Kira vs. Rappuset, 1-1

Epun laumasta uusin tulokas Tito♥

Wo-Hoo! Nyt saa vähän tuulettaa! Eilen kun oltiin cityrehveillä Eppu The Bodyguardin kanssa, rappuset, ne omituiset kulkemista hankaloittavat keksinnöt, sujui alaspäin ihan tosta vaan! Epun häntähinauksessa tosin hyvinkin pitkälti oltiin mutta silti! Ylöspäin kiipeillessä aavistus pientä epäröintiä oli mutta hienosti sekin hanskattiin, Epussa on selkeästi suurta vetovoimaa!

Nuoriherra Eppuherra on kyllä mainio vetomies, se lunkisti handlaa kaiken, ei ressaa, hermoile eikä häslää, menee vaan cuulisti kohti uusia seikkailuja. Aivan verraton esimerkkikoiruus kaupunkielämää maalaismimmille esittelemään. (Ja okei, annettakoon nyt muutama pointsi myös Epun ihmiselle. ;) On nimittäin helppoa mennä ja olla, kun tietää että ihmisellä on homma ja erityisesti se oma koira, hanskassa. Kaikki jotka tietää, tietää mitä tarkoitan.)

Ja koska rappuset oli sitten pitkälti melko pikkujuttu, riitti kaksijalkaisille enemmän huomiota, olisi ollut oikein mukava Kiran mielestä vähän kysellä kuulumisia ja noin. Laitan vielä tämän kuitenkin UAIT:n (= uusien asioiden innokkas tutkiminen) piikkiin, kyllä se siitä, kun maailma tulee tutummaksi.

The Nenä

Ainoa vähän hapan ilme tuli kun autot menivät ihan vierestä ohi, pitivät mokomat kovempaa melua, paljasta asfalttia vasten nastarenkailla rapistellessaan, mitä viimeksi. Se vähän laittoi korvia luimuun. Silti mieli oli kuitenkin hyvä ja reipas, automatkat sujui hienosti ja vielä ennen kotipihaa koukattiin Epun kotona moikkaamassa lauman uusinta jäsentä Titoa. Luulen että molemmat vierailijat, itse allekirjoittanut että Kira Koiruus olivat aika haltioissaan tästä tenavasta. Tätä tiibetiffiä minäkin uskalsin jo halia, se hurmasi kyllä täysin, niiiiin kauniit nappisilmät ja piiiitkät silmäripset ♥ Ja miten rohkea pikkuvintiö höystettynä silti tuolla isompien kavereidensa Mr. Coolguy - asenteella!

Sitten olikin aika suunnistaa kotiin, olin aika varma että neiti pikkuharmaa olisi ollut kokolailla väsy toimintarikkaasta päivästä, (aamulla normi peltolenkki, päivä ulkosalla pihapuuhissa, peltopalloilua poseerauksien merkeissä iltapäivällä kun kummityttö poikkesi kameransa kanssa piipahtamassa, ja kaupunkikävely vielä  iltasella) vaan ei se puhti ihan nollille enää mennyt, ehkä iltauni tuli vaan vähän sikeämpänä...

JÄTTIkarvakaveri

Kira sai uuden kaverin kun reilu viikko sitten poikettiin henkisiin koiratuki- ja kaverijoukkoihini kuuluvan Marin ja Epun luona. Marin "pieneen" laumaan karhunkokoisia ja -näköisiä tiibetinmastiffeja, kuuluu myöskin Eppu, isojen junnu, yksi vee. Ajateltiin että Eppu ja Kira voisivat pitää pienen leikkisession kaksijalkaisten  päivitellessä koira- ja hevoskuulumiset pitkältä ajalta ajantasalle.

Matkaan lähdettiin reippain mielin, vaikka talven vilakat Tuuli ja Tuisku, hyörivät ja pyörivät ympärillä, molemmissa paikoissa. Kira-Koiruus loikkasi autoon ihan hetken pohdintasession ja parin kehoituksen jälkeen, (jee!) matkustellen kaikessa rauhassa istuapönötellen, maisemia katsellen.

"Pikku"-Eppu ©M.Lehtinen

Perille päästyä Eppu oli jo vastassa odottelemassa. Kira-Koiranpentu näki ensimmäistä kertaa elämässään näin ison koiraturilaan ja olikin hauska nähdä, mitä koirakersa kaveristaan tuumasi, juoksisiko kiljuen karkuun vai löisikö käpälää heti ensinäkemältä. Asenne oli melkolailla Kiramainen, innokkaasti vastaan, mutta tällä kertaa maantasolla.

