Oi oivallus!

Mitä ihmettä, tästäkö se nyt oli kiinni?! Näin "pienestä" jutusta!?

Monelle (onhan?) varmaan tuttua, hakkaat päätä seinään jonkun tietyn asian kanssa ja kun tajuat vastauksen olleen ihan vieressä, hyvin yksinkertaisena, jopa ihan päivänselvänä. Ja se tunne... Kyllä te tiedätte.

Nimittäin Tara teki tänään ihan huippuseuraamiset! (Ainakin meidän omassa arvosteluskaalassa) Nii´ ih, tiedän tiedän. Sunnuntaina vietetään nelivuotissynttäreitä, eikä olisi ehkä enää ihan niin yltiöpäisenylpeän hehkutuksen paikka, mutta ihan sama, kyllä se nyt kuitenkin meille vaan on; JES! JESJESJES! Joo,o. Mennään Taran kanssa ehkä kolme vuotta muista jäljessä, mitä sitten, mihin meillä on kiire, ei minnekään! Tai no Taralla on juu useinkin, mutta ehkä vähän eri asioiden perään kun meillä kaksjalkaisilla. 

Tara, jota ei koskaan ole herkuilla lahjottu mihinkään. Tara, jolle lelut on maaninen pakkomielle (lelu kädessä = koira ympäri ihmistä, ehkä noin sata kertaa minuutissa ja joka kuulee jokaisen sanan pallona). Tara joka yrittää epätoivoisesti kerätä kaikki lelut pihalta kasaan ja kun se ei onnistu, se käy jokaista tönimässä ja käpälöimässä valitsemansa lelu suussaan, vuorotellen, kuin kertoen että ovat edelleen tarkan vartion alla, vaikkei nyt juuri suuhun mahdukaan. Tämä samainen Tara seurasi siis vihdoin hienosti katsekontaktilla! Ekan kerran sen suu kävi ja hakkasi, mutta pian sekin rauhottui! Ja kuka ihme se oikein sanoi ettei vanha koira uusia temppuja opi? (Erinomainen kirjoitus muuten, tuo linkin takaa löytyvä vaikkei niinkään ehkä koiriin liittyvä, mutta narunjatkeisiin kyllä) Kyllä se oppii jos osaa opettaa ja antaa aikaa eikä sitäpaitsi Tara kyllä ole edes mikään vanhakaan, aikuisikään vasta saapumassa. (Koska muuten ne kennelliiton kuvatulokset oikein tulee julki, kuinka pitkään niitä pitää oikein odottaaaaaa?)


Mistä ikinä se lamppu syttyikin, idea koittaa Taran kanssa Kiran kasvattipäivillä näkemääni Ollikan Päivin ohjeistamaa "pallo kainaloon - takaperin"-seuruuta, Ja jumangautsi, sehän toimi!! No ei nyt mitään maratonia vedetty mutta ihan pieniä pätkiä ja siitähän se siis lähtee! Siinä se napitti, seuras ihan suorassa, okei, vähän edisti innoissaan, mut hei; Seurasi katsekontaktilla! Noin pieni juttu, noin suuri tulos! Mahtavaa! Pienistä suurista jutuista sitä voikin suunpielet venyä korviin asti, hyvä ettei kahtia mennyt koko kuuppa.

Kira taas ei ois oikeen millään jaksanut keskittyä tänään, on tehty edelleen makupalkalla kaikki, koska pallo on saanut aikaan jonkinsortin kommunikointia, piippausta, pomppimista ja yleistä häsläystä. (Onko tää nyt sitä, mistä sisar-Sitkiksen narunjatke varoitit?;) Perjantaina ois oikeesti tarkoitus suunnata kentälle, kun kerran on keseloma narunjatkeella ja aikaa sen myötä paaaaljon enemmän. Katsotaan sitten, ilmoittavatko ne sieltä että itseasiassa treenit alkaakin tästä eteenpäin jo neljältä... Ehkä jopa kolmelta...

Taralla on ollut juoksuaika meneillään, (missä viipyy Kiran?) se muuttuu aina vähän seesteisemmäksi ja rauhallisemmaksikin, no ainakin jossain määrin. Lihapuolta on lisätty ruokintaan, Tara saisi edelleen vähän saada ympärilleen lisää kiinni, ja sehän sille sopii. Aamupalana parilla haukkaisulla kitaan hävisi heppa-ateria jonka Kira taas söi paljon sivistyneemmin rauhassa, niinkuin se aina syö. Söi Tarakin ennen ja Tintti hotki, onko se vanhemman sitten aina vaan oltava hotko... Syövät eri huoneissa, Kira pentuhuoneessa ja Tara keittiössä, tiedä mikä juttu moinen sitten on.

