Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2014.

PAM!

Kuva
Viimeistään nyt alkaa olla se aika käsillä, kun osan koirista hermoja koetellaan todenteolla, uusi vuosi raketteineen. Pelkääkö koirasi, toivottavasti ei, mutta jos pelkää, koirien geenitutkimuksella on menossa aika ajankohtainen tutkimus, ei muutakuin osallistumaan.

Melko ihmeissäni luin täältä somen ihmeellisestä maailmasta ihmisten intoilua, miten heidän koiransa rakastaa raketteja ja tulee aina mukaan katsomaan kun niitä ammutaan. Osa näistä koirista haluaisi ottaa raketteja kiinni tai käydä ampujan koipeen kiinni. Niin... Niinpäjoo. Koirallahan on myös äärimmäisen hyvä kuulo. Tuli nyt vaan mieleen. Ja vaikka yksikään näistä rakettikoirista ei niitä pelkää, huomenna taas faceseinät täyttyvät kadonneista koirista. Ehkä ne sitten ovat vain lähteneet ottamaan niitä raketteja kiinni...

Vahinkojahan voi aina sattua, yllättävän suurissa määrin kyllä sitten sattuukin. Joka tapauksessa;

Parempaa tulevaa vuotta kaikille, pitäkäähän ne rakkaat karvakorvanne turvassa!

Julkaisu käyttäjältä K…

Oiva ahkio-aihio!

Kuva
Talvi on ihmisen parasta aikaa ja rohkenen väittää että muutamien karvakorvienkin. On valoa, on kuivaa, on lunta, on kivaa, on kaunista, puhdasta, happea. Joskus ehkä vähän kylmäkin mutta joka asiassahan on aina ne huonot puolensa joten turha takertua siihen sen enempiä.

Viime talvena oli hirveä polte laittaa minarit jalkaan ja kiitää Taran perässä pitkin peltoja. No ei se ollut niin helppoa, vanhoissa minisuksissa oli ilmeisesti jotain vikaa, olivat varmaan vuosi(kymmenien)en kuluessa jotenkin pilaantuneet ja epätasapainottuneet... 
No mutta entäs pulkka?! NJ voisi pyllähtää kyytiin ja suurin tapaturma olisi ehkä kyytistä kellahtaminen, melko matalalta tipahtaminen siis. Tuskin suurta vahinkoa syntyisi? Viimeinen silaus pulkkakuumeelle oli sitten Rähinäryhmän postausjonka kuvissa pulkalla oli selkeästi aika iso hyvänmielen rooli. Joo, pulkka oli saatava. 
Kätevä Isäntä muisti että vajassa oli tallessa vielä vanhat aisat, koirien siis. Perään tuumasi että ahkio parempi, pulkassa jout…

Me kaikki...

... pidämme koiramme kiinni, mutta silti tämä porukka työllistyy pian taas ylitöiksi asti. Etsijäkoiraliiton FB-sivuilla oli hauska koirien esittely joulukalenterina ja jokaisessa esittelyssä myös vinkki, miten helpottaa näiden hakukaverien työtä. Pitäkäähän koirista kiinni. Narunjatkeella suunnitelmissa tänään pitää vähän muustakin kiinni, erään toisen blogin innoittamana, katsotaan kuinka käy ;)
Julkaisu käyttäjältä Etsijäkoiraliitto.

Lahjat

Kuva
Vai että muka Joulupukki... Sen punaisen kylpytakkinsa kanssa, hahhah, sellasta ole olemassakaan. Ja jos on, se on parempi että pysyy sekin ukko omalla tontillansa.
Mä vahdin kyllä, haukkana, ärrrrrrrkele....!





