Otsikoton

Hiljasta. Jutut pysäs Galgoihin, mut ei me olla vaihduttu. En tosin uskaltanut niitä käydä sitten katsomassa koska varoitettiin. Joku muu uskalsi ja oma, pysyvä koti korvagalgolle löytyi. Silti niitä riittää.

Kiran kanssa ollaan käyty yöreeneissä ja ne on menneet... No, siinähän ne on menneet. 😏 Uusia ja ihmeellisiä ulottuvuuksia, meteliä ja häslinkiä. Hevosten kanssa reenaaminen helpompaa. Niiden kanssa on toivottavaa olla rauhassa ja vähän miettiä. Ne ei muutu pienestä asiasta heti toiseen suuntaan. Niillä on joku vaikeempi juttu ja joku helpompi juttu ja niitä sitten kierrellään rauhassa. Mutta niitten kanssa on sit moni muu asia kyllä niin paljon hankalampaa.

Ehkä tää joskus johonkin johtaa mutta enempi ja enempi - varsinkin viime kerralla jäi ilmaan heitetty lause "Koska se on jo vanha koira... " Vanha koira... No ei se pentu ainakaan enää ole, mutta että vanha. Eikä se ollut edes tarkoitettu niin kuin sen nyt otan, vaan ihan yleisesti siihen, mitä tuon harmauden kanssa häslään. Jäi se silti mieleen pyörimään. Vuodet vierii, taas, eikä mitään tapahdu. Aika karkaa.

Taran kanssa tuskaillaan. Juoksut oli ja meni, pelkäsin jo etukäteen miten epi ja juoksut toimii keskenään, mutta turhaan pelkäsin ja murehdin, nou problemos ja todellakin onneksi niin. Jos jollain rintamalla on rauhallista, muutoin sitten muuta. Närää, laihtumista ja rapsuttelua, siinä määrin että tohtorille tiemme vie. Sillä jolla närä pysyy kurissa, ei lihat pysy ympärillä. Sillä jolla lihat pysyy ympärillä, ei närä pysy poissa. Ja sitten tuli vielä rapsuttelutkin.

Positiivista on kuitenkin se, että aikamoiset korvaongelmat ja töhnäilyt on loppuneet (jo aikaa sitten) kokonaan, samoin pitkään vaivannut tassujen ihmettely ja varpaiden pureskelu. Malaseb-pesut ja pihkasalva kaiketi auttoi tassuihin eli kaiketi se kuitenkin oli sitä hiivaa.

Rapsuttelu on mysteeri. Ihossa ei ole mitään eikä se hilseile. Ruoka-allergioita on pohdittu ja säkki suositeltua GE:n Lammas & bataattia - ei vaikutusta rapsutteluun, pientä näräilyä, mutta laihtuminen selkeää. RC:n 4800 se oli äärettömän hienossa kunnossa, mutta vatsa (myös Kiralla!) ja närä oireili. Nyt ollaan siitä seuraavassa, Acanan Sport & Agilityssä. (Pikku-Paksu) Kiralle se tuntuu olevan jopa vähän turhankin tujua nyt, toivottavasti alkais näkymään Tarassakin. Tosin Kira ei ole näin hienossa kunnossa napuilla ollut varmaan koskaan.

Välillä tuntuu että se vähän jopa laantuu ja sitten taas yltyy. Stressiä? Kipuja? Vaan kutisevaa oloa. Katsotaan saako tohtorimme jonkinlaisen idean, pitää muutenkin ottaa epin tiimoilta veriarvot niin menee samalla taas kaikki ihmettelyt. Se mikä on hienoa, on se että Barbivetin sivuoireet on kokolailla nykyään pienet (ellei rapsut sitten johdu siitä 😳), tasapaino on palautunut kokolailla entiselleen (no ei ihan, mutta tällä pärjätään hyvin!) Se on superhienoa. Kai tämä tästä taas.

Nyt pakkanen piskit autoon ja lähdetään metsästämään sitä ruokaa 😊

Pieni rakas uniikki ongelmakimpale 💖

Metsittyneet maailmalla

Pikku Paksu, ketterä kuin norsunpoika. Narunjatke, notkea kuin rautakanki. Lähtivät kuitenkin maailmalle, ihmisten ilmoille reeneihin sitten aikoihin. Hauskaa! Vois kuvitella joo ja olihan se, jollain tavalla kyllä. Se oli juuri sellaista minkälaisen mielikuvan kaksikosta sait. 

Siinä sisähallin tanner tömisi ja matot rutisi kun Pikku Paksu poukkosi pallon perässä. Hyvä ettei seinään tullut koiran muotoista siluettia kun vauhti lähti vyörymään. -No jostain syystä on pari kiloa ehkä vähän ylimääräistä tullut, kauhee meteli. Etpä oo tainnut itekään (joulusta - se ihana tekosyy) selvitä ihan kiloitta! No, ei siitä sen enempää. Koutsi kivasti lohdutti että enskerralla menee jo paremmin! Joo. Me jumpataan täällä yhessä, kyllä se siitä sitten ;)

Syksylläköhän se oli, kun käytiin kasvattajan luona. Siellä hävetti kun mukana oli laiha, kiilloton touhutarja. Muut oli niin komeita ja kauniita, Pikku Paksu ei ollut ja nyt se kuitenkin on Pikku Paksu, melko vanttera, kiiltävässä karvassa. 

Mitä tapahtui? Ruuan vaihto. RC:n 4800sta vaihto Acanan Sport & Agilityyn. Kiitos vaan vinkistä eräälle pitkänlinjan sakemannikasvattajalle, toimii. Ehkä vähän liiankin hyvin ;) 

Siis niin hyvin että mustasta haalistunut varjo alkoi myöskin lihota ja olikin upeassa kunnossa, mutta alkoi myös kutista. Raps raps raps. Raps raps raps... Oliko syynä Barbivetin lääkitys vai tämä ruoka. Toivottavasti ei lääkitys, se ei kuitenkaan ole vaihtoehto tietyistä syistä. Ruoka meni ainakin kokeiluvaihtoon Vogelia myöden ja kokeillaan GE:n Bataatti-lammasta. Jotain siis ihan muuta, mitä tähän asti. Lisäksi otettiin vaahtokylpy Malasebilla ja otetaan pari lisää. Jotenkin tuntuu että tilanne olisi jo rauhoittunut, mutta se on luultavasti vain kuvitelmaa. 

Ja ihan kun kaikessa ei taas olisi tarpeeksi, Kira Pikku-Paksun silmät alkoi taas oireilla enemmän. Saatiin vinkkinä kokeilla Lomudal - silmätippoja, josko ne auttaisi eikä tarvisi kortisonia. Kokeillaan mutta epäillä varmaan sopii. Parempi epäillä kuin pettyä. Vaan miten ihmeessä koiran terveenä pitäminen on niin vaikeaa nykyään?!

Sellaista turhaa höpinää tällä kertaa, ihmeitä se yksi jumppayritys ihmistenilmoilla saa aikaan. Se joka oikeasti tässä kohden kiinnostaisi, olisi kuulla tarinoita muiden epikoirista ja silmäallergikoista. Vertaistueksi sitä ehkä kutsutaan. Molempien kohdalla aina miettii voisiko jotain tehdä toisin? Jotain ettei tarvisi viattoman luontokappaleen kärsiä kurjuuksia, mokomia ristejä. Varsinkaan epiä.