Iloa ja murhetta

Miksi aina, kun on hauskaa, pitää yhtäkkiä tulla se maahanpudotus? Eikö yhtään saa olla hauskaa häh? Pidetään nyt kuitenkin edes täällä virtuaalisessa maailmassa ensin hetki hauskaa, jotta sitten voidaan taas lopuksi kuono painuksissa mennä kohti uusia masennuksia...

Eli, se hauska juttu. No se on tietysti menneen lauantain Wolf Magic - pentumiittinki - ihan huippupäivä. Aamulla kahdeksan perästä kipusimme Kiran kanssa kimpsuinemme ja kampsuinemme kaaraan ja lähdettiin kohti kasvattikotia Lohjalle. Reissussa oli montakin jännää jännitysmomenttia, kuten nyt vaikkapa;

1. Kiran elämän toiseksi pisin matka. (Eka oli tietysti reissu kasvattikodista omaan kotiin)
2. Käytöstavat ja käyttäytiminen. (Pysyikö ne mielessä, syytä tietysti oli, noloa jos eivät.)
3. Autossa oleminen. (Matka ja paikanpäällä, eikä vieläkään koirahäkkiä autossa...Iiik..)
4. Koiran kasvattajalleen näyttäminen. (No ainahan se on vähän jännää, että onko ollut arvoinen, onnistunut pitämään toisen kasvattia odotetulla tavalla.)

Nämä ajatukset pyöri aika tiiviisti päässä jo vähän ennen reissua. Matka meni kuitenkin hyvin, paikanpäälle löydettiin suoraan ja koiruuskin oli hiljaista matkaseuraa, nukkua tuhistellen lähes koko matkan, kaikessa aamu-unisuudessaan. Ihmeellistä ehkä oli se, että oltiin paikalla juuri siihen aikaan kun pitikin! (Narunjatke kun on varmasti tunnettu lähipiirissään kroonisesta myöhästelystä.)

Paikalla oli jo molemmat veljekset, "Paso" tietysti, joka kasvattikodissaan asustelikin, mutta myös "Bugi" - pitkänmatkalainen. Pian saapuivat "Siiri" ja "Sitka". Harmiksi siskoksista "Hukka" ei päässyt osallistumaan.

Iskä Disco aus der Königshöhle

Kasvattaja oli kyhännyt meille upean päivän, joka alkoi (Skål!) aamiaisella ja jatkui hienona yllärinä, kun Sirpa Pellikka/Kennel Sissiheimon oli tuonut ISKÄN näytille! Oli tosi hienoa nähdä tämä upea uros ihan livenä. (Kirassa oli paljonkin Discoa!) Komea uros, kertakaikkiaan. Ja kuten asiaan kuuluu, on kunnon "sotaratsuilla" aina pienet arvet urheasta elämästä, niin Discollakin. Vasen korva oli saanut muistutuksen eräältä sakemannirouvalta, että jottei passaa liian innokkaasti ympärillä hyöriäpyöriä...

Jenni ja Sitka, malliseuraamista!

Discon jälkeen miittinki jatkui Päivi Ollikan/Kennel Aufruhr ohjauksessa. Jokainen koirakko kävi vuorollaan kentällä Päivin silmien ja erinomaisen opastuksen alla, parikin kertaa. Oli mielenkiintoista katsella myös muiden treeniä ja Päivin ohjeistuksia. Se on erinomainen paikka kerätä "häiriöttömästi" tietoa, ihan vaan katselemalla & kuuntelemalla, kentänreunalla. Hyväksi todettu jo hevospuolella, suosittelen.

Välillä herkuteltiin ruokaillen ja sitten jatkettiin Bugin esineilmaisulla. Oli hienoa nähdä miten nuori koira tekee töitä, löytää ihan pienenpieniä esineitä ja ne vielä selkeästi ilmaisee. Myös emo-Magin esineruutu iski kipinää. Kira pääsikin jo alkuopit korkkaamaan ja tätä tullaan varmasti jatkoharjoittelemaan, tässähän koira oli todella hyödyksi ja varmasti koirallekin hyvää puuhaa.

