Epäreilu maailma

Ei vieläkään yhteenvetoa, eikä niitä kuvia, mitä aikaa sitten jo on lupailtu. Kyllä ne vielä tulee.

Nyt veti varsin synkkä uutinen mielen matalaksi ja mietteliääksi. Monesti sitä miettii maailman aivotuksia, missä on järkeä, missä ei, miksi mitäkin tapahtuu. Paljon, tosi paljon on niitä asioita, joita ei kertakaikkiaan ymmärrä. Maailma osaa olla toisinaan aika epäreilu. Asioita tapahtuu, selityksittä, perusteluitta.

Meillä oli joskus hevonen, jonka nimi oli Kipu. Sen emän nimi oli Tuska. Silloin tuli myös tutuksi sananlasku Nomen est omen. Nimi on enne. Liekö tässä sitten jonkinlainen vinha perä, vaan ei se silti selitä mitään. Luopuminen on Tuskaa mutta se on myös suurinta rakkautta.

Muistakaa elää niinkuin koirat; Tässä hetkessä. Huominen on tulevaa, sen aika ei ole nyt, eilinen on mennyttä, sitä ei voi muuttaa. Tänään on tässä ja nyt. Jos se on raskas, tuleva on parempaa. Carpe Diem.

Jaksamisia sateenkaarisillan portille, erityisesti jääville, ja hyvää matkaa pienelle lyhytaikaiselle kolmiokorvatuttavuudelle. Vastassa on kiltti ja viisas lajitoveri-Tiina, vie sille terveisiä ♥

::Edit:: Nyt on lisättävä että en yhtään ajatellut, yleistä levottomuutta ja huolta tuli näistä kahdesta kolmiokorvasta täällä. Ne voivat hyvin ja sitä arvostan taas niin mittaamattoman suuresti... Sensijaan Tuskalle me kaikki toivotamme hyvää matkaa paikkaan, jossa koirapenneli saa juosta ihan täysiä ilman ikäviä kipuja. Toivotamme myös isosti jaksamisia Tuskan taustaväelle, nyt teillä on pieni naskalihammas-varjelusenkeli.