 |
| Mun mahalla on paha olla, miksi? |
Niin. Se olisi kiva syyttä suoraoikoisesti nyt vaikka tätä raakaruokintaa ja siirtyä nappuihin ja olla tyytyväinen. Ehkei se kuitenkaan vaan todellisuudessa ole ihan niin.
Juuri tänään tämä aihe pistää miettimään niin että pää alkaa särkeä. Piti mennä sinne ja sitten tonne. No ei menty, ei minnekään kun tuli närästys. Kiroilevalle ystävälleni siis. Hyvin voimakas ja pitkä. Ei meinannut lääke auttaa, kätevä isäntä joutui kauppareissulle hakemaan Eila Piimän apuun. Mitäs unohti eilen ottaa, nih.
Etsijäkoiraluento, joita järjestetään kerran sadassa vuodessa, ainakin täällä lähellä, ja joka on edellytys joskus sitten toimintaan mukaankin päästä, olisi ollut tänään. Myös heppapuolen ratsastuksellinen ylijumalani tuli tänään huudeille pitämään teoriaosuuden kera valmennustunteja ja suuresti harmitti jo sen missaaminen, etsijäkoiraluennon takia. Ja miten kävi, missasin molemmat. Molemmat harvinaiset häppeningit, joihin olisin niin kovasti halunnut. Mutta siitä viis, eläimen terveys ja hyvinvointi menee tietysti kaiken edelle. Eihän ole kumpaakaan harrastusta jos ei ole onnellista ja tyytyväistä, ennenkaikkea tervettä eläintä! (Nieleskellen omaa harmituksen aiheuttamaa närästystä)
- Ressi. Niinkuin meilläkin, kaksjalkaisilla. Ressi voi aiheuttaa närää, niin mahassa kuin muutenkin elämässä. Ja Tara kyllä osaa ressata, ihan varmasti. Sillä on aina kiire ja pinna piukalla. Jänis kello kaulassa.
- Sapuskat. Väärät sapuskat. Nappua ja lihaa. Kumpi sitten on väärää vai vain joku osa toisesta? Vai kaksi osaa molemmista yhdessä. Mie en saa syyä nautaa, korvat mätänee. Mie en saa syyä vehnää, korvat mätänee ja kutisee. Sit mie en saa syyä kaurapuuroo, kaik paikat alkaa kutisoo. Sit mie en saa syyä luita, siit alkaa kurputtaa ja oksettaa. Mut mie saan kyl jäystää niit, mut mie en saa syyä niit... Mitäs sit... Sit mie en saa syyä tavanpiimää, koska tulee ilmavaivaa ja hajuhaittaa. Mut Eilan piimää mie saan juua, se auttaa kurputukseen. Ja sit mie en saa syyä mittää karkkeja joissa on nautaa, viljoja tai muuta. Ja nyt mie en tiiä mitä muuta mie en sais syyä ku alkaa taas kurputtaa. Hepanherkkupallerot, niit mie en kans sais syyä, mut joskus syän silti... Kurputus on siis sama asia kuin närästys. Siitä Narunjatkekin kärsii silloin tällöin, kurputuksesta. Se johtaa vatsakatariin ja on ikävä vaiva. Ei kiva, ei ihme että Kiroileva ystävä on hädissään vaivan iskiessä.
- Kipu. Jostain sattuu, särkee ja kalvaa. Siitä tulee se ressi. Palaa ensimmäiseen kohtaan.
- Jotain muuta, mitä?
Ongelmat kyllä alkoi liha-aikana, tai sanotaan niin päin että nappuaikana niitä ei ollut. Mutta siitä on jo paljon aikaa. Kaurapuuro ois auttanut mutta kun ei saa syyä. Mushin sekametelilohi jätettiin pois koska se närästi Kiraa ihan selkeästi, vaihdettiin Mur-Kissin hempeenväriseen, rasvattomaan, toimii. Tara närästää silti. Miten sattuu, millon sattuu. Saattaa syyä samaa sapuskamenyytä viikon, kaks, kolme -ei ongelmaa, kunnes sitten yhtäkkiä iskee *Urbs...*
Tohtorilla käytiin kipuihmettelyssä, no onhan siitä jo aikaa, muttei koira ole siitä muuttunut miksikään. Ei uskonut tohtori siihen enkä ehkä minäkään, mutta tuo on niin kova luu ettei kipua varmasti kovin helpolla ulos näytä. Ja se pistää aina silloin tällöin miettimään.
Ressi, sitä se voisi olla, mutten tiedä miten sitä siltä vähentää. Miten selittää koiralle että ei sun tarvi kattoa kelloa ja mennä kokoajan joka suuntaan. Ponit pysyy tarhassa vaikket niitä kokoajan laskekkaan. Pallot, pulikat ja mutkat on suurinpiirtein tallella, vaikka ne joskus oiskin niin hyvässä ettei ne kaikki just löydy. Loppukin lauma, kaksjalkaiset tulee aina kotiin ja vieraat ei, ellei toisin ole sovittu. Muuta ressiähän sillä juuri ei voi olla, mutta saahan sen ressin tuostakin.
Ehkä tässä on monta monessa. Kai se vaan on alettava ratkomaan, jostain, jotain. Silti mietityttää että närästääköhän nappusyöjillä yhtä paljon suhteessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!