Lelujaleluja!

Koiruusraukat joutuivat kärsimään hippasen tylsästä joulusta päävastuullisen ollessa kuumeen ja flunssan kourissa. Aika harvoin nuhailen mutta sitten kun se iskee, iskeekin kunnolla, näemmä. No, ei ole pariin vuoteen oikeastaan ollutkaan niin kaipa se vaan joskus tulee ja omaa tyhmyyttäkin tällä kertaa toisaalta, D-vitamiinilisä pääsi syksyllä loppumaan ja taisi kuukausi-pari vierähtää ilman. Heti kostautui. Vaan onneksi eilen illalla koiruuksien lelulaatikon sisältö karttui muutamalla, ilmeisen kivalla lelulla, ainakin yhden lelun kanssa aattoiltana leikittiin niin että hiki tuli!

Kira sai Kong Wubba-kanin, vähän pohdin korvien kestävyyttä vetoleikeissä, mutta vaikutti aika hyvintehdyltä ja koska kaksikko tuntuu mielellään keskenään testaavan eri tavaroiden vetolujuuksia, päädyin "ulokkeita" omaavaan kaniin, silläkin uhalla että siitä tulisi yksi tai vallan kokonaan korvaton. Yllärinä ilmeni kuitenkin se, että lelun piipitys (on siis myös vinkulelu) ärsyttää Taraa. Kiran vingutellessa wubbaansa Tara alkaa jahdata sitä takaa ja Kiran mielestä se tietysti on tosi hauskaa. En tiedä ärsyttääkö lelun piipitys ihan oikeasti Taraa vai mitä, pentuna se ei ainakaan vinkuleluista välittänyt. Parit vetotestit on otettu ja yhtään *reps*-ääntä ei ole vielä kuulunut, joten hyvältä vaikuttaa. 

Tara sai myös oman kongin. Nyt saa sekin hetkenpuuhaa töihinlähteissä. Nimesin Kiran pentuna saaman kongin tutiksi, koska se sai sen yleensä aina nukkumaanmennessä iltaisin ja töihinlähteissä. Nyt sitten, kun Tarallakin on konginsa, on kai vaan myönnettävä että tutti-iästä on kasvettu ohi.

Taralle piti vielä hankkia uusi West Paw-lelu, koska se onneton hukkasi jo alkulumisateisiin jonnekin pihalle Bumi-mutkansa. Myös molemmat Dogprolta voitetut Huntersmart-silmukat ovat lumihukassa. Valittiin Hurley-luu, joka ehkä on fiksumpi kannistella suussa kuin tuo Bumi, jonka toinen koukero on aina silmän edessä, kuten tuon edellisen kirjoituksen kuvista voi huomata. (Siinä kuvassa Taralla on Kiran oranssi Bumi-mutka lainassa.) Ja miksi juuri West Paw - koska niille on luvattu oikein takuu. Kerrankin jollekin lelulle luvattu oikeasti takuu! Ihan alunperin etsin Kiran pentuleluksi kumilelua, jota olisi hyvä pureskella hampaiden vaihtumisen aikana ja kestäisi myöskin sen eikä irrottaisi vaarallisia paloja itsestään. WP:n lelut vaikutti kädessä aika kivalta matskulta ja vielä takuunalaisena päätin kokeilla. Sillä tiellä ollaan edelleen, tosin molempien mutkissa on jo pientä jälkeä... Että saas nähdä miten testissä pärjäävät. Kovasti kiehtoi nuo "pulmapelit", mutta aika hintavia ne ovat, tällä kertaa vielä saivat jäädä kauppaan.

Ja sitten lelujen lisäksi tietysti vähän herkkuja, possunkorvia ja luita, siitä oli koirien joulu tehty. Nojoo, ei me kyllä yleensä ostella koirille joululahjoja tässä määrin, joku pikku herkku on monesti riittänyt mutta nyt piti Taralle oikeasti saada joku lelu ulos ja Kiralle pentupuuhiin myös jotain kivaa. Ja kongi on myös aika hyvin perusteltu ajanviete, eikö olekin? Sitäpaitsi Kiltti-Kira ja Tarakin olivat lelunsa nyt ihan ansainneet. Kira on kiltti-linjaa ja oli jo toisen yön tässä Taran kanssa. Yö sujui taas hyvin, aamuherätys tosin tuli vähän aikaisemmin, mutta eipä tuo nyt haitanne kun eipä täällä kovin pitkään nukuta koskaan muutenkaan, jo hevosten aamutallin takia. 

Vuodenvaihde lähenee ja sen myötä monien koirien, miksei muidenkin eläinten kauhu; Uudenvuoden raketit. Tintti, niin taas jälleen kerran Tintti, oli Taralle erinomainen suunnannäyttäjä tämänkin asian tiimoilta, koska sen mielenrauhaa eivät raketit hetkauttaneet suuntaan jos toiseenkaan. Eipä siis Tarakaan paljoa ole niistä välittänyt, sisällä voi vähän kuulostella, ulkona ei välitä ollenkaan touhutessaan omiaan. 

Tosin ei kyllä itse ammuta yhtään rakettia eikä lähimmäisetkään naapurit eivät ole näköpiirissä, ettei täällä ole homma mitään kaupunkiin tai asumalähiöihin verrattuna, luojan kiitos. Ehkä kaikkein kurjinta on lukea, miten monta koiraa taas on "karannut". Ei ehkä aina ole niin hyvä idis ottaa sitä koiraa ulos mukaan, raketteja katsomaan, ainakaan irtonaisena... Tarankin pidin aluksi varmuudenvuoksi hihnassa iltapissillä käydessä, varmasti nyt myös Kiran kanssa toimitaan samoin. Hevoset pakkaavat vähän hermostumaan koko touhusta, ikkunoista kun näkyy epämääräisä välähdyksiä, ujelluksien ja paukkeiden säestämänä ja siksi uudenvuoden yönä pieni yövalaistus sekä radiot ovat päällä, peittämässä pauketta ja välkettä, niin tallissa kuin sisälläkin. Näillä eväillä on hyvin selvitty ja vaikea olisi kuvitella ettei Kirankin kanssa selvittäisi. Ollaan kuin ei oltaiskaan.

JK. Piti vielä lisätä, kun löysin, että kuuluikohan tämäkin Taran ja Kiran lahjatoiveisiin? ;)) (Noin muuten ko. sivut ovat mielestäni mahdottoman hyvät, selkeät, siistit ja tyylikkäät. Niistä antaisin +10 koiramerkkiä, vaikken hajuveden päälle oikein kai ymmärtänytkään? ;)