Penskalauma!

Niin, se video sieltä kerhosta. Kaikkea muuta tuli, piirrettyjä, nappulavideota, muttei sitä mistä puhetta oli. No nyt se tulee; Beware - Pentulauma! :) Laatu on taas taattua Nokialaista, mutta kyllä sieltä eri rotuja erottaa ja tarkkasilmäiset siis ehkä sen sakemanninkin! Ja tarkoituksellakin vähän puoliksi kuvattuna, jottei ihmiset tule tunnistetuiksi. Enkä tiedä miksi koko pentushow kääntyi tässä videolla ikäänkuin peilikuvaksi, muttei se haitanne näemmä riiviölauman menoa, yhtä vauhdikasta silti on. Aikas hauskaa, tekee varmasti Kirmeliinillekin hyvää, peuhata samanikäisten, (no ainakin pentujen) kanssa. On ne niin vinkeitä!

Mitäs muuta siellä tehtiin, no alkuunsa treenattiin sitä keskittymistä ohjaajaan, löysällä narulla piti kierrellä ihmisjoukossa ja pitää koiran huomiota eikä koiruus saanut rynniä tätä testaajajoukkoa tervehtimään ennenkuin lupa heltisi. Se  nyt ei ihan sujunut oppikirjan mukaan, nakit ei jaksanut kiinnostaa, ei kyllä tää testirinkikään vaan kaikki ne käsittämättömät määrät hajuja, matoista. (Jälkikoira!) Saatiin avuksi meillekin tilattu aidosta buffalon, tai-jonkun.-muun-ex-eläväisen tms. karvoista tehdyn lelun, joka osoittautuikin erinomaiseksi ideaksi. Omaa vielä ootellen, taisin ekan vai tokan kerran jälkeen sellaisen tilata. Se vaikuttais olevan tosi hyvä lelu Kiran ja kai kaikkien muidenkin pentujen mielestä. Suosittelen. 

Sitten tehtiin "kuja", eli pari ihmistä ensin vähän kauemmas toisistaan seisomaan vastakkain ja vähitellen likemmäs toisiaan ja sieltä välistä piti pennun kirmata taas omistajansa luokse, toiseenpäähän. Ensin vähän lelun kera villiten, toisen ja kolmannen kerran sitten jo vähän hillitymmällä kutsumeiningillä. Toimi mutta vähän takellellen... Ne matot hajuineen... Miten paljon hajuja sotkettuna kaikkeen häiriköivään tekemiseen! -taisi Kira ajatella. Vaan häntä pystyyn, kohti uusia haasteita ja yrityksiä syrjäyttää pennun avautunut hajumaailma.

Sitten treenattiin vähän hihnakävelyä löysällä hihnalla, tällä kertaa kokeiltiin apuvälineeksi ns. vyötärölenkkiä, eli remmin laitettiin kulkemaan koiran vyötärön ympäri, jolloin vetäessä se kiristyi mutta heti vedon loppuessa löystyi. Lisäksi otti niskasta ja kaulalta kohdistuvaa painetta ja vetoa pois joka taasen mun mielestä oli vallan hyvä asia. Ehkä tuolta hevosmaailmasta kumpuaa se ajatus saada painetta pois ja jaetuksi, tuntuu hölmöltä ettei vetävä koira tunne pannan kiristystä niin epämielyttäväksi mitä hevonen tuntee (siis paineen, harvalla hevosella kai pantaa käytetään...) vaan on valmis vaikka henki pihisten kiskomaan eteenpäin! Ja miten nopeasti hevonen oppii paineesta pois - systeemillä, koira näemmä ei. Onkohan tämä joku saalis - saalistajajuttuun liittyvä asia? Mutta tosiaan, Kiran kanssa hihnassa kauniisti kulkeminen on vielä meidän pieni kompastuskivi, tai solmu, (vaan ei umppari kuitenkaan!) kuten joskus aikaisemmassakin postauksessa jo kirjoittelin. Se on ihan ookoo ilman häiriöitä mutta innostuessaan tuntuu kokolailla samalta mitä juhlaliikkeitä koitan esittää ja kiinnittää sen huomiota tai mitä herkkupaloja olisi taskut täynnä, se minimaalinen hetki tulee (ja menee) jolloin saan huomion mutta todellakin menee sitten varsin vikkelään ohi ja tilanne on taas sama.

