Kaksi varjeluskoiraa...

...istui aid... Ei aidalla, vaan ovella, unisena vastassa ensimmäistä kotiintulijaa. Kaikki oli kuten lähteissäkin, tyytyväiset, rauhalliset ja iloiset koirat mukaanlukien. Huh. :) (Jos ei auennut, kannattaa lukea tuo yksi kirjoitus tuosta alempaa)

Ovat päässeet lihanmakuun kun syötät niitä lihoja -tuumasi talouden toinen kaksijalkainen kun koirat otti hatkat pari päivää sitten jänön perään pellolla. Pulikka oli vaan olan yli lentänyt kun Tara ampui Risto Rusakon kannoille, Kira hiukan ihmeissään ensin, mitä nyt tapahtuu, minne se lähti mutta pian oli saanut juonesta kiinni ja hävinneet koko kolmikko metsään. Pienen sadattelun ja huutelun jälkeen oli kesykaksikko onneksi palannut pian takaisin. Kira oli kuulemma kovasti jäljillä edelleen, määrätietoisesti nenä maassa. Nyökyttelin tyytyväisenä hymyillen, nenä toimii... Nenä toimii...

Pari päivää ennen tätä Kira oli löytänyt pellolta jälleen kissojen murhan uhrin, myyrän. Tosin ei sitä samaa päätöntä Myyrä-Miestä, tällä kun oli ollut pääkin tallella. Sitä oli sitten ylpeänä kanniskellut hetken... Ja päivän päästä se oli jostain pihalta löytänyt jo kolmannen ja tuonut saaliinsa rappusille näytille. Voi iljetys. Melko isoja, niistä saisi vaikka jo rukkaset.

Eilen se yhtäkkiä oli portin toisella puolen, Kira siis. Kun huomasin ja menin kysymään että mitä ihmettä siellä teet, alkoi kauhea räyhääminen, karvat pystyssä ja oikein kunnon vahtihaukkua! Varmaan haukkui Taralle ja mulle että mitäs itte, siellä puolen, minä vahdin täällä tallinpuolta! Sitten se lähti häntä suorana kiertämään takaisin, samaa reittiä fiksuna, kun oli mennytkin ja tuli heti luokse iloisena "Jeeee, mä löysin teidät", ja myös vähän nolonakin kyllä. Kyllä se tietää ettei saisi uhmata näkymätöntä taka-aitaa, joskus vaan pitää koittaa.

Jotain ne myös haluaa, pihaan on alkanut ilmestyä kuoppia. Ehkä tässä alla on joku tyrannosaurus rex haudattuna. Sellaista. Ainiin, ja kesän "iloja", kaikki lentäväthän tietysti kiinnostaa kovasti, perhosten perässä on kiva hyppiä ja koittaa hotkaista ne kitaan. En voi muutakuin pahoitella perhosille asiaa, mutta kun perhosen tilalla on amppari, ei paljoa nauratakkaan. Toivottavasti tämä pentuinnostus laantuu pian.

Eilen löytyi taas uusia koiratuttavuuksia sattumien kautta. Tekee koiraveräjiä autoon ja harrastaa kaikenlaista puuhaa koiransa kanssa. Tervetuloa vaan Haunisten jälki- ja hakuporukkaan. Hmm.. Mahtaako siitä Haunisista tulla kuitenkin ihan suosittu paikka, meillekin... ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!