Heinähommissa

Torstaina käytiin tosiaan hakemassa se talven testikanttis ja Kira luonnollisesti tuli mukaan, vaikkakin olisi ehkä kuitenkin jäänyt mielummin kotiin. Se ei edelleenkään hihku innosta päästessään (sen mielestä siis joutuessaan) matkustelemaan. Vaikkakin luulenkin että siitä on hyvää vauhtia muodostumassa ooppeli-fani (oma autoni), saihan se siellä ison tilan takapenkiltä käyttöön eikä edes kauniimmin sanottuna voinut edes pahoin, toisin kun avolavassa, jossa toistaiseksi on matkustanut sylissä. Avolavaankin on tehty penkkien taakse takapenkin kokoinen tila, jossa on hyvä matkustella, siellä Tara treenasi ekat automatkansa ja viihtyi hyvin, ei edes oksennellut koskaan. Ehkä seuraavaksi tarjotaan Kirallekin tätä vaihtoehtoa, jotenkin vaan tuntuu että se on vielä niin pieni että sylissä on hyvä matkustella.

Rymättylässä oli jo ihan pimeää ja mentiin Kiran kanssa vähän etäämmäs pellonnurkalta kun iso traktori heinäpihteineen ja valonheittimineen päristeli kanttipaalia auton lavalle. Kuvittelin että pienen koiranpennun näkövinkkelistä kyseessäoleva toimenpide saattoi ehkä näyttää Jurassicparkmaiselta dinosauruskohtaukselta. Kuvitellahan saa vaikka mitä, tuumasi Kira ja tyynenrauhallisena istui vieressäni katsellen paali lavalle-projektia. Kun traktori sammutettiin ja pitkä heinämiehen hahmo tuli ulos autonviereen seisomaan, oli pieni valpas vahti sitä mieltä että mennään nyt moikkaamaan heinäntoimittajaakin. Yhtään empimättä reippaasti suuntasi suoraan pitkän tumman hahmon luo, isosta traktori-dinosauruksesta valonheitinsilmineen välittämättä! Rohkeutta ei kyllä puutu, olisi moni muu pieni tyttönen voinut vähän kyllä arastella mutta ei Kira.

Tehtiin myös pikainen (tai ei niin pikainen) "yritysesittelykierros", tilata löytyi melko hulppeat kokous- yms. tilat, Kira matkusti sylissä tiloista toiseen ja hyvin kärsivällisesti jaksoi ollakin. Kunnes sitten jossain vaiheessa alkoi vähän tympiä ja ehkä enemmän omat kädetkin puutua ja lähdettiin pihalle ja sen myötä myös kotiin.

Matka takaisin meni pienessä väsykänkkiksessä, nukkua ei voinut kun auto pomppi ja heilui. Aina kun meinasi saada unenpäästä kiinni, tuli joku ärsyttävä tietöyssy. Väsy oli jo aikamoinen mutta periksi ei pikkuvintiö antanut paitsi ihan loppumatkasta uni alkoi viedä voiton ja pihalle tullessa joutui vähän jo herättelemään että joskos nyt mentäisi autosta jo ulos... Väsy meni vähän yli, illalla alkoi senpäiväinen reuhoaminen vaikka luulin että varmasti uni maittaa hyvin jo aikaisin, vielä mitä.

Ensimmäinen arkiviikko on nyt takana ja sehän menikin hyvin! Itseasiassa mitään tuhoja ei oltu tehty, mitä nyt tietysti vähän huonetta oli järjestelty uudelleen, sanomalehtiä oli luettu paljon ja lelujen kanssa leikitty mutta niinhän sitä pitääkin. Kongi oli ajanut asiansa, pari ruokanappulaa oli onnistunut välttämään syödyn kohtalon ja piilotelleet poimuissa, mutta vähän kopistelemalla nekin tipahtivat ulos. Tarankin toivelistalle taisi ilmaantua oma kongi. Tara on muuten ihan guru lelujen vaihtamisessa ja rosvoamisessa! Tai en tiedä heitteleekö se "pikkusiskoaan" rappusilta leluilla vai mitä, mutta jonkinlainen leluleikki niillä on meneillään monesti kahdestaan ulkona ollessaan. Siitä vähän myöhemmin lisää, joskos tänään saisi vaikka jo uusia kuvia ulkona, joku omituinen valopalloilmiö on ilmaantunut taivaalle viikkojen sateiden jälkeen...

