Äly ja Väläys

Voi todellakin, nyt illalla, iltatalliin mennessä oikein sarjakuvana näin, miten tyhmyys tiivistyy. Ensin Tara oli talon kulmalla, ihmettelin että mitäs siellä nyt... Sitten Kirakin oli jo siellä ja seuraavaksi jonkinsortin hulabaloo, kunnes näin kissan joka pomppasi koirien keskeltä ilmaan ja pinkoi talon alle piiloon. Siinä vaiheessa ärähdin ja pidin pienet puhuttelut molemmille koirille lähikatse-etäisyydeltä, mikä taas olikaan soveliasta ja mikä ei. Pienempiä ja heikompia ei ainakaan kiusata, RÄYH!

Kyllä oli muuten koiradaamit asennossa iltatallia tekemässä, vaan kuitenkin molempien piti kerran vielä käydä seläntakana vähän tökkimässä kissoja, ikäänkuin että et varmasti kissaotus voittanut tätä erää... Rane, hiirien kauhu taas huokua hyristeli tyytyväisyyttä saadessaan koirat ojennukseen, käyttämällä nerokkaaseen kissamaiseen tapaan ihmistä välikätenä.

Huvittavaa on myös se, miten eritavoin nämä kaksi  koiruutta suhtautuvat puhutteluun. Tara on niiiiin nolo ja anteeksipyytelevä, lähes kiemurtelee omassa häpeässään ja osaa kyllä loukkaantua ja murjottaakin tyylillä sää sanoit oikeestaan aika pahasti, mullakin on kato tunteet! Kira taas vähän sellainen no joojoo, sorisori, ei kai se nyt oikeesti ees NOIN vakavaa ollu, ihme hiiltymistä taas pikkuasioista, vedä nyt happee kato vaan vähän ja noin, mä osaan muuten istua ja mennä maahan aika hienosti jo, anna nanna!

Ei ne oikeasti pöllytä kissoja, härkkivät kyllä vähän muttei pöllytä. Ei tee pahaa, kunhan huvittelevat kun se kissaotus kerran pinkoo karkuun. Jos ei pinkois, ei jaakaiskaan. Nyt se tyhmyys vaan kertakaikkiaan tiivisty ja kissaparka joutui ottaa ilmalentokiitohatkat.

Tämän episodin jälkeen oltiin laittamassa heiniä, kun yhtäkkiä kuului ulkoa kova JUMPS JUPMS JUMPS! Kuuntelin hetken, ei mitään, kunnes taas JUMPS JUMPS JUMPS JUmps Jumps... Hevosesta peräisin, mitä ihmettä siellä nyt tapahtuu ja eikun ulos katsomaan. Herra Viggo Hevonen oli päättänyt tulla itse portista, kun kerran kukaan ei tullut hakemaan. Siinä se puhisi ja villitsi piha-aidan takana tarhanaapuri-Amia. Ami, joka järkyttyy helposti kaikesta, oli tietysti aivan poissa tolaltaan. Se oli varma että vähintään nyt se maailmanloppu sitten tulisi, kun kerran Viggokin oli päättänyt pelastaa itse itsensä. Onneksi Viggo Hevonen toimi kerrankin hyvin ja antoi heti kiinni. Äkkiä talliin ja pelastamaan maailmanlopulta Ami Hevoista. Selvittiin kaikki hengissä, siunakkoon sentään.

Joskin vähän otti päähän, aamusta kun olisi menoa, suunnittelin jo poikkeukselliset aikataulut koirien lenkeille ja kaikki ja nyt sitten ohjelmaan tuli vielä tarhan korjaus. Kreit. Ja ihan varmasti taas olisi siperian pakkaset, tänäänkin vaan vaatimattomat -26c.

Hain muuten eilen Maukas-makkarapötköjä, vähitellen lisäillään nappuloiden sekaan. Otin kalkkunat myyjän suosituksesta, kuulemma herkillekin sopiva ja hyvä aloituspötkö. Lisäksi otin protskupitoisen pussukan broilerin kivipiiraita.
Ainakin tuntuvat olevan maistuvia. Tara on alkanut hoikistumaan. Koitin etsiä sille Eukanubasta vähän tujumpaa ruokaa mutta mokomissa oli vehnää. Vehnästä tuntui tulevan taas korviin töhnää, joten koitetaan nyt välttää sitä. Ehkä tällä lihasekoitelisällä saisi sitä vähän taas massavammaksi? Se kyllä liikkuu niin turkasen paljon ja kokoajan, kuluttaa varmasti paljon energiaa. Onko teillä kokemusta Maukkaasta? Tuntuisi aika turvallisenhelpolta lisätä vähitellen lihan määrää noin valmispötkön muodossa...?