Voi yhrenkerran että pisti taas vihaksi, tällä kertaa nämä "irtokoirat". Mikä siinä on että koiria pitää pitää irti yleisillä paikoilla? Olisi mukava kuulla oikeasti järkevä perustelu, miksi sitä Sesseä pitää lähteä lenkittämään irti yleiselle tielle tai alueelle?Pääsääntöisesti käytetyin selitys ja puolustus irtipidolle lienee että ei se mitään tee!? Niin, entäs sitten? Laki nyt vaan sattuu olemaan laki. Voiko punaisiakin päin ajaa puolustelemalla että eihän sieltä nyt kukaan tullut?
Ja entäs jos se vastaantuleva narussa kulkeva Wuffe tekeekin? Eipä nimittäin kaikki koirat välttämättä häntä heiluten ota vastaan vierasta, innolla vastaan loikkivaa, tai vaihtoehtoisesti karvat pystyssä ärähdellen iholle tulevaa koiraa. Ja ainakaan henk.kohtaisesti ei yhtään kiinnosta yksikään tikkausjälki siinä omassa koirassa sen takia, että se naapurin Sesse sai taas viuhtoa menemään irtonaisena ja tunkea hihnassa kulkevan koiran karvoille, jolta sitten paloi pinna. Ihan vähän enemmän omituista on myöskin se, että sitä naapurinkin Sesseäkin ajatellen ei ilmeisesti sen omistajaa yhtään haittaa vaikka Sessensä tulisikin sitten tikatuksi oman ajattelemattomuutensa vuoksi? Naapurin Sesse-parka. Kyllä vähän säälittää joo nämä koirat, eihän se niiden syy ole että narun, tai tällä kertaa ilmeisesti jonkinsortin meditaation toisessa päässä on puupää.
Ja se, mistä tämä kaikki p*rk*l* nyt taas kumpuaa, johtaa tiensä menneeseen viikonloppuun kun Kiran kanssa käytiin tiellä taapertelemassa. Vastaan tuli irtonainen sakemannikaksikko ihmisineen ja toinen koirista päätti sitten ottaa vähän reilumman kontaktin Kiraan, käyden tälle pullistelemassa ja saaden tietysti pennun pelästymään. Ei onneksi sen vakavampaa, tälläkertaa ainakaan, mutta kyllä siinä paloi oma lanka loppuun asti ja olisi tehnyt pari tikkausjälkeä ko. ihmisiin tehdä. Aivan täysin tarpeeton ja turha kokemus nuorelle koiralle, joka ei varmastikaan minkäänsortin positiivista vahvistusta tästä saanut aikaan.
Metsästyskoirat on jossakin määrin asia erikseen. Silti tämän samaisen em. kokemuksen sain jakaa Taran kanssa sen ollessa pieni. Oltiin pellolla kävelyllä metsistä rymysi iso jahtihurtta ja jahtikohde riistasta vaihtuikin pieneen, muutenkin arkaan ja säikkyyn Taraan. Sinne lähtivät hännät suorina Taran pinkoessaan pienillä tassuillaan minkä kerkesi, iso jahtihurtta perässä. Hetken mietin usutanko Tintin vielä jahtihurtan perään.
Jahtikoira sitten vihdoin tajusi että on väärillä riistajäljillä ja otti suunnanmuutoksen häviten takaisin metsänsiimeksiin. Olin varma että Tara pienoisessa shokissaan juoksee ties minne, mutta ymmärsi kuitenkin tulla takaisin. Arvatkaapas mikä oli koiranomistajan ensimmäinen kommentti kun asiasta keskusteltiin? Niinpä. "Ei se mitään tee"... Joo eihän se, mitä nyt teki pennusta kaikkia vieraita koiria kohtaan epäileväksi eikä yhtään helpottanut sen muutenkin arkaa olemusta...
Vahinkoja sattuu meille jokaiselle, se on selvä, ei niille mitään voi. En kuitenkaan millään usko että koiran kanssa lenkille lähdettäessä, yleisille paikoille, vahingossa unohtuu kiinnittää se hihna... Ja viimeistään kun yhden kerran jotain tapahtuu - vahingossa tai tyhmyydestä, pitäisi oppia. Jos ei opi, on aikalailla sitten jonkinsortin tiheää puuta se pääosasto, siellä narun toisessa päässä. Kummassa, sitä voi jokainen miettiä.
Että sellaista tälläkertaa. Paljon muutakin mutta eiköhän tämä riitä. Tänään on taas koirakerhoa luvassa. Siitäkin, siis edelliskerrasta on jäänyt kertomatta.
No, lyhyesti (ja erikseen pidemmin toisten) sen verran, ettei se ollut ihan meidän juttu. Tänään mennään toiseen kerhoon, Tuulissuolle All4Dogs- (jk.; Ei Just4dogs vaan All4Dogs!) mestaan.. Siitä lisää kun ollaan viisaampia!