Iloisin ja rohkein mutta selkeästi "minä täällä maantasolla, pieni maanmatonen, ompas kiva tavata, leikittäiskös ehkä vähäsen?"- elkein tehtiin tuttavuutta, alkuunsa vähän pohdiskelevanoloisen Epun kanssa. Kun todettiin nuorenparin tulevan juttuun, suunnistettiin kohti urhojen tarhatiloja ja nehän jos mitkä olivat mahtavat! Metsäinen, ISO, vahva ja vankka tarha, jossa oli ylä- ja alamäkeä, puita, kiviä, koirien yksiöitä, huilailu- ja tarkkailupöytiä ja vaikka mitä! Ehdottomasti hienoin näkemäni tarha koskaan. Olisi meidän hevososastokin jo siellä viihtynyt.

Eppu lämpeni harkitsevan hitaammanpuoleisesti Kiran intoiluille mutta kun lämpeni, kirmattiin ympäri tarhaa, leikittiin piilosta ja tähystyspaikan valloitusta, jossa tosin Eppu taisi olla kiistaton tähystelijä jokaisella kerralla. Aikansa tätä koirakersahulinaa kesti kunnes Eppu (normi miehenä?) keksi alkaa nipistelemään Kiraa hännästä. Kira tietysti pienenä tytönsipsukkana oli näreissään moisesta ja kitisi "Äääääää! Eppu nipistää ja kiusaaaaaa! Määää en ala!" No eipä siinä sitten oikeen mikään auttanut kun rauhoitella sen kerran leikkisessio loppuun. Ja juuri kun Eppu pääsi vauhtiin. Tytöt... ;) (Ja olipas muuten ihan uskomattoman ketterä ja sporttinen kaveri tuo Eppu, karvaisen ja suuren olemuksensa sisällä, loikki ja pomppi kuin jänis ja hämmensi ketteryydellään ainakin allekirjoittaneen, oletettavasti myös Kira-Kersankin!)

Ylväs Vihtori ©M.Lehtinen

Ennen autoon hyppäämistä Kira sai tutustua myös lauman aikuisosastoon, Vihtoriin ja Pabloon. Jälkimmäinen suhtautui hyvin tyynesti tervehtien, varsin nopsaan tuumaten että jaahas, tämä tuli nähtyä ja Vihtori (josta varmaan tuli oma karvaköriläsjätti-suosikkini!) oli oikea lempeä herrasmies. Mukava (mutta kaksijalkaisen mielestä ainakin kunnioitusta herättävä!) äijälauma, joka suhtautui esimerkillisellä ystävyydellä nuoreen Kira-Koiruuteen. Kotiinlähdön tullessa käsille ehdin vain avata auton oven, kun Kira jo istui takapenkillä! (Hienoa, tämäkin homma alkaa siis jo oikeasti sujua, miksen jo aikaisemmin tajunnut pyytää tähän(kin) hommaan Taralta apua?)

Ja kuten aina, jutut venyy, Kira-Koiralapsi aikansa ikkunan takaa jorinoita kuunteli keskittyneesti, kunnes sitten yhtäkkiä ikkunasta oli kolmion malliset kuulostimet kokonaan hävinneet. Takapenkinmatkaaja makasi pitkin pituuttaan, tuhistellen ja koiramaailman unia katsellen, ihan koko matkan kotiin asti. Loppukilometreillä vähän vähemmän fiksu peurajengi oli kokoontunut tielle, tai yksi niistä, lauman kovis kaiketi, ihan keskelle tietä. Kipakka jarrutus sai takapenkillä aikaan vain syvän "Voisitko edes yrittää ajaa vähän tasaisemmin, täällä yritetään nukkua" - huokauksen. Ilta kuluikin melko rauhallisissa merkeissä, taisi Kira nähdä koko yön unta uusista karvakavereistaan. Kiitos Marille ja äijälaumalle, nähdään taas! :)

Koitan vielä illalla naputella Kiran koulunpenkille, tai oikeastaan lattioille, palaamisesta joka tapahtui siis viimeviikon tiistaina, eikä torstaina, kuten jossain aikaisemmin hehkutin...