The Auto!

Voihan vinkulelu, nyt vähän jännittää. Nimittäin viimepostauksen jälkeen (okei, vähän jo ennenkin sitä) on tehty aika ankaraa funtsintaa täällä, autorintaman tiimoilta. Vaikka mä miten oon koittanut todistella itselleni että sedanin kanssa kyllä pärjää ja vaikka mitä, alkoi vaan tulla sellainen olo että ei pärjää, piste. Vaikka mä kuinka hommasin hienoakin  hienomman takapenkin suojankin, ei meinaa enää huumori riittää. Olihan se hieno ja kiva kun Kira oli pieni, mutta kun se Kira ei ole enää niin pieni, se peijooni kasvoi! Nyt hieno takapenkin suoja on vähän kittana. Pinkeä, kireä, ei-niin-maailmanparas-idea sittenkään. Tai siis suojahan on hyvä, ehkä tosiaan markkinoiden parhaimpia, mutta...

Ajatushan siis oli, että tämä hieno takapenkin suoja sulkee koiran ikäänkuin kaukaloon ja sen sisäpuolella pysyy A) koira B) koiran karvat ja muut irtolisäkkeet. No, ei se nyt ihan noinkaan sitten toiminut. Kira tosiaan kasvoi eikä "sulkeudukaan" enää kaukalon uumeniin. Keskellä penkkiä on tosi kiva istua ja kurkkia penkkien välistä, pitäähän sitä nähdä minne ollaan menossa. (Mulla taisi pygmi-iässä olla samaa vikaa;) Karvakasoja istuu jo pelkääjänkin penkillä, ovissa, niskatuissa, kaukalon alla... Lisäksi YÄK-kät on jo isona tyttönä helppo ja kätevä heittää myös laidan yli, tarvittaessa. Ja kaukalon sivun sulkeminen vetskarilla on joskus haastavaa kun Kira haluaa myös osallistua tapahtumaan, ihan lähellä istuen ja ihmetellen, kevyen n.30kg. massallansa.

Turvallisuus huoletti myös, kävin jo ihmettelemässä turvavöihin kiinnitettäviä valjaita ja solkia, mutta koska tarjolla oli valjaat, joissa oli pienet muoviklipsut, ei ajatus "parempi että on kuitenkin edes jossain kiinni" - paljoa lohduttanut. Faktahan kuitenkin olisi ollut että kyse olisi ollut ainoastaan mielen rauhoittamisesta.  Turvallisuuden kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä. Laskettiin pikaisesti töissä että 30kg koira 50km/h nopeudella törmäyksessä painaa noin 1000kg. Siinä on muoviklipsulla kestämistä, saatika sitten 80km/h - nopeuksissa. (Muutama sananen koiran kuljetuksesta, ihan vaan btw. Liikenneturvan sivuilta, tästä)

Pohdin hyvän oman- ja koirankuljettimen kriteereitä ja esille nousivat kutakuinkin tässä järjestyksessä
  • Merkki ja malli. (sama joka nytkin, jos ja kun se kuitenkin hajoaa, korjauskustannukset pystytään pitämään niin kurissa kuin vain mahdollista on.)
  • Moottorikriteerit (samat jotka nytkin, jotta hätätilassa on voimaa vetää traikkua ja hevosiakin. Ja kyllähän se vaan nyt niin on että arvostan sitä omalla moottorilla toimimista, niin hevosissa, koirissa että autoissakin...;)
  • Km. (mahdollisimman vähän, jotta auto pysyisi mahdollisimman kauan. Ehkä se vaikein yhdistelmä yhdistettynä seuraavaan...)
  • Halpa. (tietysti, kuinkas muuten. Halpa ja hyvä.)
  • Automaatti (kun makuun pääset, vaikea on muuta ajatellakaan, niin helppoa ajoa!)
  • Nahkasisusta ( jota olen aina inhonnut. Kesällä kuuma, talvella kylmä. Nyt löysin kuitenkin ne puolet. Koirankarvat ei tartu kiinni! Autoon siis! = Työvaatteet ei ole tuplakoirankarvassa! Jeeee!)
Loput toiveet olikin sitten hifistelyä (ehkä jo nuo kaksi viimeistäkin vähän) joten ei niistä tässä sen enempää. Ei sitten mennyt montaa päivää näiden listauksien jälkeen kun ko. auto löytyi myynnistä. Oishan se voinut olla vielä halvempikin kyllä, mutta kun niitä vaan ei ollut. Kriteerejä täyttävää ja sopivan halpaa (=ilmaista?). Kategoriassaan tämä oli kaikkea mitä olin ajatellut hyvän koira-auton olevan. Parit seuraavat päivät meni etsiessä halvempia ja lähempänä olevia. Yli 500km matka suuntaansa ei oikein houkutellut, The Autosta huolimatta. Silti piti soittaa ja edelleen se vaan kuulosti The Autolta. Äh.