Kiraan olen kovasti tyytyväinen, niin tyytyväinen kuin vaan olla saattaa. Tottiksessa on vielä paljon treenattavaa, tai no, Kirahan kyllä tekee kun narunjatke vaan osaisi pyytää, mutta koko reissun käytös oli niin malliluokkaa ettei paremmin olisi voinut olla. Matkat molempiin suuntiin, autossa olo... (Niin! Arvatkaa vaan miten hiukan meinas kylmä hiki pari kertaa alkaa pukkaamaan otsalle, kun Kira Koiranpentu oli autossa ihan pisimpiä aikoja elämässään ikinä, ja autolla ei minkäänsortin suojaa mahdollista koiraraivaria kohtaan. Koirahäkit/veräjä siis uupuu vielä(kin) ja mietin minkälaista tuhoa koiruus voisi halutessaan saada aikaan.)

Tuskaisan keskittynyt ilme, ohjeiden
sisäistämisen yritys on kova! Kira
taasen vahtii tiukasti namitaskuja...

Mutta ei Kira. Kira istuanakotti ja nukkuapötkötti kiltisti kaikki väliajat. Mahtavaa. Ajattelin että nyt se ainakin vetää nelipistejarrarit kun autoon piti melko nopsaan reenikerran jälkeen mennä takaisin, pöh, sinne se loikkasi tosta vaan, ihan kuten ennenkin. Eikä pörissyt/pörhennellyt toisille koirille, oli hiljaa, käyttäytyi siivosti remmissä kun heitettiin pari pikkulenkkiä, ja malttoihan se vähän keskittyä kentälläkin, on se vaan niin hieno penskakoiruus! ♥

Vaan olihan ne muutkin, hienoja. Eniten ehkä mieleen jäi Sitka, se oli kovasti samannäköinen ja tyyppinen kuin Kira. Vinkeää katsella Sitkan ja Jennin treeniä, ihan kuin Kira, mutta viritetymmässä mielentilassa ja hienosti hommat hanskaavana.

Kaikenkaikkiaan erittäin onnistunut päivä, Kiitos Leila että viitsit järkätä, hirmu kivaa nähdä kaikkia, toivottavasti sitten ensivuonna uudelleen!

Jälkimietteinä mielessä pyöri taas se, miten hölmö voikaan olla kun en ymmärtänyt hyödyntää Tiinan oppimestariutta. Hevospuolellahan on näitä oppimestareita, vähän vanhempia ja pidemmälle koulutettuja, joiden kanssa on helpompi opetella kuin nuoren tai osaamattoman kanssa. Tiinan kanssa olisi ollut aivan loistava tilaisuus oppia itse. Koira kyllä jo osasi.

Voisin ehkä pienesti puolustuksena lainata tähän Sähköpaimenien blogista tätä: "Arvelin, että minusta tuskin koskaan tulisi koiraihmistä, sellaista vähän omalaatuista tuulipukuhiipparia, joka ei osaa keskustella muusta kuin koirista, reippailee kaiken vapaa-aikansa jossakin ryhmätreeneissä, herää viikonloppuisin epäinhimillisen aikaisin ajellakseen satoja kilometrejä koiratapahtumiin ja luopuu vapaaehtoisesti matkustelusta, koska ei henno olla erossa mussukoistaan." En ole ehkä ihan noin pitkällä (vielä?) mutta mielestäni aika hyvin kirjoitettu. Lue koko kirjoitus tästä, kuulostaako tutulta? ;)

Ja ne masentavat uutiset, no, Tara ontuu. Se pyörii mielessä nyt ehkä enemmän kuin mikään muu asia. Toivottavasti turhaan niin isoilla mittasuhteilla, toivottavasti vaan jotain pientä kremppaa...