Aika kuluu...

Postasin Fasebuukkiin kuvan, jonka Kiran kasvattaja on ottanut viisi vuotta sitten Kiran syntymäkodissa, ja tuli tarve kirjoittaa jotain tuleviksi muistoiksi. 

Viisi vuotta sitten. Matikkapääni ei koskaan ole ollut hyvä, mutta lienee kutakuinkin niin, että silloin Kira oli kolmen, nyt se on kahdeksan. Jo kahdeksan. Kätevä isäntä kerran tuumasi jotain siitä puhuessani että  onhan se jo vanha koira. Vanha koira? Kira? Milloin siitä tuli vanha koira? 

Vaan totta se on. Vanhasta en tiedä enkä vielä sitä niele, mutta vanhempi koira, ainakin vanhempi kuin Penni. Kira nukkuu vähän enemmän, sikeästi, ja herätessään on ihan pihalla hetken. Se korviin on kasvanut vanhemman koiran korvakarvat, sellaiset tuuheat, vaaleat, pörröiset, joita ei nuorempana ollut. Sen kuono on harmaantunut entisestään ja sen silmistä on alkanut heijastumaan sellainen tietty viisaus. Se ei enää haasta Penniä samanlaiseen kiitokisaan kuin ennen. Se ottaa pienen pätkän kiitokisaa, mutta siinä ei enää ole sellaista päättäväisyyttä olla eka. Sen liikkeistä näkee ettei se enää ole ihan pentunen. Enää ei taida ihmiset tulla kysymään miten vanha se on, ja kuullessaan hämmästyen sanoneet luulleensa paljon nuoremmaksi. Se on vanhentunut ja se vähän ahdistaa, toisinaan aika paljonkin. Tulee sellainen olo että tiimalasi on käännetty. 

Kiran emo siirtyi ajasta ikuisuuteen kesällä. Se sai omankin mielen matalaksi, miten tärkeä koira omalle ihmiselleen oli. Samalla muistelin aikaa jolloin löysin juuri tällaisen blogin kautta Magin ja ihmisensä, hänen pentusuunnitelmansa. Siitä alkoi jo polku Kiran kanssa, jo silloin kun Kira oli ajatus ja haave parhaasta ystävästä, 2011. 

Viimeviikolla oltiin Ressuilemassa ja tottisteltiin hiukan Bilteman parkkiksella. Kira oli ihan liekeissä. Se tykkää siitä niin paljon. Se ei tottistele korkeassa vietissä superterävänä - vaan siitä onnesta että se saa tehdä just sun kanssa jotain. Sen jälkeen kotona se tarjosi pitkästä aikaa seuruuta itse, ihan kuin vanhaan aikaan, silloinkun hinkattiin BH:ta varten. Lähdin hakemaan ponia laitumelta, Penni viiletti edellä ja Kira tuli sivulle seuruuseen ja ihan selkeästi hymyili; "Näin me mentiin joskus paljon!"

Ehkä me kaivetaan kalenteriin nyt sitä yhteistä aikaa, aikaa joka valuu. Aikaa yhdessä tekemiselle, sille mistä se tykkää. Kira on opettanut mulle niin paljon ja vei mut beehoostakin läpi. Ehkä me vielä keksitään jotain, käydään vaikka jotkut rallitokot tai muut kivat. 

Heppapuolen lehteen jutunkirjoittaja kysyi harrastuksista. Tuumasin ettei niille oikein ole aikaa, mutta koirien kanssa treenaaminen on se, jolle haluaisin antaa enemmän aikaa. Ehkä sen aika on oikeasti nyt.  

Kiran siskon omistaja kirjoittaa runoja; Kun sanat riittävät. Hän kirjoitti Kiran siskosta näin. Hän jakanee  varmasti sitä samaa ajatusta ajankulumisesta kuin minäkin tässä kohden. 

