Lahjat


Vai että muka Joulupukki... Sen punaisen kylpytakkinsa kanssa, hahhah,
sellasta ole olemassakaan. Ja jos on, se on parempi että pysyy sekin ukko omalla tontillansa.
Mä vahdin kyllä, haukkana, ärrrrrrrkele....!






Whaaaaaaaat?!?! JP:tä ei ole olemassakaan?
No daaaaaaah... Ihan varmasti on. Just eilen se kävi
ja meinattiin jäädä ilman lahjoja, kiitos vaan Tara ja  kirometelis...
Mut onneks mä oon ollu kiltti, pelastin joulun ja ne lahjatkin.

Joo. Kutakuinkin noin se tais mennä. JP pysäsi mersunsa (missä porot ja petterit?!) kanssa tiehaaraan, Tara piti hirveän kirokappelinsa ja JP tuumasi että tuollaisella käytöksellä ei lahjoja tipu. Koirat jäi kotio miettimään asiaa kun me kaksjalkaiset mentiin naapuriin putsaamaan joulupöytä. Takaisin palatessa vastassa oli kilttejä koiria. Onneksi pukki ei ole niin tiukkapipo kuin eräs tummanpuhuva sakemanni... 

Paketeista paljastui jättihirvennahkaluut, sellaiset pesäpallomailan kokoiset. Käteviä kun naudan vastaavia ei voi syödä. Nämä antaa vastusta ja puuhaa useammankin päivän. Sitten oli pari pehmopakettia, nehän on yleensä tylsiä (kunnes viimeistään vanhempana niitä oppii todella arvostamaan) mutta tämän kaksikon mielestä kaikkea muuta. Toisesta paljastui pehmeä karvapallo, joka piti vähän samanlaista ääntä kuin ne possut. Toisessa oli vesiwubba joka sai ajaa kestävän ja vinguttoman pehmiksen asiaa.

Tuntuivat olevan mieluisia, ensin Kira kuritti karvapalleron hengettömäksi ja lopuksi Tara vielä varmisteli urakan. Sitten kyräiltiin vähän, josko se toisen lelu oli sittenkin vähän parempi ja vaihdettiinkin niitä. Illalla mentiin nukkumaan lelut kainalossa, ilmeisesti hankinnat olivat siis onnistuneet. Oliko teidän koirut olleet kiltisti? 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!