö mielessä että se omakin nettiyhteys tai joku fläs-asetus saattoi tehdä kepposet...?)

Laitoin sähköpostilla tiedot 10min sitten enkä ole vieläkään saanut kuponkia!!!?!?!?!??!!!111 (Joo, muutama muukin saattoi laittaa. Voi olla että pieni hetki kestää, ymmärrän että se on rankkaa mutta koita kestää!)

Ja vaikka mitä. Siis jumprahuiti mikä röyhkeys!? Joku tarjoaa jotain kivaa ilmaiseksi ja saadaan palkaksi kitiseviä, lähes hysteerisiä ihmisiä, minäminäminä, mun aikataulut, mun liike, mun koira ei tykkää, millä ootte aatellut korvata nyt mun vaivan kun hain ilmaisen pussukan ja tähän meni mun aikaa, vaivaa, bensaa ja koirallekin tuli mielipahaa kun tarjottiin jotain uutta mikä ei ollutkaan sen suosikkijuttu, hanhenmaksapalleroiden jälkeen.

No oma uteliaisuus senkun kasvoi, oli pakko testata itsekin, miten huono tämä nyt kertakaikkiaan sitten olikaan (ja tietysti ilmaisen peräänhän toki myös!) joten poikkesin sivuilla uudelleen kurkkaamassa olisko se mun liike kuitenkin tullut mukaan ja olihan se! Eikun kuponkia koukkimaan. Sivu toimi erinomaisen hyvin ja kuponki tupsahti lähes heti sähköiseen laatikkoon.

Däämmmm... Mistähän mä nyt keksisin valittaa... Ainiin! Jes, keksinpäs! Siitä, että tuote sisälsi nautaa! Siis Tarahan jäisi tästä ilosta nyt paitsi ja saisi pahan mielen, koska ei voinut maistaa näitä pikkuisia kivoja lihapalleroita! Miettikää nyt, Kira tilaisi menyylistaltaan lastenateria-annoksen, MUSH Vaisto Starter-ilmaislihapallerot muusilla. (Muusi maksullinen!) Mitä ravintolani Taralle voi tarjota?! Tylsän (maksullisen) sisäelinsopan? Voi mikä piippaus ja itku tästä mahtaakaan syntyä, kyllähän siis MUSHin pitäisi nyt jotenkin lepyytellä Taran mielipaha ja valmistaa sille ihan oma Nauta-Free Starter-ateria. (Ja koska tässä plokissa ei huumorintajuttomia lukijoita edes voi olla, en vaivaudu mainitsemaan että tuo kaikki ja vähän muukin jo yllä, on ironiaa...)  

Että voihan myötähäpeä sentään sanon minä, joka hiljainen kuitenkin olen. Se on kuulkaa ihmiset ihan turha kuvitella kohta saavansa yhtään mitään edullisesti tai jopa ilmaiseksi, koska siitäkin aina valitetaan, rutistaan ja kitistään + vaaditaanpa vielä korvauksia. Toisaalta tämä ei ole ensimmäinen eikä valitettavasti varmastikaan viimeinen vastaava, johon tullaan törmäämään. Esimerkkinä vaikka yrityksen tarjoamat kahvepullat. Tullaan 100km päästä kahvepullalle, kun kerran ilmaiseksi... Pulla on rusinapullaa... Voisiko saada rusinattoman kun rusinoista en tykkää? Nypitään rusinat pois ja heitetään ne yrityksen lattialle. Mennään uudelleen jonoon ja pyydetään sitä pahaa rusinapullaa vielä toinenkin pala, sekä kotiinviemisiksi pari palaa lisää...

Mää en kestä...

PS. Arvoisa MUSH - vaikka itsekin sain murinakohtauksen kun ensin meinasitte ne isot pötköt eliminoida, kiitän ettette näin tehneet. Kiitos myös ilmaisateriajaosta, Tarankin puolesta. Me arvostetaan tätä. Tara saa jotain muuta herkkua, kuten sitä sisäelinsoppaa, vaikka se maksaakin. Se tykkää siitä kuin hullu puurosta. Kaikkia vaan ei voi eikä pysty eikä pidäkkään miellyttää. Annan teille ilmaisen vinkin (josta ei oteta kritiikkiä vastaan); Seuraavaksi antakaa ilmaisateriat vaikka Romanian löytökoirille. Olen aika varma että ne osaavat arvostaa eivätkä kritisoi... Kiitos.

PPS. Te, jotka osaatte tätä arvostaa, skrollatkaahan ylös (joo, sori vaiva!) ja menkäähän klikkaamaan tuota ihan ylhäällä ollutta kuvaa, saatte tekin ilmaisaterian MUSHilta.

