Tänään taisi sitten olla se viimeinen kaunis talvipäivä. Vietettiin osa siitä piha- ja tallihommissa, osa pellolla ottaen kaikki ilo päivästä irti. Oli kivaa, jää ikävä talvea.
Tosin kaikille päivä ei ollut ehkä ihan yhtä upea ja kiva. Ensin reitillä mönki Kari Karvamato. Arvaahan sen, miten siinä kävi. Suuhun se joutui muttei ihan syödyksi asti. Hetkenpäästä Tara kuuli Hanna Hiirun rapistelut ja iski armottomalla tupatarkastuksella niin että pesämateriaalit vaan pöllysi. Oivoi.
|
|
Ja vähän liikkuvaa kuvaa vielä, ei hyvää mutta liikkuvaa kuitenkin. Piisikin loppuu ennenaikojaan, muttei se haittaa, päivä oli niin hieno ja mukava. (JK.Voi miten Kira on kasvanut, katso vielä toinen hassu kännykkävideo tästä )
Istuskellessani vielä hetken peltonaapurin kuivurinkulmalla ja katsellessa koirien viimeisiä lumisotia, sain kuningasidean. Miten hauskaa olisi joskus päästä korien kanssa jonnekin erävaellukselle! Lappiin tai jonnekin muualle erämaan perukoille patikoimaan! Ehkä vielä joskus, heitetään rinkat selkään ja mennään. Tiedä miten siinä sitten kävisi, kun ole ikinä ollut missään patikoimassa. Ehkä pitää aloittaa täältä Kuhankuonon laavuilta. :)
 |
| Hei hei talvi, ehkä vielä tänävuonna nähdään taas, ensivuonna viimeistään, jäädään innolla odottamaan! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!