Heinähommissa

Torstaina käytiin tosiaan hakemassa se talven testikanttis ja Kira luonnollisesti tuli mukaan, vaikkakin olisi ehkä kuitenkin jäänyt mielummin kotiin. Se ei edelleenkään hihku innosta päästessään (sen mielestä siis joutuessaan) matkustelemaan. Vaikkakin luulenkin että siitä on hyvää vauhtia muodostumassa ooppeli-fani (oma autoni), saihan se siellä ison tilan takapenkiltä käyttöön eikä edes kauniimmin sanottuna voinut edes pahoin, toisin kun avolavassa, jossa toistaiseksi on matkustanut sylissä. Avolavaankin on tehty penkkien taakse takapenkin kokoinen tila, jossa on hyvä matkustella, siellä Tara treenasi ekat automatkansa ja viihtyi hyvin, ei edes oksennellut koskaan. Ehkä seuraavaksi tarjotaan Kirallekin tätä vaihtoehtoa, jotenkin vaan tuntuu että se on vielä niin pieni että sylissä on hyvä matkustella.

Rymättylässä oli jo ihan pimeää ja mentiin Kiran kanssa vähän etäämmäs pellonnurkalta kun iso traktori heinäpihteineen ja valonheittimineen päristeli kanttipaalia auton lavalle. Kuvittelin että pienen koiranpennun näkövinkkelistä kyseessäoleva toimenpide saattoi ehkä näyttää Jurassicparkmaiselta dinosauruskohtaukselta. Kuvitellahan saa vaikka mitä, tuumasi Kira ja tyynenrauhallisena istui vieressäni katsellen paali lavalle-projektia. Kun traktori sammutettiin ja pitkä heinämiehen hahmo tuli ulos autonviereen seisomaan, oli pieni valpas vahti sitä mieltä että mennään nyt moikkaamaan heinäntoimittajaakin. Yhtään empimättä reippaasti suuntasi suoraan pitkän tumman hahmon luo, isosta traktori-dinosauruksesta valonheitinsilmineen välittämättä! Rohkeutta ei kyllä puutu, olisi moni muu pieni tyttönen voinut vähän kyllä arastella mutta ei Kira.

Tehtiin myös pikainen (tai ei niin pikainen) "yritysesittelykierros", tilata löytyi melko hulppeat kokous- yms. tilat, Kira matkusti sylissä tiloista toiseen ja hyvin kärsivällisesti jaksoi ollakin. Kunnes sitten jossain vaiheessa alkoi vähän tympiä ja ehkä enemmän omat kädetkin puutua ja lähdettiin pihalle ja sen myötä myös kotiin.

Matka takaisin meni pienessä väsykänkkiksessä, nukkua ei voinut kun auto pomppi ja heilui. Aina kun meinasi saada unenpäästä kiinni, tuli joku ärsyttävä tietöyssy. Väsy oli jo aikamoinen mutta periksi ei pikkuvintiö antanut paitsi ihan loppumatkasta uni alkoi viedä voiton ja pihalle tullessa joutui vähän jo herättelemään että joskos nyt mentäisi autosta jo ulos... Väsy meni vähän yli, illalla alkoi senpäiväinen reuhoaminen vaikka luulin että varmasti uni maittaa hyvin jo aikaisin, vielä mitä.

Ensimmäinen arkiviikko on nyt takana ja sehän menikin hyvin! Itseasiassa mitään tuhoja ei oltu tehty, mitä nyt tietysti vähän huonetta oli järjestelty uudelleen, sanomalehtiä oli luettu paljon ja lelujen kanssa leikitty mutta niinhän sitä pitääkin. Kongi oli ajanut asiansa, pari ruokanappulaa oli onnistunut välttämään syödyn kohtalon ja piilotelleet poimuissa, mutta vähän kopistelemalla nekin tipahtivat ulos. Tarankin toivelistalle taisi ilmaantua oma kongi. Tara on muuten ihan guru lelujen vaihtamisessa ja rosvoamisessa! Tai en tiedä heitteleekö se "pikkusiskoaan" rappusilta leluilla vai mitä, mutta jonkinlainen leluleikki niillä on meneillään monesti kahdestaan ulkona ollessaan. Siitä vähän myöhemmin lisää, joskos tänään saisi vaikka jo uusia kuvia ulkona, joku omituinen valopalloilmiö on ilmaantunut taivaalle viikkojen sateiden jälkeen...

Kira 10vko

Tara 11vko