Söpöilyvaroitus

Varoituksethan pitää antaa aina etukäteen, jotta niistä on hyötyä. No, nyt varoitus on annettu. Luvassa on pari valokuvaa aikas ihkusta mäyrispennelistä, joka veljen perheeseen muutti. Ei hätää, kuvia ei ole luvassa vielä, jotta ehditte suojautua, vaan pian jahka saan kortin kamerasta taas purettua. ;)

Muuta höpinää sen verran että ruokapuolta on muutettu. Syystä tai toisesta se Eukanuba tuntui nyt siltä että sen piti vaihtua. Vaihtui pidemmänluokan pohdintojen ja maistiaisOrijenin perässä ANF:n lammasriisiin. Viljaton ja hiivaton. Lisäksi superherkkämahainen Aaron The Irliskin on tätä syönyt menestyksekkäästi ja Tintti-Enkelikoiruus söi Cibaun senioria sennupäivillään hyvin tuloksin, joten päätös oli loppujen lopuksi aika nopea ja halusin Eukanuban pois (Se oli se intuitio tai joku).

Päämeny koostuu siis raakalihasta, kanaa, kalkkunaa, sikaa, lohta ja sisäelimiä ja loppumenyy ANF:stä. Toistaiseksi vaikuttaa hyvältä, katsotaan mitä pidemmässä juoksussa sitten alkaa olla. Tara on ainakin upeassa kunnossa taas, sehän vähän tuossa "kuihtui", lisäsin lihan määrää ja tulos näyttää hyvältä. Kirakin on saanut vantteruutta aikalailla. Jos jollakulla kokemuksia tästä em:sta, kerro ihmeessä! (Ja kiitos taas Kiran kasvattajalle, joka jaksoi erittäin kattavat ajatukset ruokinnan suhteen koota, pähkäilyjeni tuskissa!)

Mitäs vielä. Koiramaailman häppeninkejä, Metsämäessa pingotaan joka mustin kiihdytyskisoja tänä [edit] lauantaina SUNNUNTAINA (klikkaa kuveja niin näät tekstinkin tai jos ei siitä huolimatta näy, klikkaa hiiren oikealla namiskalla kerran, valitse näytä kuva ja ehkä vielä yksi klikki, jottei liian helpoksi menisi). Jos Tara olisi ollut varmasti kunnossa ja hallinnut tuollaiset tilanteet vähän paremmin, olisi voinut olla hauska mennä paikalle. Se on kyllä sakemannimaailman täysverinen. Kiitää miljoonaa. Ja sakemannimaailman ravurikin, ravikin siltä taittuu äärinopsaan. Kira laukkaa vieressä - tämä vetää ravilla. Nyt on ollut kyllä pitkä, hyvä jakso, liikkeet on olleet puhtaita ja letkeitä. Tätä edelsi joitakin viikkoja sitten taas epäpuhtaus, ilmeisesti spondyloosi aiheutti kiusaa. Kipulääkkeitä ei kuitenkaan ole tarvittu, tuntui että homma lähti korjaantumaan jo ihan sillä kun lihat saatiin takaisin luitten ympärille, hyvä niin.

Ja tulevaisuuteen; Ypäjällä luennoidaan ruokinnan ja valmennuksen tiimoilta, 28.9. Olin aika haltioissani tämän bongatessani, hevosten ruokinta- ja valmennusluentojen perässä on tullut laukattua, nyt olisi koirillekin omansa tarjolla! Voisi olla ihan mielenkiintoinen kuunneltava siis, katsotaan.

Niin ja muutama sana Kiran idoliksi nousseesta, erittäin tärkeää työtä tekevästä Sankarikoira-Kepusta (Aufgewect Ykä) joka löysi pienen, kadoksissa olleen pojan. Lue / kuuntele juttu tästä. Kaksikko on tehnyt tärkeää työtä jo jonkinaikaa ja palkittu ennenkin, mm. Vapepan toimesta. Hienoa työtä! Mahtavaa että koiran loistavia ominaisuuksia käytetään tarpeelliseen ja tärkeään asiaan. Tämä olisi Kirankin kanssa hieno tavoite, mutta jos se remminjatke saisi nyt edes sen perustottiksenkin palikat kasaan... ;) Haaveilla kuitenkin voi, saa ja pitääkin!

Korvat, töhnät ja ruokinnasta

Raaaps raaps raaaps raaps.... plätplätiplätplät.... *Vaeltelua* Raaaps raaps raps raaps.... plätplätiplät plät.... *Vaeltelua* ja vielä pari kertaa sama. Herätyskellon ääni maanantai aamuyöllä. Tara The Korvakoira. Korva vaivasi taas. Eikun ylös ja pientä karhunpoikaa hellimään. Putsasin ja lääkitsin, taisi olla aika kipeä, rapsuttelin. Aijaijaiaiaijai... Riittää jo ei enää tarvi, aijaiaijai.... -Sanoi Tara. Ei tykkää yhtään ja ihmekös tuo, aika harva kai kivuntunteesta tykkää. Kira seurasi silmät ympyräisinä vieressä, oli kai varma että koitan Tara-paralle suorittaa jonkinsortin aivolobotomiaa. Loppu aamuyö meni keittiön tuvan sohvalla nukkuen puoliunta, valvoen ettei aikaisempi herätysääni toistu. Ei toistunut, tilanne rauhottui ja aamulla puoliseiskan aikaan iso nenä tökki poskea...ooootko henkissä, herää jo pahvi, tarvi koko päivää nukkua jos yöllä nyt vähän valvottaa...