Kira 10vko

Tara 11vko

Maailmanmatkaaja-Kira

Tänään on sitten se ensimmäinen päivä, kun Pikku-Kiran arki alkaa myös. Kesälomat on lusittu ja töihin pitäisi mennä, pentuvapaa loppuu. Sensortin elämää on ainakin koko aamu nyt pidetty, milloin saa matto huutia, milloin ruokakupista otetaan mittaa ja milloin penkinkulmia on hauska maistella. (Mikä on hyvä konsti tehdä penkin ja muiden ei syötävien juttujen nurkat pahanmakuisiksi? Taran kanssa menin jo lankaan ja ostin M&M:stä Chew Stoppa-spraypullon, vaan eipä Tara saati myöskään Kira huomannut minkäänlaista epämielyttävää aromia tai maustetta pirttikaluston kulmissa... Jotkut kuulemma ovat laittaneet chiliä ja tabascoa jne. mutta kuulostaa omaan korvaan vähän tujuilta?)

Eilen oli touhuntäytteinen päivä myös, heti aamupäiväsellä tuli vähän vahingossa ja ohimennen etäisesti testattua paukkuarkuutta, kun hirvenjahtaaja-lahtaajat oli kerääntyneet nurkkiin ja posauttu hirviparan hengiltä, tai ainakin yrittivät. Laukaus kuului hyvin sisälle asti. Kumpikaan koira ei ollut onneksi reagoinut asiaan mitenkään.

Päivä meni normipuuhissa, pitkästä aikaa ei satanut, tuuli oli kyllä hyvinkin syksyisen kylmä ja toi esimakua tulevista viimoista. Kira ulkoili kuitenkin pikkuhäkissään talonvieressä tuulensuojissa ja hengailtiin pitkin pihaakin välillä.

Illalla hypättiin autoon, tällä kertaa omaani ja takapenkille. Biltemasta hain auton takapenkin suojan, yritin hakea sellaista joka olisi suojannut myös ovet, eli esim. mallia tällainen, mutta niitä oli myynnissä vain kulkukoira.comissaissa sekä VIP-storessa. Jokaisella alueen lemmikki- ja koiratarvikeliikkeellä löytyi sitten kyllä tätä vastaavaa Bilteman mallia, (tosin tuplahintaisena tietysti) joten kipaisin Biltemaan. Aikani pähkin miten se mahtaakaan sinne asettua mutta asettui vallan erinomaisesti. Keskellä oli myös vetoketju, jolla sai kaksijalkaiselle vierustoverille avattua jalkatilan. Ainoa miinus oli turvavyöklipsien aukkojen puuttuminen sekä olihan se hiukan liukas, likaa hylkivänä, mutta oletettavasti ehkä aika monikin on tehty samankaltaisesta matskusta eikä kyllä kokeneempaa matkustajakoiraa asia haitannut mitenkään. Eli asteikolla 1-5 annan... 3½ pistettä. Sivusuojat olisi nostaneet pisteet yhdellä.

Alkuun Kiraa hirvitti tämä uusi matkustusmuoto mutta nopeasti ymmärsi että ilman syliä on oikeastaan isompi tila käytössä pötköttelyyn. Jossain vaiheessa se myös avasi ekaa kertaa isosti sanallisen arkkunsa, mutta nopsaan myös sitten tyytyi hiljaa ihmettelemään ja päätti ottaa nokoset. Ensimmäinen reissu siis ilman pahoinvointia ja pääosin nukkuessa, hienoa!