Whaaaaaaaat?!?! JP:tä ei ole olemassakaan? No daaaaaaah... Ihan varmasti on. Just eilen se kävi
ja meinattiin jäädä ilman lahjoja, kiitos vaan Tara ja  kirometelis...
Mut onneks mä oon ollu kiltti, pelastin joulun ja ne lahjatkin.
Joo. Kutakuinkin noin se tais mennä. JP pysäsi mersunsa (missä porot ja petterit?!) kanssa tiehaaraan, Tara piti hirveän kirokappelinsa ja JP tuumasi että tuollaisella käytöksellä ei lahjoja tipu. Koirat jäi kotio miettimään asiaa kun me kaksjalkaiset mentiin naapuriin putsaamaan joulupöytä. Takaisin palatessa vastassa oli kilttejä koiria. Onneksi pukki ei ole niin tiukkapipo kuin eräs tummanpuhuva sakemanni... 
Paketeista paljastui jättihirvennahkaluut, sellaiset pesäpallomailan kokoiset. Käteviä kun naudan vastaavia ei voi syödä. Nämä antaa vastusta ja pu…

Luukku nro 24

Jouluaatto, s'il vous plaît, luukku nro 24Kannattaa klikata sitä HD-kirjainyhdistelmää niin että pääsee katsomaan vähän parempilaatuisena ja isompana. Ja kajjarit kaakkoon, se musiikki on ehdoton suosikkini. Ne koirat myös, jostain kumman syystä ;)

Oikein Hyvää Joulua, teille kaikille, koiruuksinenne. Seuraavaksi sitten lueskellaan ja kirjoitellaan niistä joululahjoista, ellei punakynä ole heilahtanut liikapaljon... ;)

Joulutervehdys ja sen vaikeus

Kuva
Ranea odotellaan joka ilta. Ei vaan näy. Se meni sinne minne Tintti-Enkelikoiruuskin, joskus sitten mekin mennään ja nähdään ne kaikki. Ei auta, ei ne usko, varsinkaan Tara. Tara venaa ja venaa, iltatallissa ovella. Räpsä-kissakin odottaa ja etsii. Hengailee meidän kanssa paljon enemmän nyt kuin ennen. Niin mekin sen kanssa. Näin sitä sitten mennään tästä taas eteenpäin. Yhdellä vajaalla mutta taas vähän tiiviimpänä.

Joulu on tänävuonna lähempänä kuin koskaan. Mitä teidän koiruudet toivoisivat, jos ihan vapaasti saisivat toivoa, joululahjaksi? Geelareita, ultraäänipehmiksiä, räsyjä, luita, ruokaa, pehmeitä petejä, rapsuttavia käsiä?

Jos Tara saisi valita, luulen että se haluaisi lahjakortin hierottavaksi. Eihän se voi sitä ilmaista eikä vielä hierottavanakaan myöntää että taatusti siitä tykkäisi, neiti pinkeämieli, mutta olen varma että se tykkäisi. Tekisi taatusti hyvää tuollaiselle ikiliikkuja-viirupäälle. Ehkä lahjakortti Wirmon Vipeltäjiinolisi paikallaan. Se vaan on vähän sellaista…

Rane

Kuva
Koirien juttuja joo, mutta pieni muistelo THE Kissan muistoksi sallitaan. Rane oli kuitenkin
koirienkin ystävä, vaikkei ne haluaisikaan sitä ääneen sanoa. Kissa ja koira ei voi olla ystiksiä. Vai voiko? Onko tämäkin jo so last season - ajattelutapa. On. Kyllä nämä olivat ystäviä, jollain tasolla. Ehkä vähän eritavoin kuin Tara ja Kira toisilleen, mutta ehdottomasti ystiksiä.

Rane, kinuskinvärinen kissaeläin tuli taloon ja talliin vähän Nipsu-mittarimadon jälkeen kesällä 2001., täyttämään avoinna olevaa hiiripartion päälikön paikkaa. Rane oli silloin vielä pieni, ihan pieni pörröeläin. Vähitellen siitä kasvoi reipas hiiripartiolainen, joka nopeasti täytti vapaan päälikön paikan.

Ekan kerran tämä Merikarvian kasvattikatti kantokopastaan koiran nähdessään sai sähisevän hepulin ja siinä samalla kynsi Narunjatkeenkin käsivarret rullalle. Mitäs kurottelin samaan aikaan esiin kun mittarimato-Nipsu laukkasi korvat lepattaen paikalle katsomaan uutta tulokasta.