Ei haittaa valvomiset ja väsy, pääasia että koiruudella oli parempi olo, itselläkin parempi mieli, pienempi huoli. Silti koko päivän pohdin ja mietin, korvalääkärillekin lähtöä. Tämä session on toistunut aikaisemminkin. Jo pentuna korvat alkoi töhniä, molemmat. Vaihdettiin pariin otteeseenkin ruokaa ja Eukanuban penturuualla tilanne rauhottui, töhnä loppui, huh. Meni hyvin, pitkäänkin, kunnes vasen korva alkoi vähitellen töhnimään enemmän ja enemmän. Eläinlääkäri käski pohtia ruokintaa ja määräsi korvalääkkeen. Vaihdettiin vehnällinen vehnättömään. JES! Se toimi. Nautaa uupui myös uudesta ruuasta. Edelliskesänä alkanut tassujenkin kirputtelu loppui, nauta-allergiaako? Raakaruokinta otettiin mukaan, kaikki hyvin, koiran ulkonäkökin senkun parani. Kunnes... Taas.

Korva töhnii, tassut kirputellaan. Mitä ihmettä? Mieti mieti mieti; Mikä sen olisi voinut aiheuttaa. Joku lihako? Broiskua, lammasta, ankkaa, hevosta, kalkkunaa, lohta... Sikaa. Ei nautaa. Tällä hetkellä syötöllä 60-40% mennään. En tiedä miksi, mutta tässä puolenvuoden sisään on tullut sellainen intuitio (menikö oikein, hieno sana!) että joku muu voisi korvata tuon Eukanuban. Vaikka itse aina tivaan ja tinkaan kaikkeen perusteluja, en oikein osaa järkevästi tätä edes perustella. Eikö tuo in-tu-iti-o ole siis ihan oikea sana tähän, korvaa ikäänkuin sen perustelun? Vaistojen varassa, Basic Instinct.

Mitä enemmän kyselen ja luen, sitä sekavammaksi menee. Kiran ja Taran kasvattajien äänet; "Vaihda se nappula lihaan!" - kuuluu aika-ajoin päässä, voimistuvalla volyymillä. Pahvi mikä pahvi, silti miettii kuivanappulaa, Eukanuban tilalle... Kuullun ymmärtämisen puutetta havaittavissa..ko?

En ihan vakuuttavasti osaa itsellenikään perustella miksi haluaisin sen nappulan ohessa, edes pieneltä osaltaan olevan, pakkanen on niin pieni, ettei tuplamäärä lihaa sinne mahdu? => Osta isompi. Mitä jos unohdan ottaa lihat sulamaan?! => Ole tarkempi, ei voi vaan unohtaa, ei ole mikään perustelu. Jos lähdetään jonnekin, kuivanappula on niiin helppo ottaa mukaan! => Buaha ha haaaa, lähdette jonnekin??! Tohon et usko itsekään, mihin te nyt menisitte, ikinä missään käy! Mmmm... Jotenkin vaan tuntuu turvalliselta käyttää sitä nappulaakin. Okei, se oli ensimmäinen jossain määrin hyväksyttävä asia, tai hölmön asian ääneen, tai julkisesti kirjoitettuna, sen myöntäminen, teki siitä hyväksyttävän asian.

Ihana eläinliikkeen myyjäkin ymmärsi tuskaani, kävin ruokia katselemassa ja päänsärkyäni sinne, pakenemiskyvyttömälle myyjäuhrille taas vuodattamassa. Hän suositteli Orijenin Adultia ja lihaa. Olin tyytyväinen juttutuokioomme, koska hän osasi kokolailla hyvin perustella omia ajatuksiaan. Itse barffasi tällä hetkellä mutta sanoi että on harkinnut siirtymistä puolet-puolet - linjalle. Tähän väliin nostan taas esiin Heidi Rubinin raakaruokinta-luennon. Ihanan epäfanaattinen raakaruokkija, tykkäsin! (Nimim. "Fanaattisuus on aina pahaksi!")

Toisaalta Nipsu ja Tiina söivät nappularuokaa, melkein pelkästään vallan. Ihan sennuiällä aloin laittamaan raakaa jauhelihaa joukkoon. Tintti ainakin 13½vuotiaaksi eli ymmärtääkseni pitkän ja ihan terveenkin elämän. Nipsukin kyllä, epilepsiaa lukuunottamatta. Toisaalta tämä kahden koiran luentakanta ei ehkä ole vielä järin hääppöinen tekemään suuria päätöksiä siitä, mikä koiralle pitkässä juoksussa on parasta. Toisaalta hyvän ystäväni, sekä appeni sekarotuiset elivät terveinä liki kakskymppisiksi(!!!) lähes sellaisella ruualla, joka on monen tieto-taitajan kauhistus ja lähes varma kuolema. Oliko avainsana sekarotuisuus vai mikä, tiedä häntä.