Kipaistiin sitten Anoppilaan, ajatuksissa hiukan kierrellä ko. keskustaa autoja ja muuta hulinaa ihmetellen. Autot eivät juuri jaksaneet kiinnostaa, ihmisiä olisi ollut kovasti kiva mennä moikkaamaan, mopomimmit (Huom! Mimmit!) ohi päristellessään onnistuivat vähän pelästyttämään mutta peljästyksestä toivuttiin yhtä nopeasti mitä se tulikin. Kontaktinhaku ja kuulollaoleminen oli kiitettävää. Sitten Anoppia moikkaamaan, tarkoituksena tosiaan vain moikata ja jatkaa matkaa mutta kun reippaasti tutustumiset oli tehty, alkoi pikkumatkaajaa väsyttämään ja siinä lattialla oli hyvä taas tempaista pikkutirsat. Kahvitteluille siis jäikin hyvä aika :)

Varoiteltiin ennen tuloa että matot kannattaa rullia pois varuiksi, mutta vielä mitä, kyllähän Kira nyt ymmärsi ettei sentään Anopin lattioille ole soveliasta pissiä. Aivan mahtavasti siis kyläili pikkukoiruus, erinomainen asenne ja reippaus!

Kotona odotti Tara, ihan ekaa kertaa aivan yksin. Hiukan pohdittiin mitä neiti oli touhunut, oliko yksinolo alkanut ahdistaa mutta ei, riemukas Tartsi tuli ovella innoissaan vastaan, oli varmaan vetänyt rauhassa kunnon iltaunet. Tänään sitten jännätään miten kaksikko pitää taloa pystyssä työpäivän ajan. Eli jos blogi siirtyy tämän jälkeen hiljaiselolle, tiedätte että yksinolo ei vielä kuulunut suosikkiohjelmaan pienen pennun elämässä... ;) (Ja ellei koko rakennusta ole päätetty laittaa maantasalle lisäilen illalla vielä eilisestä reissusta pari kuvaa.)

Edit (091021): Rakennus pystyssä, kaikki hyvin ja pari kuvaa lisätty! ;)

Pentutreffit!

Aamupäivällä liftattiin Kirtsin kanssa vanhempieni kyydillä siskon luokse, heillä 3kk:tta vanha Tanskalainen-ruotsalainen pihakoira, joka oli kyllä ensimmäinen laatuaan-tuttavuus muillekin kuin Kiralle. Pohdin kotosalla että joskos se vähän pienempi tai samaa kokoluokkaa jo olisi, mutta sehän oli ihan minipieni! Pienuuden pikkusintti-Atso-pihakoira korvasi kyllä superhyperketteryydellä ja Kira muistutti omassa ketteryydessään lähinnä norsunpoikasta. 

Kovasti hauskaa kaksikolla oli, välillä tuli hiukan tiukkasanaisempaakin keskustelua mutta pääosin mennäveuhdottiin pentuenergialla ympäri pihaa. Atsossa oli aikaslailla tiukkan pikkumiehen otteet, eikä ollut pelkoa että olisi jäänyt tappiolle isommalle kaverilleen. Miten kotona niin pieni Kira näyttikin nyt suurelta!

Pahojaan oli hauskaa tehdä yhdessätuumin, esimerkiksi vaikkapa tuollainen punoskori oli ajatuksena oikein hyvä kohde syödä pois.

Varuiksi pidettiin Kira vielä kiinni pitkässä liinassa kun ei ole kotosallakaan vapaana ollut. Pikkuhiljaa kyllä suunnitelmissa aloittaa treenit irrallaan oloon, lähinnä oma suojeluvaisto on tiukassa hevosten vuoksi, pieni pentu ei ymmärrä ettei tarhaan saa mennä ja iso hevonen ei välttämättä ymmärrä ihan oikealla tavalla koiran leikkiinkutsua...

Suurin osa kuvista oli tietysti epäselviä vauhtiviivoja mutta muutama ihan koirannäköinenkin joissakin kuvissa vilahti.  

Matkat taittuivat hyvin, mennessä pahaolo yllätti ihan viime metreillä mutta takaisin tullessa nukuttiin sikeästi. Kotona herätellessä vaikutti pieni maailmanmatkaaja olevan ennemminkin sitä mieltä että menkää vaan, mä nukun vielä ihan pikkuhetken. Sisälle päästyä olikin sitten pidemmänkaavan päikkärit, hyvin sikeässä unimaailmassa. Illalla akut oli taas ladattu siihen malliin että yöpuulle ei olisi millään malttanut asettua. Kiva reissu, rohkea pikku-sakemanni, kiitos siskolle ja Atsolle sekä tietysti taksikyydille! :)