Henk.kohtaisesti mielelläni tuen kotimaassa olevia kohteita, jos mahdollista, ennemmin ja ehkä olen ihan kamalan pahansuopa peikko mutta en ihan aina hyvällä näe sitä, että ulkomailta, siis näistä ko. maista, tuodaan kodittomia koiria tänne. Kyllä meillä täällä kotimaassakin näitä kodittomia karvakorvia valitettavasti riittää. Asia joka varmasti jakaa mielipiteitä kahtia ja ei siitä sen enempää. Track-Actionin ele on kuitenkin kiva ja hyvin vaivaton tukea, joten... :)
Ja sitten tänne T&T-yksikköön. Lumi tuli ja tulikin siinä määrin etten edes uskonut tulevaksi. Tuli myös ikimuistettavasti, kun kesärenkailla piti lähteä töihin aamulla ja takaisinkin selvitä. Menomatka sujui hyvin, pääosin suolatulla tiellä mutta takaisintuloreitti oli valittu väärin, piukkaan hiotulle lumelle, josta sitten kaarani takatassuista karkasi pito ja kierähdys vähän yli kävelyvauhdin päätyi ojaan, puolittain kyljelleen. Paikalle hälyytetty apuvoima-varakuski ja kotinikkarimme alkutuomio oli lunastus. Olin aika kauhuissani, en oikein ollut valmis ollenkaan luopumaan viha-rakkaussuhde-kaarastani. Toisaalta hetken mietin että oliko tämä nyt "luonnollinen" siirtymä siihen farmariautoon...No ei ollut. Auto kärrättiin korjaamolle ja hovikorjaaja teki lauantain töitä ja toi kaaran kotio, lähes yhtä hyvänä kuin ennenkin! Hymy oli leveä, illalla kun sainkin vielä ja taas hypätä tutun ja turvallisen auton rattiin, tällä kertaa talvirenkaiden kera. Eli edelleen kuulisin mielelläni kokemuksia ja ajatuksia koiran matkustamisesta sedanautossa. ;)
Sitten itse koiramaisiin asioihin takaisin. Lumentuloa Kira ei oikeastaan noteeranut mitenkään, Tara pienenä ihmetteli sitä mielestäni enemmän. Vaan eipä Kiran sisaruksetkaan kuulemma ole kovasti asiaa ehtineet pohtia. Kivaahan se oli että kura-kira-aika loppui edes hetkeksi. Toisaalta myös melko kylmä tuli, -14° ja -10° nurkilla on aamuisin ollut. Että häkissä ei enää kauaa nakoteta, vaikka patja siellä onkin, ettei varpaat jäädy.
Olen koittanut enemmän ja enemmän antaa Taran ja Kiran olla yhdessä, vaikka se välillä vaikeaa onkin ja erotuomarin pitää puuttua asiaan. Kira on selkeästi sitä mieltä että kun kerran Tara viilettää karkuun, pitää sen perässä juosta ja kiinni saadessa käydä kiinni. Melko hyvin Tara kuitenkin suhtautuu ja pitää vain kovaa meteliä.Vähitellen ne on alkaneet sisällä portin ollessa erottajana, leikkiä, tassuilla huidotaan ja suu auki mölistään. Tara kokee sen ihan hauskaksi, koska on kuitenkin naskaleilta turvassa. Ulkonakin sitten on pikkuhiljaa edetty siihen pisteeseen että on jo vähän leikittykin eikä vaan juostu hippasia. Varovainen saa silti olla, ehkä olen vähän liiankin, mutta toisaalta ehkä kuitenkin parempi niinpäin.
Kuitenkin jo osa-aikaisesti on hetkiä että maailmassa on muutakin kiinnostavaa kuin "isosiskon" kiusaaminen ja jahtaaminen. Kaikkeahan pitää myös ehtiä maistaa ja syödäkin... Toivon että pian jo päästäisiin siihen aikaan, että Kira ja Tara voivat olla pihalla kimpassa suht lunkisti keskenään. Sitä odotellessa...Rokotussuunnitelmat lykkääntyivät kun hovitohtorimme ei päässytkään tulemaan tiistaina. Harmittavaista mutta ajattelin ettei viikkoon kuolla vaikka ei vielä kerhoon päästäkään. Uusi aika sovittiin tulevalle tiistaille. Muiden sisarusten kuulumisia ja kehitystä on ollut tosi kiva lukea ja kuulla. On aika hauskaa, miten samantyyppisiä tuntuvat nämä olevan, jopa kehityksen vaiheissaan. "Hukka"-siskon sanomalehtileikki laittoi naurattamaan, kunnes ihan hetkenperästä sain kokea saman leikin ja ymmärtää asian karun todellisen puolen. Nimittäin paperillehan ensin pissittiin ja sen jälkeen siitä olikin kuivasta kulmasta hauska ottaa kiinni ja kirmata ympäri huonetta häntä suorana... Haahaahaa... Ompas hauskaa juu tosiaan... :)
On asioita jotka on kiellettyjen listalla. Kirakin alkaa oppia sen. Miten koira voikin olla niin viisas, ihan kuin lapsetkin kuulemma, joku asia muuttuu vain hauskemmaksi kun se kielletään. Ja sitten ihmiset vielä sanovat ettei eläimet osaa suunnitella eikä ajatella tällaisia asioita! Hah! Meillä on sitten varmaan keskivertoa viisaammat eläimet! Kyllä ainakin pikkuneiti-Kira osaa, vaikkapa se sanomalehti ja sen raivoisa repiminen. Se tietää että ei niin saa tehdä. Se alkaa ihan pienestä, ensin selän takaa kuuluu pieni rips.. raps... -Ei. Sitten kuuluu Riipsraaapssrips... -Ei. Hyi! Ja kun käännyn, tuijottaa tiukasti kaksi nappisilmää suoraan silmiini kyyryasennossa sanomalehtisilpun takana, häntä vähän koholla. Ja sitten: RIIPSRAAPSRIPSRAAAPS! tömps-tömps-tömps! EI - EI EI! Ja sanomalehtien lisäksi riemu on revennyt ylimmilleen, kirmatessa sanomalehtiriepaleet suussa pitkin huonetta. Siinä on kyllä toisaalta vaikea pitää pokkaa ja olla tiukkana...Pee-Pee pitäisi ehtiä hakemaan sairaalasta kotiin, leikkaus on tosiaan onnistunut hyvin mutta erinäisistä syistä kotiutuminen on venynyt. Sensijaan kannatti osallistua koiranleluskabaan, onnetar suosi ja koirat kiittävät Dogpro:ta lelusta!
 |
| Wo-hooo! |