Jokatapauksessa se, mihin uskon, on se, että jokin on pielessä. Allergiat, korvien töhnimiset, ihottumat, viirupäisyys, sairaudet, jne. senkun lisääntyy. Onko se jalostus vai ruokinta vai molemmat vai mikä? (Oli muuten hyvä kirjoitus mielestäni SPL-lehdessä sivuten mm. eroahdistuksia ja koirien ylivilkkautta, joka on tänäpäivän THE ongelma, muttei siitä nyt sen enempiä, lähtee taas juna eri raiteille) Tosin noiden em. takana joka tapauksessa on aina ihminen itse. Noniin, taas syyttävä sormi osoittaa narunjatketta. Ei ole helppoa ei, koita tässä sitten tehdä viisaita valintoja ja ratkaisuja, sormen osoitellessa.

Pakkasessa on kuitenkin nyt broiskua, kalkkunaa ja lohta. Kaapissa vähän vielä Eukanubaa ja Orijenin pikkusäkki, joka jostainsyystä sai koirat ihan villiksi itseään kohtaan. Ilmeisesti se siis tuoksuu ainakin hyvältä? Jatketaan pohdintaa ja koitetaan tehdä viisaita ratkaisuja, kyllä aika sitten näyttää, miten kävi. Jostain syystä silti tiedän, etten ikinä onnistu näitä koiria valitettavasti parikymppisiksi pitämään.

Ps. Vih-Doin ilmoitus Taran kuvien saapumisesta saapui, nyt odotellaan sitten sitä ihan virallistakin tulosta. Tästäkin olisi muuten jokunen sana mielessä, mutta jääkööt sekin, ehkä jo ensikertaan! :) 

Kaksi varjeluskoiraa...

...istui aid... Ei aidalla, vaan ovella, unisena vastassa ensimmäistä kotiintulijaa. Kaikki oli kuten lähteissäkin, tyytyväiset, rauhalliset ja iloiset koirat mukaanlukien. Huh. :) (Jos ei auennut, kannattaa lukea tuo yksi kirjoitus tuosta alempaa)

Ovat päässeet lihanmakuun kun syötät niitä lihoja -tuumasi talouden toinen kaksijalkainen kun koirat otti hatkat pari päivää sitten jänön perään pellolla. Pulikka oli vaan olan yli lentänyt kun Tara ampui Risto Rusakon kannoille, Kira hiukan ihmeissään ensin, mitä nyt tapahtuu, minne se lähti mutta pian oli saanut juonesta kiinni ja hävinneet koko kolmikko metsään. Pienen sadattelun ja huutelun jälkeen oli kesykaksikko onneksi palannut pian takaisin. Kira oli kuulemma kovasti jäljillä edelleen, määrätietoisesti nenä maassa. Nyökyttelin tyytyväisenä hymyillen, nenä toimii... Nenä toimii...

Pari päivää ennen tätä Kira oli löytänyt pellolta jälleen kissojen murhan uhrin, myyrän. Tosin ei sitä samaa päätöntä Myyrä-Miestä, tällä kun oli ollut pääkin tallella. Sitä oli sitten ylpeänä kanniskellut hetken... Ja päivän päästä se oli jostain pihalta löytänyt jo kolmannen ja tuonut saaliinsa rappusille näytille. Voi iljetys. Melko isoja, niistä saisi vaikka jo rukkaset.

Eilen se yhtäkkiä oli portin toisella puolen, Kira siis. Kun huomasin ja menin kysymään että mitä ihmettä siellä teet, alkoi kauhea räyhääminen, karvat pystyssä ja oikein kunnon vahtihaukkua! Varmaan haukkui Taralle ja mulle että mitäs itte, siellä puolen, minä vahdin täällä tallinpuolta! Sitten se lähti häntä suorana kiertämään takaisin, samaa reittiä fiksuna, kun oli mennytkin ja tuli heti luokse iloisena "Jeeee, mä löysin teidät", ja myös vähän nolonakin kyllä. Kyllä se tietää ettei saisi uhmata näkymätöntä taka-aitaa, joskus vaan pitää koittaa.

Jotain ne myös haluaa, pihaan on alkanut ilmestyä kuoppia. Ehkä tässä alla on joku tyrannosaurus rex haudattuna. Sellaista. Ainiin, ja kesän "iloja", kaikki lentäväthän tietysti kiinnostaa kovasti, perhosten perässä on kiva hyppiä ja koittaa hotkaista ne kitaan. En voi muutakuin pahoitella perhosille asiaa, mutta kun perhosen tilalla on amppari, ei paljoa nauratakkaan. Toivottavasti tämä pentuinnostus laantuu pian.