Loppujenlopuksi punottiin tiukka budjettisuunnitelma ja matkajärjestelyt (jotka menevät nyt niin, miten ei koskaan saisi mennä, itse autonostaja & -käyttäjä ei pääse mukaan edes koeajelulle) ja huomenna illalla, näihin aikoihin meillä pitäisi vihdoin olla asiallinen koirankuljetuspeli. Vielä ei hehkuteta sen enempiä, kaikkea kuitenkin ehtii vielä tapahtua. Ainiin, sisäpuolen väritys ei oikein miellytä, mutta kaikkea ei voi saada. ;) Ja sitäpaitsi se on luonnonläheinen, joten sopii koirameininkeihin. 

Tässä se kuitenkin sitten ehkä on, näkymä Kiran & Taran kuljetustilaan...


JK. Niin, ja tokihan tästä hankinnasta voinee kiittää myös kaikkia pehmeästi: "Hanki farkku"- ohjanneita... ;) 

4 kommenttia:

  1. Pohjoismaidenpihakoiran pitäjät2. maaliskuuta 2013 klo 22.41

    Ainoa oikea vaihtoehto koiruuksien kuljettamiseen on farmari ja turvallisuuden vuoksi osta sinne kunnon häkki, jos kuljette paljon autolla...meillähän ei häkkiä ole, mutta aivan ehdoton paljon autoileville koirille...paitsi pohjoismaiden koiralla on "lainassa" kissojen pikkuruinen laatikko.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kompaktinkokoisen pm-pihakoiran väki, rohkaisu asian järkevyyden puolesta ei ollenkaan ole pahitteeksi ;) Mietin jo, minkälaista häkkimeininkiä, jaettava kahdenboxi ois aika jees, molemmille omat loossit, tarpeenvaatiessa.
    Ps. Mää oon aika innoissani... ;)

    VastaaPoista
  3. Nonniin! Kunnon koirankuljetinhan se olla pitää. Merkistä tietty voidaan olla montaa mieltä, mutta pääasia, että omistaja on tyytyväinen ;) ja homma pelittää. Häkkihän olis justiinsa passeli seuraava hankinta. Kätevä sellanen jossain treeneissä kesälläkin kun voisi jättää takaluukun auki ja ottaa yhen koiran kerrallansa völjyyn.
    Meillä noi verkot jättää aina jonkin raon josta tollanen liukas luppakorvakoira luiskahtaa kätevästi ihmisten osastoon. :D

    VastaaPoista
  4. Siinä se nyt pihassa komeilee, yli 500km "koeajon" ainakin kesti hehkutuksien kera, joten ehkä se Kira ja Tara-Teamiakin kuljettelee ja toivottavasti muakin töihin ;) Ihmetyksen aika ei ole vielä ohi, en oikein vieläkään usko että nyt se farkku sitten todellakin on ja vielä löytyi sellaisena josta vähän salaa haaveilin! :)

    VastaaPoista

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!