Pidennetty viikonloppu

Sitäpä hyvin pitkälti nää juhlapyhät on "eläimellisillä" ihmisillä, vaikkakin se sopii oikein hyvin, ainakin tälle narunjatkeelle. (Tosin pohdin ääneen että onkohan treenit, johon mies joka meillä asuu, tuhahti että no ei tod. Höh, nyt kerrankin kun mulla ois ollut hyvää aikaa!;) Ulkoiltiin siis koko päivä, tehtiin vähän tallihommia, haettiin niittoheinää pellolta, roudattiin pihakalusteet (jo!) pesun kautta kenturalle varastosta. Kira oli kovin avuliaasti mukana joka työvaiheessa, Tara taas vahti leluja. Pellolla Kira otti kaiken kesän ihanuuden irti elämästä ja heittäytyi pitkin pituuttaan korkeaan heinikkoon pötköttämään. Noin sitä itsekin joskus penskana teki, huoleton kesäloma, elämän parasta aikaa. Ehkä pitäisi joskus taas kokeilla ja unohtaa ne kaikki punkit ja muut maan matoset, jotka siellä möngertää...

Melko lämmin päivä, joten suurempia pinkoamisia koitettiin välttää ja suhtautua näin järkevästi juhannushuumaan.

Iltapäivästä sitten jo päivystysvuorot hoidettiin varjoissa löhöillen. Koiruuksien menyy sisälsi broilerin jauhettua lihaa luineen, uusien perunoiden kera ja jälkkäriksi vielä possunkorvat. Ainiin, salaattiosasto koostui kirsikkatomaatista ja kurkunkannikasta. Kirsikkatomaatti yritti karata veitseltä kierien lattialla josta Kira The Poliisikoira sen pakomatkan tyssäsi. Kantoi ylpeänä punkkaansa ja esitti isoa pahaa irvistellen punkanpohjalla kyyhöttävälle minitomaatille. Päätti varuiksi vielä yrittää eliminoida tomaatin karkauskyvyn lopullisesti piehtaroimalla sen päällä. Onneksi punkan pohja on pehmeä ja tomaatti ei liiskaantunut, vielä. Tämän rituaalin jälkeen se kiikutettiin Taran punkkaan ja syötiin.

Kurkunkannikka ei ollut yhtä mielenkiintoinen karkuri, ehkei saalisvietti herännyt sen kohdalla kun ei yrittänyt kieriä sinnikkäästi karkuun, pönötti vaan lattialla paikoillaan. Sitä ei tarvinnut kuin vähän puraista. Paitsi sitten tuli Tara ja söi sen.

Myös vieraskoirahuoltoa kuului narunjatkeen juhannukseen, naapurikoiruuksien Wanni-sakemannin ja Aaron-irliksen ruokinta- ja ulkoilutus. Tämä kaksikko on esittäytynyt jo aikaisemminkin täällä.


Molemmat ovat varsin helppoja hoitolaisia, mitä nyt Aaronin villiintyessä ehkä kannattaa harkita jonkinsortin pois alta-suunnitelmaa. Wanni taasen herttainen mummokoiruus, verkkainen ja viisas tuoksukoira ❤

Illalla vähän rillailtiin kun oltiin ensin tiukasti vahdittu pihaa juhannusta viettämään tulleelta narunjatkeen siskolta. Ja kun siskoksi oli tulija tunnistettu, oli kova työ yrittää muotoutua sylikoiriksi. (Jopa Tarallakin) Vielä myöhemmin sitten keittiön lattialla pötköttikin kaksi toooooosi väsynyttä juhannusjuhlijaa. Kiralla on tapana tulla päivystämään wc:n ovelle hammaspyykkausta, mutta nyt pieni koiruus väsähti vallan kesken vahdin ihan kokonaan. Taisi olla rankka juhannus. :)