Plasmooma

Google lähettelee uskollisen tilastotietoja ahkerasti, väittää että joku jopa lukisi. Haetuimmat ja luetuimmat ovat olleet Taran viimeisiin aikoihin, häntähalvaukseen ja Aviform Suppleaze Goldiin liittyvät. Myös Nipsun viimeisestä reissusta on tehty hakuja. Näin äkkiseltään voisi siis ajatella että ongelmia guuglataan ja näinhän se on. Hyvä jos omilla kokemuksilla on voinut jotain ajatuksia tarpeeseen antaa, itsekin herkästi kyselen muilta kokemuksia. Uskon että pitkään alalla olleilla on usein kokemuksia joita eläinlääkäreillä ei välttämättä ole. Jos vaikka ajattelisi tilannetta että sinulla on koira joka tulee kipeäksi, viet sen klinikalle ja saat jonkinlaisen diagnoosin, ison laskun mutta et ole tyytyväinen tilanteeseen eikä koira parane. Mitä teet? Vaihdat klinikkaa. Annatko palautetta sinne jossa kävit? Tuskin. Mitä hoitanut, väärän diagnoosin tehnyt eläinlääkäri oppi? Ilmeisesti ei yhtään mitään tai ehkä jopa luulemaan että dg. oli oikea ja hoito auttoi. Tähän syyllistyn itsekin.

Ongelmat ei ole täältä loppuneet vaikka aikoihin ei ole tullut kirjoiteltua. Yleisesti ottaen tilanne on kuitenkin tasainen ja ihan hyvä. Koska en aikoihin ole mitään kirjoittanut ja ongelmia silti etsitään - tai ehkä enemmän vertaistukea niihin, ryhdistäydyn ja kerron Kiran kauniista silmistä ja plasmoomasta. Kiran silmät ovat saaneet loppuelämän lääkityksen ja diagnoosin. Senhän kanssa ravattiin jos minkäkin kerran lekurilla alkaen pentuajasta silmätulehdusten vuoksi. Aina kyse oli silmätulehduksesta, kunnes lopulta Pet-Vetissä dg. oli allergia tai yliherkkyys, pölylle, tuulelle, auringolle, jollekin siitepölylle, ruuan osalle, mitä nämä allergiat nyt yleensä on, aina jollekin. Lääkittiin ja kosteutettiin muttei tilanne oikein parantunutkaan. Mitä me tehtiin, hakeuduttiin taas  toiselle lekurille ;)

Vettorin Tuula tutkaili silmiä ja totesi lopulta plasmooman joka on vilkkuluomen reunan paksuuntumista immuunivälitteisen tulehduksen seurauksena. Sellainen sitten. Sitten etsittiin lääkettä, Oftan Dexa-Chlora-kortisonitipat olivat jo aikojen alussa heti kieltolistalla melko reippaan reaktion takia, Akvakol-tipat rauhoitti muttei parantunut. Prednisonkuuri laskevasti ja lisäksi Fucithalmic-rasva, paransi mutta tilanne uusiutui aina lääkityksen loputtua. Pred Forte allergiaepäilyyn, auttoi mutta teho huononi ajan kuluessa. Optimmune auttoi pitkään mutta sai koiran  hankaamaan silmiään. Tätä pohdittiin ja Tuula keksi kokeiluun Ultracortenol-voiteen jolla on nyt sitten menty aikalailla päivälleen kaksi vuotta. Ajoittain silmät oireilee enemmän, toisinaan vähemmän. Varmasti ärtyvät herkemmin esm. tuulesta jne. Mutta me ollaan pärjätty. Mietin tapani mukaan pitäisikö olla huolissaan, tunteeko Kira kipua silmissään, mutta koska se ei niitä hankaile eikä tunnu muutoinkaan masentuneelta, ajattelen että sillä mennään. Kunnes taas mietin. ;)

Onko tämä seurausta vai syy jo pentuajan silmäongelmille, olisiko tilanne ollut paremmin kontrollissa jos oikea dg. olisi tehty jo aiemmin VAI onko tämä seuraus pentuajan silmäjutuille, ei voi tietää.

Kiralla on ollut valtavan kauniit, ystävälliset silmät ja onhan ne sitä edelleen ♥ 

Seuraavaksi voisin vaikka kirjoittaa Ressu-toiminnasta. Me lähdettiin Kiran kanssa siihen mukaan ja nyt Ressuilua on takana jo reilu vuosi!

Kira on loistava Ressu ♡

Ps. Pennille kuuluu hyvää!