HAU HAU

Hau! Kira täällä, vihdoin ja viimein sain minäkin haukkuvuoron! Haukun kyllä niin paljon ja lujaa, että ehkä se kuuluu sinne teillekin asti. Kyllähän maailmaan meteliä mahtuu! Mä osaan kirjoittaakin, tottakai! Mikäs ihmisten yksinoikeus se oikein muka on?

Pee-Pee tuli eilen kotiin, se oli ollut sairaalassa kun sen kärsä alkoi irrota. Joutui leikkaukseen. No nyt se on vähän oudon näköinen, ihan kuin kärsän tilalla olisi suu. Sanoivat että on vielä toipilas eikä saa kauheasti vielä painia. Me kyllä eilen otettiin jo painimatsi heti ja se Pahis sitten huitaisi takaisin, ihan yllättäen! Tai ehkä se oli tuolin reuna johon mun pää kopsahti kun niin kovin mentiin ja sitä vähän rrrrravistelin, mut voi olla että se oli PP:kin, paha sanoa. Mut kyllä mä sille vielä näytän! Vähän se kyllä sattu ja vinkaisin, no heti sitte sanottii että mulle laitetaan pian kypärä päähän jos meno on tollasta. Pöh. Mut kyllä se varmasti Pee-Pee oli, se on kuitenkin aika vahva kans.

Kiva kuitenkin et se tuli kotiin, on mulla ikävä jo ollutkin. Sen kanssa on kuitenkin kiva nukkua ja leikkiä. Ja sit se keksii aina kaikenlaisia hurjia juttuja mitä me sit kokeillaan. Täällä ei vaan meinaa ketään uskoa kun sanon että se oli PeePee! Enhän mä nyt mitään tuhojani tee! Tarakin katsoo mua välillä kuin jotain hölmöä, ei sekään taida uskoa. Mä taas luulen että sillä ei ehkä ollut mitään omaa PahisPossua, eikä tiedä minkälaisia ne voi olla.

Mä oon jo aika vanha, niin vanha että sain jo ekan rokotuksen. Tai oisin kuulemma voinut saada sen jo viikon aikaisemmin, mutta sille piikkitädille tuli jotain ettei se ehtinytkään sillon. Sitten se tuli tiistaina aamulla. En mä kyllä oikeestaan ees tiennyt mitä ne teki, mut ei haittaa. Sillä oli kiva apurityttö mukana jolla oli tosi kivat karvarukkaset! Mun mielestä mä oisin voinut saada palkinnoks ainakin toisen, kun kerran olin niin reipas. No sain mä nakkeja, nekin kyllä käy. Vaikka ens kerralla sit ihan koko pakettikin käy. Kehui se piikkitäti että oon tosi kiva. Kuulemma rohkeempi kuin toi Tara. Niin oonkin. Tiina-Täti, joka lähti kuulemma jonnekin koirien taivaaseen ja josta se meitä vahtii, sanoi mulle että mun pitää olla rohkea ja ihmisten paras ystävä. Niinhän mä oonkin. Tiina-Täti oli huippukiva, vähän tylsää et se lähti, mut ehkä tosta Tarasta vielä tulee ihan kiva. Me leikitään välillä, tai siis se leikkii välillä mun kanssa, mut välillä se vaan ärähtelee että mee pois, mä en nyt jaksa sun kanssas. Tylsä.

Onneks mulla on kaikkee muutakin hauskaa kuten esimerkiks kissat! Hahaaa, ne vasta on hauskoja! Ihme hiippailijoita ja tosikoita nekin! Ne pyörii ja hyörii, tai se mustempi, ja sit kun sitä karvoista vähän vetää niin heti se hermostuu ja yrittää huitaista! Sit mä HAUKUN ja sit se menee jonnekin tuolintaa piiloon ja sit mulle sanotaan heti et ei saa. Höh. Taas ei saa, kaikki hauska kielletään!