Nyt on pakkasessa taas hetkeksi kaupansaaliit, lohta, sikaa, broiskua ja sitä hevosta. Hienoa että sitäkin vihdoin saatiin. Kilohinta on aika hyvä, verraten siihen, mitä hevosesta kävelevässä muodossa viedessään saa. Jossain vaiheessa se oli alle 50e/hevonen. Vaikka meillä asuu näitä kaviokkaita ja rakkaita ovatkin, kannatan ehdottomasti kotimaisen hevosenlihan käyttöä koiran, miksei narunjatkeidenkin, ruokinnassa. Tällä hetkellä aivan liian moni surkeasti vaivainen tai vanha hevonen kärsii ja kiertää omistajalta toiselle parilla sadalla, jopa ilmaiseksi, koska se on helpompaa myydä parilla sataa tai lahjoittaa naapurin tyttöjen "riesaksi", kuin viedä vaikkapa sinne teurastamoon. Jos taas hevosesta maksettaisiin kunnon hinta, kuten vanhaan hyvään aikaan, madaltuisi tämä teuraaksiviemisen kynnys kovin monella ja hevoset, vähän ironiselta vaikka se kuulostaakin, hyötyisivät samalla.

Henk.kohtaisesti vähän harmittaa se, (Vuodatusvaroitus!) että kun hevosen teurastamoon vie, vetävät kaikki tahot välistä ja sitten kaupan tiskillä tai koiranruuan pakastealtaassa Poku on saanut aivan uudenlaiset hintamittasuhteet, kuin viedessä. Toki ymmärrän että väliin saattaa mahtua monta, joiden pitää perheensä ja (ennenkaikkea!) koiransa elättää; On teurastamo, (joka itsessään elättää monta tahoa) on kuljetusfirma, (joka vie sen lihan eteenpäin) on kauppias, joka sitten myy lihat ja elättää hänkin useampaa tahoa omalta osaltaan. Silti ainoastaan bensarahojen verran tästä hyötyy se, joka ehkä jopa useita tuhansia tähän kalliiseen, tässä vaiheessa lihanlähteeseen, on rahojaan upottanut ja kaviokastaan rakastanut kaksijalkainen. Ja on muuten hänkin omalta osaltaan kaviokumppaninsa kanssa eri tahoja (heinän- ja kaurantuottajat, eläinlääkärit, kengittäjät, ehkä valmentajat, jne.) työllistänyt ja sitä kautta elättänyt. Joku ei siis ihan natsaa.

Toisaalta taas henk.kohtaisesti ko. harrastus on kallis ja vielä kalliimpi, eikä sitä passaa lähteäkään rahassa ajattelemaan, tulee vaan paha mieli siitäkin. Silloin käytännössä on ihan sama, saako siitä hevosesta sen 30euroa vai antaisiko sen ihan ilmaiseksi jollekulle, joka osaisi asian varmasti sekä hevoselle mukavasti ja tehdä sitten työstään omalle perheelleen ja koirilleen ruokaa. Kehen sitten vain uskaltaa luottaa, jos ei ihan tuttupiiristä löydy, että arvoisen päätöksen hevosen kohdalla loppuun asti hoitaa, sepä se. Minusta ei ole narunjatkeeksi pitelemään kiinni tai katsomaan vierestä, että toimitus asianmukaisesti hoidetaan. Heikkopeikko-minä.

Kuuma, tylsäää...

Oho, ompas aikaa vierähtänyt. Ja mitäs sitten on tapahtunut, ei niin mitään. No juurikaan. Kuumaa oli, niin kuumaa että jopa Tara tuli sisälle etsimään viileämpää paikkaa tai oleskeli tallissa varjoissa. Ja koska oli niin hapetonta, jätettiin peltolenkit pois ja hengailtiin + suoritettiin pallojen ja pulikoiden etsintää kainalonkorkuisesta peltoheinästä. Se periaatteessa on/olisi ja olikin hauskaa, mutta hapeton ympäristö yhdistettynä pulikkaa raivoisasti mälväävän Tara The Kuuma-Kaisan kanssa ei ollut kovin hyvä yhdistelmä, kohta keittää taas... 

Muistatteko kun pohdin tätä koirien palautumishommelia? No vähän sen jälkeen näin että lihakaupassamme Dog Sport Centerissä oli -50% uusiin pakkauksiin siirtyvät Fit Dogin palautus- ja energiajuomajauheet Recovery ja Energy. Koska olin täysin ummikko, (tässäkin) otin yhteyttä DSC:n puoleen ja kysyin, sopiiko nämä tällaisille "tavispulliaisille", kun ei nyt mitään himo/kisareenareita kuitenkaan olla. Nopeasti ja ystävällisesti inffottiin että sopii hyvin, eikun koittamaan.