Toki vetävä koirakin hihnassa on ääriärsyttävä, mutta laittaa myös miettimään se, miten hyvä asia se sitten itse koiralle on, kaulan ja niskan alueelle. Juu ei tunnu yhtään hyvältä enää pitää vastaan, mutta pidettävä on. On yritetty tehdä myös lukuisia toistoja ja harjoituksia vedon tiimoilta häiriön (=> Tarahäirikkö toimii häiriönä erittäin hyvin) alaisena mutta kun on vaan pakko lähteä töihinkin jossainvaiheessa päivää...

Tämä vyötärölenkki oli siis henk.kohtaisesti koirakerhomiittinkin kohokohta tälläkertaa, se toimi Kiralle ihan äärihyvin, veto loppui tosi nopeaan, kontaktin otto ja ennenkaikkea sen pysyminen alkoi pelittämään! (Ja tässä tapahtui jokin käännekohta ihan oikeasti, matot hajuhoukutuksineen alkoi hävitä minulle! Jeeeee!) Uskoisin että tämän avulla päästään eteenpäin, vihdoin ja viimein. Taran kanssahan käytin tätä samaa joskus mutta ajattelin ettei se ole oikein minkäänsortin koirankoulutusmetodi ehkä oikeasti enkä sitten ole Kiralle sitä edes kokeillut. Huojentavaa saada vinkiksi tämä apukeino siis ihan ammatti-ihmisen puolelta.

Taran kanssa on käytetty kuonopantaakin kaulapannan kera, itse miellän kuonopannan riimumaiseksi enkä pidä ollenkaan pahana mutta olen antanut itseni jostain syystä ymmärtää ettei sekään oikein suopeaa katsomusta koirapiireissä saa. No joo, tietysti olisi kai päätavoite saada se koira löysällä hihnalla kulkemaan kulkemaan siinä vieressä, ihan kaulapannalla mutta kun se ei aina ole niin helppoa, apukeinot lienee silloin sallittuja (kunhan ne on koiraystävällisiä.)? Taralla se on ollut muuten hyvä mutta tuppaa menemään liian liki silmiä helposti. Että jos jollakulla on ideoita apukeinoiksi Taran edelleen kauniiseen hihnakulkuoppiin, otetaan niitäkin mielellään vastaan. Sehän kun ei tosiaan edelleenkään niistä makupaloista missäänmuotoa välitä ja menee kierroksille sekunnissa jos sikseen tulee. Mutta ei siitä sen enempää tähän, tai tämä juttu ei lopu koskaan, olkoon ihan oma aiheensa tulevaisuudessa.

Eli päk to skhuul; Loppuharjoituksena oli maahanmeno ja siellä pysyminen. Maahanmeno oli helppoa, tai vielä apuna on pieni kehonkieli, mutta alhaalla pysymistä ei vielä ole oikein harjoiteltu ja hyvä niin, nyt ainakin saatiin fiksunoloiset ohjeet siihenkin. Eipä montaa toistoa tarvittu kun pääsin jo kumarasta ylös ja pystyi paikalla vähän jo tänttäämäänkin ja Kira pysyi maassa. Se on vaan niin viksu tenava! :)

Ja sitten olikin vielä edessä tuo videohetki, temmellystä vapaana. Huomasin hyvin että meno oli paaaljon rauhallisempaa kuin esm. viimeksi. Meillä se ainakin ihan taatusti johtui siitä että olin edellisen (6.12.) ja tämän ko. päivän kotona => enemmän ulkoilua ja aikaa koirille. Työt haittaavat kyllä niin tehokkaasti harrastuksia ja perheen yhteistä laatuaikaa, taas se tuli todistettua. On ollut ihan mahtavaa saada olla 4pv kotosalla ja viettää todellakin laatuaikaa koirien ja hevosten kanssa. Näitä päiviä pitäisi olla paljon enemmän!

Mitäs muuta, no pientä pahantekoa, possunkorvien piilottelua, sisäsiisteyden petraamista, lumessa peuhaamista, käsittämättömän loputonta pinnaa Taralta Kiralle... Vaan niistä seuraavaan kertaan! :)