Eilen löytyi taas uusia koiratuttavuuksia sattumien kautta. Tekee koiraveräjiä autoon ja harrastaa kaikenlaista puuhaa koiransa kanssa. Tervetuloa vaan Haunisten jälki- ja hakuporukkaan. Hmm.. Mahtaako siitä Haunisista tulla kuitenkin ihan suosittu paikka, meillekin... ;)

Eikun jänöjahtiin!

Joo. On se tosiaan jännä juttu miten alkaa pohtia omaakin syömistapojaan ja tottumuksiaan tuollaisen koirien raakaruokintaluennon jälkeen.

Eilen siis sain itseni kuljetettua (josta myös kiitos Epun hovihuoltajalle, näissä kohden olen vähän laumasielu, vaikka muuten mielelläni erakoidun rauhassa) Heidi Rubinin raakaruokintaluennolle. Mitä enemmän olen raakaruokinnasta lukenut, sitä enemmän se kiinnostaa ja siihen tuntuu tulevan ikäänkuin tiedonjano. Se jo kuulostaakin loogiselta ja järkevältä. Luento oli siis erinomainen tietoiskupläjäys tässä kohden ja osallistuminenkin oli varsin edukasta, 5euroa / pää, paitsi minulta ei sitäkään, kun käydessäni Turun Lemmikkieläinasemalla hakemassa Muschin ateriapötköjä sain nimeni listaan, joka oikeutti oikeuden vain hilata itsensä paikalle. (Kiitos siis Lemmikkiasemalle hyvästä ruokintavalistuksesta!)

Porukkaa oli paikalla melkein auditoriollinen, joka lukeutu jo barffaafiin, wannabe-barffaajiin (joihin luen itsenikin vielä kuuluvani) ja asiasta ihan vaan uteliaisiin. Heidi on biologi ja filosofian maisteri (genetiikka) josta voit lukea lisää Heidin sivuilta lisää tästä.

Pointtina hän painotti asiaa joka tuntuu valtaosalta ihmisistä unohtuneen; Koira on petoeläin. Mikä on petoeläimen luonnollista ruokaa? Muut eläimet. Hän kertoi "nappularuokinnan" vaikutuksesta ja raakaruokinnan eduista. Miten kauan koirat on syöneet teollisia ruokia ja miten kauan raakaa? Noin 60 vuotta taaksenpäin, teollisten koiranruokien tullessa markkinoille, on koirien terveysongelmat lisääntyneet ja lisääntyneet. Allergiat, iho-ongelmat ja tulehdukset, eri sairaudet, kutinat, ylivilkkaus keskittymisongelmineen... Näitä lääkitään mutta itse syytä ei useinkaan selvitetä. Todetaan vaan että koiralla on herkät korvat, tai että se nyt vaan on allergikko. Yleensä allergiat ja muut ovat kuitenkin kokolailla peräisin jostain.

Pääosin teolliset koiranruuat sisältävät viljaa, valtavanmäärän hiilihydraatteja, mikä ei ole oikea, luonnonmukainen koiran ravinnonlähde. Ne voivat olla lähtöisin huonolaatuisista sokereista tai maissista.  Koira ei pysty sulattamaan suuria määriä kasvisperäistä ravintoa, jolloin se muuttuu kuona-aineiksi. Kuona-aineet poistuvat toisesta päästä ulos ja / tai imeytyä suoliston kautta koiran elimistöön. Elimistö taas yrittää päästä siitä osasta eroon ihon ja limakalvojen kautta, joka taas voi kieliä silmien rähmimisestä, töhnivistä korvista, iho-ongelmista, jne. Myös se valtava määrä lisäaineita, joita ko. ruokiin käytetään pitkien, pitkien säilyvyyksien takaamiseksi, on iso kysymysmerkki. (Ihan kuten meillä ihmisilläkin.)

Pakkausselosteet lupaavat määrällisesti loppujen lopuksi hyvin vähän lihaa. Liha ei aina myöskään tarkoita lihaa vaan ovat kasa teurasjätteitä. Luvatut vitamiinit eivät kestä valmistusprosessin kuumentamista ja niitä lisätään keinotekoisesti, osa on jopa sellaisia jotka on ihmisten ruuissa kiellettyjä niiden aiheuttamien ongelmien vuoksi. Pystyykö koira näitä kaikkia, keinotekoisuuksia edes käyttämään hyväkseen? Kuumennettaessa suuri osa entsyymeistä, hyödyllisistä bakteereista ja antioksidanteista tuhoutuu myös. Samoin kärsii valkuainen ja rasva. Kivennäiset kestävät kaikkein parhaiten mutta niidenkin koostumus muuttuu. Kypsentäminen tuhoaa tai muuttaa tärkeitä ainesosia.

Nyt on aika helppo vastata ihmisille, jotka kyseenalaistavat sitä, saako raakaruokintaa syövä koira varmasti kaiken tarvitsemansa. Saako se sitten kuivamuonista? Niin uskotellaan, helppoa, vaivatonta, siistiä ja kaikki samassa nappulassa. Totuus vaan voi olla aika toisenlainen.

