Toiveita, ihmeitä ja järkkyäkin

Joulunaika on ihmeiden ja toiveiden aikaa... 

Toivo sinäkin mitä blogista haluaisit lukea, klikkaamalla sopivaa palluraa, tosta oikealta, kalenterin alta.

Rohkeasti vaan, ei jää mitään tassunjälkiä siitä mihinkään...
Tai voit tähän kommentoidakin, jos sopivaa palluraa ei löytynyt.

PS. Putsattiin äsken korvia. Nykyään aika harvoin, töhniminen kun on loppunut sitten sen, kun naudasta ja vehnästä luovuttiin. Taran kanssahan meinasi olla ihan tuskaa jo sitä ennen, korvien yöllisestä plätinästä kirjoitin joskus täällä. Onneks ei enää ole tuollaista. Mut joskus on pakko. Menin hakemaan tänään joululahjaleluja. Tulin takaisin korvanpuhdistusaineen kanssa. Ei leluja. Myyjäkin totesi että jo on ankea joulu sun koirillasi, saa vaan korvanpuhdistusainetta... En tiedä miten siinä niin kävikin, mutta onneks vielä ehtii, jos noi on vaan kiltisti...

Mutta takaisin siihen korvienputsaukseen. Se on kirosana koirille, molemmat inhoaa sitä kuin ruttoa. En ihmettele, eihän se varmaan kivaa ole, inhoaisin luultavasti minäkin jos korvaan jotain lorautettaisiin. Tänään Kira vaan osoitti sen selkeämmin kuin ennen. Se menee tosi vakavaksi ja saa tyranni-korvanputsaajan tuntemaan olonsa tosi syylliseksi. Sitten se lähes hyperventiloi hetken. Korvat sojottaa itään ja länteen ja haukkoo happea. Kaameeta. Luulen ettei se tiedä kaameemmasta. Varmaan sama fiilis kun mulla hammaslääkäristä. Ihan pelkästä ajatuksesta jo. Tarakin inhoaa, mutta kestää hokemalla selviämismantraansa. Se munkin pitäis opetella sinne hammaslääkäriin.

Pikku vinkki...

... ihan juu vaan pikku vinkki, kun kerran tuolta bongasin, jos koiraveräjää oot vailla vaikkapa Astra-merkkiseen kaaraan, tällainen on myynnissä. Harmi kun ei sovi omaan kaaraan, vaikka toivottavasti pian samanmoinen siellä olisi. (Kaikenlaistahan sitä voipi toivoa, lottovoitto kuuluu samaiselle listalle)

Korvat voi paremmin, syytä jäljitellään edelleen. Kiralla asusteenvaihtoaika, en muistanut mitä se onkaan, kun kunnon pohjavilla pölisee. Me ehkä hukutaan tähän karvaan, no on ainakin pian lämmin pesä täällä sisäpuolella taloa, koiranvillalla vuorattu. Kira sai muuten ihan yhtäkkiä leveyttä ympärilleen, se ei ole enää niin koipeliini mitä hetki sitten. Tuntui että ihan yhtäkkiä oli vaihtanut suuremman koiran pukuun. Tara on jo pieni sen vierellä.

Viime lihanhakureissulta tarttui hanskaan sellainen grippiliina, otetaan testikäyttöön kentälle, nahkaremmeli on super, muttei oikeen kentällä, perässä lepattaessa. Sotkeennun siihen ja se minuun, lisäksi se on kömpelö. (Minähän en ole, olen ketterä kuin norsunpoikanen!) Remmi ja narunjatke solmussa, iskee ärsytys jonka uhalla päästän koiran mielummin irti. No hyvin se kyllä viimeksi siitä huolimatta sujui, irtonaisella koiralla, ilman kömpelöä remmeliäkin, muttamutta... Luotto on grippiin kova, reenit menee ainakin varmasti paremmin sen kanssa! ;)

Ps. Mitä ihmeen vaatteita te oikeen muuten käytätte, sellaisia joihin ei tartu karvat, kestää vettä ja kuraa, eikä silti haudo narunjatketta tukahtumiseen asti?