Lahjattomat reenaa sano Kira reenien jälkeen. Tarkoitti kai narunjatketta. Meidän Supervisori taisi antaa just eikä melkeen oikeet ohjeet ja pallo imi just eikä melkein! Stoppi ei oikeen vieläkään toimi, kotonakaan, mutta härnistä seuruuseen meni sikahyvin, mun mielestä ainakin? No hyvinpitkälti kuitenkin, ja into pysyi päällä ihan The Endiin saakka! Pallon pomppufiilis ois voinut tarttua lähes narunjatkeeseenkin, tällaisen jälkeen. Ja meillä on sitäpaitsi hyvä sekä vahva valvova silmä. Mielessä myllersi varmasti paljon asioita ja silti luotsasi meitä supersuoritukseen. Suositellaan.
Kira on nyt palloillut täällä meillä vuoden. Vuosi sitten ajeltiin Lohjalle ja takaisintullessa sylissä istui pieni "punainen" Bolero. Punainen koska Kira oli pentu-punainen. Vuosi sitten Tara oli kokolailla kauhuissaan. (Mikä ihme toi on, mitä se tänne tuli - kauheeta, mun leluihin ei todellakaan sit koske ainakaan!) Vuosi sitten oli vielä Enkeli-Tintti, Kiran varamummo. Vuosi sitten Kira joutui pieneen häkkiin ulos aamutallin ajaksi, hevosia kuskatessa ja Taran kanssa peltolenkillä käydessä. Huusi muuten kuin pieni pistettävä sika, joutuessaan odottamaan. Vuosi sitten nukuin pennelihuoneessa ja heräsin keskellä yötä kun terävääkin terävämmät naskalit veti hiuksista ja puri sormeen.
|
|
Sylikoira |
Nyt Kira ja Tara on parhaat kaverit. Kira on ollut ja siitä on tullut koira, jonkalaisen tarvitsinkin. Tintti on varjelusenkeli. Kira ei enää huuda kuin sika pienenä. Mutta se örisee, ilmeisesti kuten veljensäkin. Enää ei tarvi laittaa häkkiin (Koirien kidutusvankilaan!) hevosia viedessä. Se tietää ettei jalkoihin tulla eikä tarhoihin mennä.
Vuosipäivää juhlistettiin kaviaarinvärisellä lohimassalla. Ja ulkoilemalla sekä leikkimällä paljon. Paljon on muuttunut. Vaan yksi asia ei. Syliin se tuppaa vieläkin... :)
Seuraavaksi tulee se tottiswiikendin purku. Stay tuned...
JK. 23.9.13; Tuli jo! \o/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!