Itseasiassa Energy oli käytössä jo Kiran kasvattipäivillä, kun en uskaltanut ruokkia kovin vahvasti, muutenkin autoilussa aika-ajoin vähän pahoinvoivaa koiruutta ja tuntui toimivan reissussa hyvin, ainakin koira oli reipas ja hyvinvoivanoloinen. No, olen nyt muutamaan otteeseen Recoveryä käyttänyt näiden kuumien puuhien jälkeen ja kyllä melkein uskaltaisin väittää että varsinkin Taralla on hyöty havaittavissa. Kira osaa ottaa iisimmin ja rauhoittua mutta Tara, joka todella painaa sata lasissa loppuun asti, tuntui palautuvan iät ja ajat näistä omista "Kaikki-tai-ei-mitään"-suorituksistaan. Ensin huomasin pientä makuanalysointia, mutta nyt, kun todella oli kuuma ja janokin sen myötä, kelpasi tarjoilemani Recovery Drinks aika huitasemalla huiviin. Ja kyllä, tämän jälkeen Kuuma-Kaisa rauhottui nopeammin. 

Koska molemmat ovat jauheita, saa shaker toimia aika voimakkaasti jotta ne hyvin sekoittuvat veteen, varsinkin Energy, joka on vielä rasvaista. Näihinhän löytyy myös ihan vartavasten tehty shaker, mutta meillä toimii kivennäisvesipullo (joka siis tyhjennetty narunjatkeen toimesta aikaisemmin) ja tratti. Vesi, jauhot tratin kautta ja hurrrrrrja ravistus; Voilà!

Eli varmasti ihan toimivat lisät näin kuumilla ilmoilla ihan "taviskoirillekin", reenien tai liikunnan jälkeen. Lisätiedot siis Fit Dogin sivuilta ja ainakin DSC myy täällä meilläpäin ja osaa kertoakin näistä lisää. Viilennysmanttelin hankinta pyörii vielä mielessä. Ja loppuun pari hölmöä kuvakevennystä, klikkaa kuvasta niin aukeaa suurempana... ;)

Pidennetty viikonloppu

Sitäpä hyvin pitkälti nää juhlapyhät on "eläimellisillä" ihmisillä, vaikkakin se sopii oikein hyvin, ainakin tälle narunjatkeelle. (Tosin pohdin ääneen että onkohan treenit, johon mies joka meillä asuu, tuhahti että no ei tod. Höh, nyt kerrankin kun mulla ois ollut hyvää aikaa!;) Ulkoiltiin siis koko päivä, tehtiin vähän tallihommia, haettiin niittoheinää pellolta, roudattiin pihakalusteet (jo!) pesun kautta kenturalle varastosta. Kira oli kovin avuliaasti mukana joka työvaiheessa, Tara taas vahti leluja. Pellolla Kira otti kaiken kesän ihanuuden irti elämästä ja heittäytyi pitkin pituuttaan korkeaan heinikkoon pötköttämään. Noin sitä itsekin joskus penskana teki, huoleton kesäloma, elämän parasta aikaa. Ehkä pitäisi joskus taas kokeilla ja unohtaa ne kaikki punkit ja muut maan matoset, jotka siellä möngertää...

Melko lämmin päivä, joten suurempia pinkoamisia koitettiin välttää ja suhtautua näin järkevästi juhannushuumaan.

Iltapäivästä sitten jo päivystysvuorot hoidettiin varjoissa löhöillen. Koiruuksien menyy sisälsi broilerin jauhettua lihaa luineen, uusien perunoiden kera ja jälkkäriksi vielä possunkorvat. Ainiin, salaattiosasto koostui kirsikkatomaatista ja kurkunkannikasta. Kirsikkatomaatti yritti karata veitseltä kierien lattialla josta Kira The Poliisikoira sen pakomatkan tyssäsi. Kantoi ylpeänä punkkaansa ja esitti isoa pahaa irvistellen punkanpohjalla kyyhöttävälle minitomaatille. Päätti varuiksi vielä yrittää eliminoida tomaatin karkauskyvyn lopullisesti piehtaroimalla sen päällä. Onneksi punkan pohja on pehmeä ja tomaatti ei liiskaantunut, vielä. Tämän rituaalin jälkeen se kiikutettiin Taran punkkaan ja syötiin.

Kurkunkannikka ei ollut yhtä mielenkiintoinen karkuri, ehkei saalisvietti herännyt sen kohdalla kun ei yrittänyt kieriä sinnikkäästi karkuun, pönötti vaan lattialla paikoillaan. Sitä ei tarvinnut kuin vähän puraista. Paitsi sitten tuli Tara ja söi sen.

