Hollyjolly Christmas

Hengissä ollaan. Epi on ja pysyy, mutta niistä on selvitty. Kohtaukset on erillaisia, lääkkeen sivuvaikutukset on onneksi kokoajan lievempiä, no ainakin tasapainon suhteen. 

Eniveis koska ei jaksa synkistellä, niin pari sanaa pallovarasepisodista. Geelarit on hävinneet yksitellen pihalta pitkin syksyä ja talvea. Onhan ne sen  hintaisia ettei viitsis aina rosvoille lahjoitella. Yks löydettiin omilta laidunpelloilta, toinen naapurin riistapelloilta. Pitkän pähkinnän tulos oli ketut jotka ovat päättäneet rakentaa metsään oman pallomeren. 

Ärsyttävää mutta jotenkin huvittavaa. No, Joulupukki oli tuonut kaksi uutta geelaria tänään kilteille koirille. Yllättävää että juuri tänään myös kaksi kadoksissa ollutta palloa löytyi riistapeltojen ja laidunpeltojen väliseltä ojalta. Nyt nolla palloa on neljä palloa!

Ketuille oli kai tullut paha mieli ja päättivät näin  jouluksi korjata asian. Tai sitten joku kettu oli nähnyt toisen ketun hännän, joka löytyy lenkkipolkumme reunalta ja ajatellut että nyt on parempi palauttaa rosmottu jottei käy samoin.

Joka tapauksessa, pitkän hiljaiselon jälkeen ei liikaa hölinää ja vielä joulun alla. Siispä:

Joulutervehdys ja sen vaikeus

Ranea odotellaan joka ilta. Ei vaan näy. Se meni sinne minne Tintti-Enkelikoiruuskin, joskus sitten mekin mennään ja nähdään ne kaikki. Ei auta, ei ne usko, varsinkaan Tara. Tara venaa ja venaa, iltatallissa ovella. Räpsä-kissakin odottaa ja etsii. Hengailee meidän kanssa paljon enemmän nyt kuin ennen. Niin mekin sen kanssa. Näin sitä sitten mennään tästä taas eteenpäin. Yhdellä vajaalla mutta taas vähän tiiviimpänä.

Joulu on tänävuonna lähempänä kuin koskaan. Mitä teidän koiruudet toivoisivat, jos ihan vapaasti saisivat toivoa, joululahjaksi? Geelareita, ultraäänipehmiksiä, räsyjä, luita, ruokaa, pehmeitä petejä, rapsuttavia käsiä?

Jos Tara saisi valita, luulen että se haluaisi lahjakortin hierottavaksi. Eihän se voi sitä ilmaista eikä vielä hierottavanakaan myöntää että taatusti siitä tykkäisi, neiti pinkeämieli, mutta olen varma että se tykkäisi. Tekisi taatusti hyvää tuollaiselle ikiliikkuja-viirupäälle. Ehkä lahjakortti Wirmon Vipeltäjiin olisi paikallaan. Se vaan on vähän sellaista haasteellista, vaatii vähän muutakin kuin pelkän lahjakortin, Tara nimittäin.

Kira... En oikein tiedä. Kiran mielestä kaikki on kivaa. Se olisi onnellinen ihan mistä vaan. Hankalampi tapaus siis! ;)

Yritin väsätä joulutervehdystäkin. Perinteisen kortin muodossa. Ei siitä mitään tullut, kun ole luntakaan. Sitä on ainakin hyvä syyttää tästä. Silloin kun oli ihan vähän lunta, älysin kuitenkin ottaa eräänlaisen tallentimen mukaan lenkille. Meidän joulutervehdys on vähän erillainen kuin ihan perinteinen, tällä kertaa. Osa tärkeistä ihmisistä on sen jo nähnyt, osa näkee jouluaattona. Muistathan siis seurata meidän joulukalenteria, sieltä se nimittäin paljastuu, aattoluukun takaa...

Joulun alusaikaa

O-ou... Pahaa Possua revitään, yhdessä tuumin eri suuntiin. Ei taida sen jo vähän muutenkin spitaalinen kroppa moista kestää. Nyt uupuu jo silmät ja ehkä pian joku raajakin. Melko julmaa, varsinkin näin joulun alla.. Ehkä siitä tulee koirien joulukinkku.

Meidän vika koirakerhokerta meni mönkään, töissä alkoi flunssa jyrätä päälle vyörymällä, tuntui että kuume nousi kohisten. Ilmoin kerhoon että nyt ei pysty ja lähdin sovittua tuntia aikaisemmin peittojen alle. Aika naatti olin kun kotia vihdoin pääsin, vällyjen alle en kuitenkaan, tietenkään, hevosille piti ottaa talliin uusi kanttipaali ja muutenkin iltatallin toimenpiteet tehdä. Niistä selvisi panadolin voimin, joka kyllä kohensi fiilistä huomattavasti. Sen jälkeen kun olen alkanut popsia lisä-Deetä, on flunssat olleet tällaisia, tulevat muutamien tuntien rytinällä, hetken voimalla ja tasaantuvat nopsaan. Jäävät pitkälti onneksi melko laimeiksi, siihen uskon nytkin enkä halua joulusta siunaantuneita vapaita kyllä sairastella, jos toki muutenkaan.

Koirakaksikko sensijaan porskuttaa terveenä eteenpäin niin että lumi pöllyää. Saatiin niin hieno kortti Kiran kasvattikodista ja nyt harmittaa. Harmittaa siksi, että suunnitelmissa oli jotain samantapaista, hieno jouluinen, aito kuvatervehdys Kiran kasvattikotiin, vaan miten kävi. No jos tottapuhutaan, kävi niin, että pari kertaa koitin toimia idearikkaana kuvaajana koirakersalle jouluhatun kera, ulkona lumisessa taustassa. Kuvaussessiot epäonnistuivat pahasti, kuvattava ei ollut millään lahjottavissa tonttulakin kanssa poseeraukseen. Kaikki, paitsi lumi, olivat hävinneet kuvasta kun nappia kohmeisilla sormilla sain painettua. Luottavaisin mielin ajattelin että nouhätä, vielä mä kerkeän ja pentuvintiön kuvaan kesytän. Joopajoo, niin varmaan juu. No, sit satokin lunta kokoajan, enemmän ja vähemmän eikä hommasta tullut mitään ja nyt ollaan jo tässä, 21.12.12. (Maailmanlopun päivä sitäpaitsi, iiik! Toivotaan nyt kuitenkin, ettei vielä tänäänkään, että ehdin vielä sen kortinkin tehdä, jos maailmanlopulle vaan sopii.)

Eli näin siinä sitten kävi. Kennel Wolf Magicille saksanpaimenkoiran kokoinen Hyvän Joulun Toivotus ja vielä suurempi kiitos upeasta pennusta, parempaa ei olisi voitu saada. Meillä on nyt vuosi aikaa harjoitella lakki päässä istumista ja uskon että ensivuonna, vähän aikaisemmin kuin tänään, hanskataan sekin homma jo aika hyvin! ;) Tänään sitäpaitsi otin uusia kuvia, tälläkertaa tulin puolitiehen vastaan ja jätin lakin suosiolla pois, eli lumi ja koira olivat kohteena. Aion ottaa kuvat nyt työn alle, katsotaan mitä saan aikaan.

Oikein hyvää joulunaikaa, ihan kaikille, aloitetaan tällä Taran kuvalla ja ehkä jatketaan vielä Kira-versiolla, jonka aion askarrella virtuaalisesti kasvattikotiin! ♥