Äkkiä näistä kahdesta tuli frendi…

Lääkettä kuumeeseen

Kuva
Noniin, mun vuoro avautua, kun Tara kerran viimeksi. Kira ehkä sitten seuraavaksi.

Meillähän on ollut joskus jotain muitakin saksalaisia kuin nämä kolmiokorvat ja koirankuljetinkaara. Nimittäin sellainen putkikassikoira, tai koiria. Pikkukoirista ne on niitä THE koiria. Kaikki tietää, jotka ovat tutustuneet. Ego on isompi kuin 5 sakemannin, mutta se sympaattisuuden määrä, se on jotain sellaista, joka jää metrin pituudelta sydämeen.

Niitä on ollut jokunen, joista voit lukea lisää tästä. Varmasti joskus vielä tuollaisen maastonakin pienet tassunjäljet vipeltävät pitkin pihaa, muttei vielä. Silti voi harrastaa jonkinlaista itsekidutusta ja klikkailla mäykkypentuja ruutuun.

Ilmeisesti Kira on kuulostellut pää kallellaan taas liikaa ja tullut siihen tulokseen että moiseen pentukuumeeseen on ehkä puututtava. En oikeastaan tiedä miksi, koska uskoisin että ne molemmat olisivat innoissaan pienestä putkikassityypistä. No, jokatapauksessa pentujuttuja on palautettu mieleeni, ihan konkreettisesti…

Taran puheenvuoro

Kuva
Jaahas, että oikein mullakin on haukkumisvuoro joskus sentään täällä, ihme! Tolla Narunjatkeella on kova tarve täällä aina olla suunapäänä, kertomassa muka meidän juttuja, meiltä mitään kysymättä kuitenkaan. Kyllähän se nyt on selvä, että jos kerran on meistä kyse, niin meidänhän niitä juttuja pitäs haukahdellakin perkules.

Että jos nyt totta haukahdellaan, niin ei meille kummia kuulu. Vettä on kovasti sadellut, ei se meitä haittaa mutta toi NJ tuntuu kovasti siitä toisinaan lämpöä ottavan. Kuuluu piipittävän että pakkoko se on kuraturveliejuista vetää miljoonaa läpi niin että rapa roiskuu. Kokeilis itsekin joskus, vois yllättyä! Nimittäin silloin kun juostaan niin juostaan LUJAA, ihan sama mitä rapakoita tai heinikoita sitä edessä on!

Mullahan on yleensä nykyään sellaiset valjaat joista lähtee pitkä liina ja liinan päässä on sit taas, no kukapa muu kuin se narunjatke. Välillä se huutaa eteenpäin ja välillä ettei niin lujaa. Koittais päättää, mä kerkeä oottelemaan kun on kiirus. Jossa…

Beside you

Kuva

Kun hevosrintamalla...

Kuva
... tapahtuu, on koirarintamalla hiljaisempaa. Täällä blokissa siis, ei täällä, missä koirat oikeasti sijaitsevat. Ei, meteliä ja menoa riittää kyllä.

Bongasin lohta hakiessani hauskaan uutuus(? - voi olla myöskin meille metsissä asuville uutuus, vaikkei muille enää olisikaan?) tuotteeseen, Hurja-sarjan 200g lihapötköihin! (Nää ois niin sen pienen mäyriksen ruokajuttuja!) Hirveen kätsy koko, nimittäin Taralle. (Ai ei ihme että koira tuskailee painottomuuden kanssa, kun käytetään tuollaista ruokakokoa? No ei, kun...) Tara on lihotuskuurilla. Se pudottaa kovin herkästi ikiliikkujana lihansa. Aamun 500g liha-aterian oheen heitettiin nyt 100g lihaa lisää ja miten kätevä se onkaan näistä 200g pötköistä 2 päivälle ottaa. Aikaisemmin käytettiin MUSHin lihapullapalleroita, mutta jotenkin tää toimii nyt paremmin, toistaiseksi ainakin sillä kannalla. Joo. Ja sit iltanappuruokaan lisätään rasvaa, broiskun rasvaa. Se vaan pukkaa tekemään hajuhaittoja, eli varsin maltillisesti pitää käyttää. Pitäs …