No HupSiStA!

Piti kirjoittaa ja kirjoitankin kyllä tuosta lauantain reenikerrasta, mutta nyt on pakko ensin kertoa mitä aamulenkillä tapahui. Kierrettiin normisti peltolenkkiä, tuulisessa ja kylmässä, syksymäisessä kevätsäässä, Tara ja Kira pinkoi tietysti eellä ja minä tepastelin perässä. Päästiin puoleen väliin ja yhtäkkiä kuului kaamea PLUMPSIS! Sitten näkyi surkea vaakatasokorvakoira, joka oli ihan uppeluksissa kaulaa myöden ojassa. Minä tietysti kauhuissani huutamaan kaikenlaisia selviytymisohjeita ja varmasti kellukkeitakin olisin viskellyt jos kädenpäässä olisi ollut. Tara taas ei osoittanut minkäänsortin vesipelastusviettejä, vaan tuijotti silmät ympyräisinä ihmeissään vesipetoa ja minua vuorotellen, varmasti miettien että mitäs ihmettä nyt tälläkertaa...

Hupsista...

Taralle ei ole tainnut ikinä käydä noin. Eikä se ole varmaan ollut itseasiassa uimassakaan. Sensijaan se taas on ottanut kerran jos toisenkin sähkärit hevosten aidoista ja paennut senpäiväistä mekkalaa pitäen jonnekin hyvänmatkan päähän aidasta. Ekan kerran panikoin että sinne meni sitten hukkaan koko hukka, vaan ei kuitenkaan onneksi, kunhan vaan otti hatkat riittävän kauas pahasta aidasta.

No, Kira kuitenkin hanskasi tämän, ehkä vähän yllättävänkin "talviturkin riisumisen" ja kömpi ojasta ylös, ravisteli reippaasti ja tuumasi että hupsista vahinkoja sattuu ja eikun letsgou menoks taas! Alkusokista selvittyäni pieni vahingonilo taisi hiipiä naamalle ja alkaa ihan ääneen naurattamaan. En kyllä oikeasti tiedä edes mitä tapahtui, taklasiko Tara Kiran ojaan vai menikö utelias nuori hukkanen liian lähelle reunaa. Ei tainnut suurempia traumoja saada koska hetken päästä oli hengailemassa vähän isomman ojan reunalla... Ehkä pian pitää kaivaa se snorkkeli ja räpylät esiin ja mennä sinne koirauimalaan.