Koiran vatsahapot ovat alkujaan erittäin happamat ja siksi ne soveltuvat lihan ja luiden sulattamiseen. Tästä syystä koira pystyy myös syömään vähän pilaantunuttakin lihaa. Kuivamuona taas voi sotkea vatsan luonnonmukaista happamuutta eikä luut aluksi sula kovin hyvin. Koira voi myös hotkia lihaisat luut alkuinnostuksissaan joten niiden syöttäminen pitää aloittaa varovasti ja valvotusti, vaikkapa kädestä antaen, luusta kiinnipitäen. (Samalla oivaa harjoitusta tottelevaisuuteen, koira ei opi vahtimaan ruokaansa, irroittaa käskystä ja oppii syömään kiihtymättä) Jos koiralla tuntuu olevan tai epäilee luiden syömisessä olevan ongelmia, voi aloittaa vaikka jauhetuilla broilerinsiivillä. Parin viikon aikana, kuivamuonatta, raakaruualla, pitäisi olla palauttanut vatsahappojen tasapainon normaaliin, happamaan tilaan, jonka jälkeen luidenkin pitäisi sulata normaalisti. Meillä eka kokeilu luiden kanssa päättyi ripuliin. Enkä tiedä miten Taran luun edes kävi, luulen että se hautasi sen jonnekin. Kesäloman aikaan kokeillaan uudelleen.

Määrällisesti Rubin suositteli lihaisia luita 60-80%, lihat, sisäelimet, kalat jne. 10-20% ja kasvismateriaalia n. 10%. Lisäksi sitten öljyt, kanamunat, vitamiinilisät ja ehkä kotiruokaakin. Lihaisat luut ovat luita, joiden liha ja luusuhde on 1:1. Lisinä ja vitamiineina tärkeänä hän piti mm. Omega 3:sta, jonka erinomainen lähde on rasvainen kala, lohiöljy, ehkä pellavasiemenöljy. (Eläinperäisenä kuitenkin parempi vaihtoehto) D-vitamiini, jonka lähteenä maksa, kala, kalanmaksaöljy tai ihan kapselit. (Suosituksena 20KY/ep.kg / pv.) sekä C-vitamiini, suosituksena 5-10g/pv isoille koirille.

Erikoistapauksien, kuten esimerkiksi diabeteskoirien kohdalla Heidi kertoi että osalta sairaudesta kärsivillä koirilla on lääkitys pystytty jättämään kokonaan pois, raakaruokinnan kanssa. Hän kuitenkin suositteli varovaista siirtymistä ja keskustelua sekä eläinlääkärin valvontaa asian tiimoilta. Hän myös ihmetteli suuresti että koirillekin on edes voitu saada aikaan sokeritauti.

Osa kuuntelijoista ihmetteli eläinlääkäreiden negatiivista suhtautumista raakaruokintaan. Heidi tuumasi että se johtuisi siitä että eläinlääkäriopiskelijoiden koulutukseen kuuluu hyvin pieni osa ruokintaa johon eräs kuuntelijoista tuumasikin että näin on. Kyse olisi siis pitkälti tietämättömyydestä ja kuulemma tähänkin olisi vähitellen tulossa muutoksia. (Oma huom. Vai pyörittäisikö lääketeollisuus maailmaa vaan nyt vähän liikaa?)

Lopuksi vielä mukana oli Muschin edustaja Riikka Lahti joka kertoi yhtenä raakaruokintavaihtoehtoja tarjoavan Muschin tuotteista ja vastaili kiinnostuneiden kysymyksiin. Muschilta löytyy melkolailla kattava valikoima luita, lihoja ja aterioita. Ateriatkaan eivät ole täysin täysravintomuotoisia mutta syksyllä olisi niitäkin tulossa. Niiden turvin ei kai enää voi vedota siihenkään, että raakaruokinta olisi vaikeaa ja työlästä. Toki ehkä ei kaikkein edullisin vaihtoehto ainakaan isolla koiralla, mutta ainakin alkuunpääseminen on varmasti helppoa. Lihatuotteet tulevat Snellmanilta ja Kanatuotteet Atrialta.

Se mikä itseäni vähän Muschin puolella harmittaa, on hevosenlihan puuttuminen. Miksi näin? Riikka vastasi ettei hevosenlihaa saa. En jaksa olla ihmettelemättä tätä asiaa. Jos yrität viedä hevosen teuraaksi, se on vaikeaa eikä montaa kymppiä lihasta korvata. Sensijaan ulkomailta hevosta tuodaan, jopa naudanpihveiksi asti, kuten viimeaikoina on saatu lukea. Mielestäni hevosenliha on jo ihan eettinenkin vaihtoehto ja erittäin mielelläni sitäkin käyttäisin vaikkei minusta omaa pokua koirille ole varmasti koskaan tarjoilemaan.

Muschin lisäksi vaihtoehtoja löytyy kattavasti, kuten Maukas, Neu, Mur-Kis, KennelRehu, Murren Murkina jne. jne...

