Taran puheenvuoro

Selvennykseksi; Kira ei nuku tuolla takana, jäystää palloonsa...

Jaahas, että oikein mullakin on haukkumisvuoro joskus sentään täällä, ihme! Tolla Narunjatkeella on kova tarve täällä aina olla suunapäänä, kertomassa muka meidän juttuja, meiltä mitään kysymättä kuitenkaan. Kyllähän se nyt on selvä, että jos kerran on meistä kyse, niin meidänhän niitä juttuja pitäs haukahdellakin perkules.

Että jos nyt totta haukahdellaan, niin ei meille kummia kuulu. Vettä on kovasti sadellut, ei se meitä haittaa mutta toi NJ tuntuu kovasti siitä toisinaan lämpöä ottavan. Kuuluu piipittävän että pakkoko se on kuraturveliejuista vetää miljoonaa läpi niin että rapa roiskuu. Kokeilis itsekin joskus, vois yllättyä! Nimittäin silloin kun juostaan niin juostaan LUJAA, ihan sama mitä rapakoita tai heinikoita sitä edessä on!

Mullahan on yleensä nykyään sellaiset valjaat joista lähtee pitkä liina ja liinan päässä on sit taas, no kukapa muu kuin se narunjatke. Välillä se huutaa eteenpäin ja välillä ettei niin lujaa. Koittais päättää, mä kerkeä oottelemaan kun on kiirus. Jossain vaiheessa se sit sentään irrottaa ittes ja sithän mä paan ton Kiran juokseen... Juokseen ja LUJAA! Se ei vaan koskaan pysy perässä. Ressukka haastaa ja yrittää ihan tosissaan, mut mä meen siitä aina ohi niin että heilahtaa. Sit se suuttuu, luovuttaa ja nostaa takatukkansa pystyyn. Pönde. Mä oon kyllä aikamoinen speedyqueen, vaikka ite sanonkin. Ihan turha tulla mulle haasteleen, kauheen paljon muutenkaan mitään. Pinna palaa meinaan aikalailla heti.

Niinku yks aamu tai aamupäivä, NJ noita kopukoita hoiti, laitto niille takkia niskaan ja kuskas ulos. Kyllä on vähä-älystä porukkaa ne muuten, kun eivät ite osaa tulla ja mennä, niinkun me. Ja aina laitetaan aitaukseen, ei ne tajuu ees pysyy pihalla, niinkun me. No mut kuitenkin, me sit Kiran kanssa venataan siinä tallin ovella ja sit juostaan eellä aina sinne aitaukselle. Siinä kun hengailtiin ja venattiin niin ihan yhtäkkiä, vaikka mäkin aika tarkka mimmi meinaa oon, niin joku tipahti fillarilla postilaatikolle! Postimies tulee aina autolla, sen mä tiedän, mutta toi siis ihan ninjana tippu taivaasta, täysin äänettä! Ja koska sillätavoin hiippailee, ei voi olla puhtaat jauhot pussissa sanon mä! Pärähdin sit tietty että hittojako hiivit ja vielä mun postilaatikolle! Sanoin oikein isosti, lensi pulikkakin suusta kun niin paljon otti aivoon. Sit aika isosti alko kuulua sieltä tallistakin meteliä, kauhea karjuminen että tänne ja sinne ja ei sinne ja heti tänne ja päläpäläpälä. No kyllä se oli sit mentävä ja pysyttävä aloillansa vaikka oisin mieluusti vähän vauhtia antanut sille hiipparille.

Sit seuras puhuttelu, aina joo niitä puhutteluja kanssa piisaa joo, että miten noloa ja noin ei voi tehdä kun se oli paikallisuutisten postitäti ja pelästy varmasti eikä koskaan enää tuo meille paikallisuutisia. No mistä mä oisin voinu tietää ketä se oli, kyllä mä sanon että epäilyttävä oli! (Okei, sorry postitäti!)

Sitäpaitti mä tiedän että se on oikeesti kuitenkin tyytyväinen vaan, muutenhan se joutuis pelkään että kuka tulee jos mä en pitäs vähän vahtia täällä yllä. Tosta Kirasta siihen ei oo, tai no kyllä sekin joskus huutelee että kuka siellä... On se joskus ihan oikein vahtihaukahtanutkin, mutta ei se oikeesti... Se on niin penskakin ja vähän vellivillahousu. Kerran kun tuli jotain hälytysjuttuja myyvä hiipparikaksikko tohon pihalle aidantaakse, mä huusin niille ettei täällä muita häläreitä tarvita kun kerran mä jo oon ja pari kirosanaa päälle. Ne pelästy ja usko, mutta niin pelästy Kirakin ja häipy kun piaru myrskytuuleen! Mua meinas alkaa naurattaa, pidä siinä sitten pokkaa ja oot tiukkana tunkeilijoille. Kira meni oventaakke odottamaan tota kätevätyyppiä, että se tulee hanskaa tilanteen, ettei vaan sattuis mittää. No ei satu, kun mä oon paikalla, ainakaan mun laumalle, mä pidän siitä huolen, Kirastakin.

Sais se vähän ottaa mallia musta. Ehkä se tossa, kun vähän kasvaa vielä. Tai en tiedä, mähän oon jo penskasta asti ollut sitä mieltä että jokainen hoitakoot oman tonttinsa eikä tartte tänne oikeestaan tulla ollenkaan. Joskus toi narunjatke siitä sanoo, että Kira on fiksumpi kun ei meuhkaa niin että räkä lentää, mut toisinaan se sanoo siitä että se sais olla vähän tiukempi. Niinkun mä. Mut ei ne koskaan oo tyytyväisiä, noi narunjatkeet. Mä oon tyytyväinen kun mun vahtialueella kaikki on niinkun pitää, ponit aitauksissaan ja ylimääräiset pois huudeilta. Niin ja kun saa ruokaa ja luita. Ja tietty pulikat, pallot ja sensellaset, ne on tärkeitä ja. Joo. Sellasta se on joo.

Nyt tarttis lähtee tsiikaamaan huudit ja talliin, että ne kopukat on siellä loosseissaan ja kissat kanssa. Me mennään sinne yleensä vähän myöhemmin, mutta mä alan nyt jo varmuudenvuoksi vihjailla, että toi kakskoipinen saa homepeffansa penkistä ylös. Se on vähän ku toi Kira, aina saa hoputtaa. Kira kyllä saa villahousuihinsa nopeemmin vauhtia onneks. Mut ehkä mä vielä pääsen kertoo ihan ite näitä kuulumisia ja hauskaa joulunodotusta ny sit kuitenkin, se kai on tulossa kun kysellään välillä että mitä halutaan joululahjaksi... ... ... ... .. No nyt muuten rupes vähän jännittään, että kuinka käy. Kun kuulemma pitää olla kiltti jotta saa lahjan? Merkataankohan toi paikallisuutistätijupakka nyt sitten punakynällä? Mut mähän olin kiltti kun vahdin omaa laumaa? Vai häh?