Myös vieraskoirahuoltoa kuului narunjatkeen juhannukseen, naapurikoiruuksien Wanni-sakemannin ja Aaron-irliksen ruokinta- ja ulkoilutus. Tämä kaksikko on esittäytynyt jo aikaisemminkin täällä.


Molemmat ovat varsin helppoja hoitolaisia, mitä nyt Aaronin villiintyessä ehkä kannattaa harkita jonkinsortin pois alta-suunnitelmaa. Wanni taasen herttainen mummokoiruus, verkkainen ja viisas tuoksukoira ❤

Illalla vähän rillailtiin kun oltiin ensin tiukasti vahdittu pihaa juhannusta viettämään tulleelta narunjatkeen siskolta. Ja kun siskoksi oli tulija tunnistettu, oli kova työ yrittää muotoutua sylikoiriksi. (Jopa Tarallakin) Vielä myöhemmin sitten keittiön lattialla pötköttikin kaksi toooooosi väsynyttä juhannusjuhlijaa. Kiralla on tapana tulla päivystämään wc:n ovelle hammaspyykkausta, mutta nyt pieni koiruus väsähti vallan kesken vahdin ihan kokonaan. Taisi olla rankka juhannus. :)

NOT sou cool...

Onneksi sade loppui. Ai kiva, ei tää sateenpitävä sadepuku olekaan sateenpitävä.. (Housut alkaa kastua läpi, rämpiessä jo kainaloihin asti ylettyvässä märässä heinäpellossa) Voitko Tara nyt lopettaa vetämisen, odota... Kira missä sun pallos nyt on, etsi pallo! (ja pian ollaan kaikki kolme Taran liinassa solmussa..) Jaahas kiva, ei nää kumisaappaatkaan sitten enää oo vedenpitäviä. (sukat kastuu...)

Äh, Tara istu... Vapaa.. No nyt ne häipyivät jonnekin, ei näy mitään heinäpellossa ei. Aha, tuolta ne jo tuleekin, EI PÄIN! EI PÄIN! Huh, jarruttihan se... Tara... Mennääs taas... Mitäs nyt, mitäs ne sieltä tonkii, varmaan joku kissan tai ketun wc-paikka taas, yök... MARS MARS, mennään! Ei, mikä siellä nyt oikeen on... Mitä hittoa?! (Ja tässä vaiheessa Kira ampuu eteenpäin suusta puolittain roikkuva raato heiluen) IRTI! IR-TI! (Ei tehoa.) PAIKKA!! (Ei tehoa.) MAAAHAN!!!! (Ei tehoa...) NYT P*RK*L* TÄNNE, MAAHAN, IRTI!!!! Hemmetin koirat! Ai nyt ne kuuli, mikä hitto sillä suussa nyt on, IRTI - KIRA IRTI!!! Noniin, tajushan se... 

Brrrrrhh... Hitto sentään, yök, kiva puoliksi nyljetty iso myyrä, rotta, mikälie... Voi YÄK-KÄ... Ja missä ne pallot nyt sitten on, ETSI! Eiieieieiiii! Kira eiiiiii! Eikun syökää ny kaikki vaan mitä löydätte, mikä ihmeen pala siitä raadosta sinne mahtoi jäädä, kohta on rippe ja yrjö kylässä, voi jessus... Etsi pallo etsi! Kellokin on jo paljon, töihinkin pitäis hei kohta lähtee, koittakaa nyt ees pliiiis....

Ote synkästä aamuisesta narunjatkeen yksinpuhelusta ja ajatustenjuoksusta. No nyt se jo hymyilyttää, koko juttu ja Juhannustakin pukkaa.

Juhannuksen suosituimmat koirarodut

Mäyräkoira, Kääpiöpilsneri, Lapinkullannoutaja, Suursnapseri, Pullodoggi, Jackdanielsin terrieri, Karjalankarhukoira, Vehnäolutterrieri, Trendisetteri ja Siperianwhisky. 

Juhannuksen koiraharrastus voi myös johtaa hankkimaan Vinttipimeenä-koiran ja Suomenajokielto-koiran. Jotkut saattavat tuntea myös Selvinpäinseisojan, vaikka se onkin suomessa melko harvinainen rotu.

Hauskaa Juhannusta! ;)

Etäkaksonen?

Onko sun koiralla, etäkaksonen? Taralla on, sakemannityttö Sissi. Molemmilla on kielessäkin tummat merkit. Omat ihmisensä saattais nämä koiruudet toisistaan erottaa, mutta erottaisitko sinä...?  Osan kuvista copyrightit T.Nurminen, osa Narunjatke. Sissille terkkuja!