Lopuksi saatiin vielä tietoisku Aloe Verasta, johon suhtauduin aluksi hyvinkin skeptisesti, mutta kärsivällisesti kuunnellessani ehkä pieni avoin rakonen asialle löytyi kuitenin sieltä mielensopukoista. Olen kuullut lähinnä fanaattisia uskomuksia siitä, miten Aloe Vera on avain onneen ja parantaa ihan kaiken. Yleensä kun tämänkaltaisia mantroja aletaan hokea, poistun viimeistään vähin äänin paikalta. En usko ihmeaineisiin. Haluan kuitenkin uskoa että jotain muutakin on olemassa kuin vaikkapa lääketeollisuus. Melko järkevästi perusteltuna Aloe Vera on "vain kasvi", joka sisältää paljon hyviä asioita, vaikuttaen edullisesti moniin asioihin, lähinnä suoliston hyvinvointiin niin eläimillä että ihmisillä. Ja jos suolisto voi hyvin, voi yleensä koko kohdekin melko hyvin. Aloeveralta löytyi myös geelejä yms. joita on hyvillä tuloksilla käytetty mm. Hotspottiin jne. Ehkä sekin on kokeilemisen arvoinen asia, eipä siinä nyt ihan kamalasti häviä jos ei voitakaan. :)

Joka tapauksessa tykkäsin luennosta, Heidi ei suhtautunut fanaattisesti mihinkään, kertoi vain omat kokemuksensa ja mielipiteensä ja painotti koiria yksilöinä ja sitä että ihmisten pitää katsoa koiraansa, voiko se oikeasti hyvin, onko se täysin terve ja elinvoimainen? Jos ei, pitäisi miettiä miksi ei ja pystyttäisiinkö tekemään jotain että se olisi terve ja kokonaisvaltaisesti hyvinvoiva. Hän käski myös aina perustelemaan kaikki väitökset. Tämä oli ehdoton suosikkikohtani. Haluan aina kuulla ehdottomasti perustelut asioille, mitä ja miksi. Hevospuolella tuntuu törmäävän valtavasti siihen ettei osata perustella. Ei loppuviimeksi yhtään tiedetä mitä ja miksi tehdään niinkuin tehdään. Se ei kuulosta kovin järkevältä, mutu-tuntumalla tehdään ihan liikaa ja pääsääntöisesti mennään metsään. Asioita ei pitäisi tehdä tyhjäpäisesti vaan miettiä, miten ja miksi.

Näin päivää seuraavana päivänä pohdin enemmän Taran korvien, varsinkin ja erityisesti toisen, töhnimisongelmaa. Se väheni radikaalisti kun ruoka vaihdettiin vehnättömään, muttei kuitenkaan loppunut kokonaan. Pohdin myös sen tassujen kirputtelua. Sekin väheni vehnättömään siirtyessä muttei loppunut. Pohdin myös vanhan Tinttikoiruuden iäntuomia ruokaongelmia, viljat eivät sopineet sennukoiruuden ruokaan enää ollenkaan, se tuntui kärsivän jatkuvasta näläntunteesta ja lihosi helposti.

Näihin kaikkiin löytyy järkevä selitys ainakin raakaruokkijoiden perusteluista. Kun asia pystytään perustelemaan järkevästi, olen kokolailla valmis sitä ainakin kokeilemaan. Jotain ainakin nyt mättää eikä se tunnu  kokonaan näillä pienillä muutoksilla korjaantuvan.

Raakaruokinnasta löytyy valtavasti tietoa vaikka googlaamalla Barffaus ja raakaruokinta. Onko sulla kokemuksia raakaruokinnasta, mitä ajatuksia lukemasi herätti? Puolesta vai vastaan? Miksi?

PS. Samana päivänä olisi ollut Raisiossa Juha Korrin luento Tavoitteena 100 pisteen tottelevaisuus. Vähän harmittaa että bongasin sen niin myöhään ja että ruokintavalistus oli samana päivänä. Olisi varmasti ollut hyvä luento käydä kuuntelemassa ja katsomassa. Toivottavasti vielä samanmoisia tulee...

PPS. Tässä kirjoitellessa söin sipsejä. Nyt on pahaolo. Ei taida nekään olla ihmisen alkuperäisravintoa vaikka sekasyöjiä ollaankin...

Äly ja Väläys

Voi todellakin, nyt illalla, iltatalliin mennessä oikein sarjakuvana näin, miten tyhmyys tiivistyy. Ensin Tara oli talon kulmalla, ihmettelin että mitäs siellä nyt... Sitten Kirakin oli jo siellä ja seuraavaksi jonkinsortin hulabaloo, kunnes näin kissan joka pomppasi koirien keskeltä ilmaan ja pinkoi talon alle piiloon. Siinä vaiheessa ärähdin ja pidin pienet puhuttelut molemmille koirille lähikatse-etäisyydeltä, mikä taas olikaan soveliasta ja mikä ei. Pienempiä ja heikompia ei ainakaan kiusata, RÄYH!

Kyllä oli muuten koiradaamit asennossa iltatallia tekemässä, vaan kuitenkin molempien piti kerran vielä käydä seläntakana vähän tökkimässä kissoja, ikäänkuin että et varmasti kissaotus voittanut tätä erää... Rane, hiirien kauhu taas huokua hyristeli tyytyväisyyttä saadessaan koirat ojennukseen, käyttämällä nerokkaaseen kissamaiseen tapaan ihmistä välikätenä.

Huvittavaa on myös se, miten eritavoin nämä kaksi  koiruutta suhtautuvat puhutteluun. Tara on niiiiin nolo ja anteeksipyytelevä, lähes kiemurtelee omassa häpeässään ja osaa kyllä loukkaantua ja murjottaakin tyylillä sää sanoit oikeestaan aika pahasti, mullakin on kato tunteet! Kira taas vähän sellainen no joojoo, sorisori, ei kai se nyt oikeesti ees NOIN vakavaa ollu, ihme hiiltymistä taas pikkuasioista, vedä nyt happee kato vaan vähän ja noin, mä osaan muuten istua ja mennä maahan aika hienosti jo, anna nanna!

Ei ne oikeasti pöllytä kissoja, härkkivät kyllä vähän muttei pöllytä. Ei tee pahaa, kunhan huvittelevat kun se kissaotus kerran pinkoo karkuun. Jos ei pinkois, ei jaakaiskaan. Nyt se tyhmyys vaan kertakaikkiaan tiivisty ja kissaparka joutui ottaa ilmalentokiitohatkat.

Tämän episodin jälkeen oltiin laittamassa heiniä, kun yhtäkkiä kuului ulkoa kova JUMPS JUPMS JUMPS! Kuuntelin hetken, ei mitään, kunnes taas JUMPS JUMPS JUMPS JUmps Jumps... Hevosesta peräisin, mitä ihmettä siellä nyt tapahtuu ja eikun ulos katsomaan. Herra Viggo Hevonen oli päättänyt tulla itse portista, kun kerran kukaan ei tullut hakemaan. Siinä se puhisi ja villitsi piha-aidan takana tarhanaapuri-Amia. Ami, joka järkyttyy helposti kaikesta, oli tietysti aivan poissa tolaltaan. Se oli varma että vähintään nyt se maailmanloppu sitten tulisi, kun kerran Viggokin oli päättänyt pelastaa itse itsensä. Onneksi Viggo Hevonen toimi kerrankin hyvin ja antoi heti kiinni. Äkkiä talliin ja pelastamaan maailmanlopulta Ami Hevoista. Selvittiin kaikki hengissä, siunakkoon sentään.

Joskin vähän otti päähän, aamusta kun olisi menoa, suunnittelin jo poikkeukselliset aikataulut koirien lenkeille ja kaikki ja nyt sitten ohjelmaan tuli vielä tarhan korjaus. Kreit. Ja ihan varmasti taas olisi siperian pakkaset, tänäänkin vaan vaatimattomat -26c.

Hain muuten eilen Maukas-makkarapötköjä, vähitellen lisäillään nappuloiden sekaan. Otin kalkkunat myyjän suosituksesta, kuulemma herkillekin sopiva ja hyvä aloituspötkö. Lisäksi otin protskupitoisen pussukan broilerin kivipiiraita.
Ainakin tuntuvat olevan maistuvia. Tara on alkanut hoikistumaan. Koitin etsiä sille Eukanubasta vähän tujumpaa ruokaa mutta mokomissa oli vehnää. Vehnästä tuntui tulevan taas korviin töhnää, joten koitetaan nyt välttää sitä. Ehkä tällä lihasekoitelisällä saisi sitä vähän taas massavammaksi? Se kyllä liikkuu niin turkasen paljon ja kokoajan, kuluttaa varmasti paljon energiaa. Onko teillä kokemusta Maukkaasta? Tuntuisi aika turvallisenhelpolta lisätä vähitellen lihan määrää noin valmispötkön muodossa...?

Äänestä Taraaaaaa!

Hei kaikki fasebuukkilaiset!

Kira sitä ja Kira tätä. Kirahan on ollut tosiaankin aika pääosissa, täälläkin, eikä se nyt toisaalta ole ihme, onhan se ihan mahtipenska, MUTTA nyt ois kyllä Taran vuoro, suoda sillekin vähän huomiota jo. Tykkääthän säkin Tarasta?

Klikkaa TÄSTÄ ja anna Taralle peukku!

Tara kiittää ja lähettää märän, kuolaisen pusun! :)
(Ja kaikkihan ei ole fasebuukissa, voi toki tykätä tästä tämän jutun altakin, Tarahan kyllä arvostaa sitäkin!)

PS. Koirakuljetin on tulossa, jossain 400km päässä vielä. Hyvältä kuulemma vaikuttaa, myhäili koirakuljettimen kuljettaja... ;)