Tai no ei ihan kaikki, mä sain uuden lelunkin just, sellainen sininen rinkula jota voi purra ja venyttää. Ja sit me mennään aina aamupäivisin lenkille, sekin on ihan hauskaa ja aijoo! Sit siellä lenkillä on oja, missä menee ihan vähän vettä ja sit pian jo vähän enemmänkin vettä! Sinne on tosi hauska juosta!! Tai mä juoksen niinkun siinä sivussa ensin, vähän hämään, ja sit rynnin sinne veteen täysiä kun sitä tulee enempi! Haaahahahaa! Ja sit taas sanotaan että pois sieltä, tassut kylmettyy! Ei ne mitään kylmety vaikka jo vähän kylmä välillä onkin, mä juoksen niin että veri varpaissa kiertää! Mun mielestä voitais jo tehä pidempiäkin lenkkejä mut mua ei kuulemma jaksa enää kantaa takaisin jos väsyn. Höh, mitäs on niin heikkoja, söis ja juoksis enemmän niinku mä ja kasvais vahvaks ja isoks niinku mä! Me kuulemma mennään uimakouluun kun se vaan aukee. Kuulemma tänne jonnekin lähelle tulee koirien oma uimahalli. Toivottavasti lähelle koska mulla tulee yäk-olo jos on pitkä automatka. Ja pitkiä ne on mun mielestä aina. No kai siihenkin voi sitte tottua. Ja ainakin ehkä sit se on kivaa jos on jotain kivaa mihin mennään! Uimahalli kuulostaa aika hauskalta!

Pihalla saan jo juosta kovaa ympäri pihaa. Se on kanssa tosi hauskaa. Ja helppoo. Ei tarvi ku juosta luo hakee se nakkipala niin kauheesti kehutaan ja saa nakinpalasen! No kyllä mun välillä pitää tehä jotain juttujakin sen nakin eteen, esimerkiks istua. No enhän mä mikään tyhmä oo, kyllä mä sellasia osaan. Mun mielestä vaan se nakkipalakin vois sit jo suurentua, ku mäkin, ja ainakin kerran tehtäviä tulee enempi niin nakilla vois olla kokoakin enempi. No, mut onneks nakkitakissa on iso tasku ja sinne mahtuu paljon nakinpalasia! Namnam...

Jahas, kohta pitää kuulemma mennä ulos. Mä aina aamulla käyn aamuvessassa ulkona joskus viiden  perästä ekan kerran, sit meen nukkuu vielä vähäksaikaa ja sit mennään taas ulos ja sit tullaan aamupalalle. Aamupalan jälkeen mä leikin yleensä vähän Paha-Possun kanssa tai jotain muuta ja sit nukun hetken, niinku Tarakin. Sit me mennään taas ulos ja ollaan siellä leikkimässä ja lenkillä ja muuta. Sit tullaan taas sisälle ja saan välipalaruakaa. Ja sit niin kongkin. Ihme sekin että pitää se ruaka tunkee johkin tollaseen leluun. Miks sitä ei voi suoraan kuppiin laittaa?! No sit me jäädään Taran kanssa tänne kaksistaan, mä yleensä kaivelen sen konkin tyhjäks ja sit kyllä jo usein väsyttääkin. Aina ei väsytä niin paljon ja sit tehään jotain juttuja just Pee-Peen kanssa. Saas nähä mitä kekataan, kiva ku se tuli kotiin!

Sit joskus illalla tulee muu väki kotiin ja mennään ulos, siellä vähän leikitään ja sit tullaan oottaa iltapalaa. Sisälläkin leikitään välillä, sit syödään ja pidetään ruokalepo, kuulemma. Mä en jaksais sellasia lepoja ku kerran lepäilen pitkin päivää, mä haluaisin rrrrreuhoa! Yleensä sit järkkään jotain ohjelmaa millä varmasti saan noi kaksjalkaset vauhtiin mukaan, kuten juoksen vesikupin tai sanomalehtien kanssa pitkinpoikin! No sit mennään illalla vielä iltatallia tekemään ja sillon pääsen HAUKKUMAAN kissoja ja juoksemaan pitkin tallia ja pihaa. Sit tullaan taas sisälle ja käydään vielä iltavessassa ulkona myöhemmin ja sit mennäänkin nukkumaan. Kyllä mua väsyttääkin siinä vaiheessa aika paljon. Ja aamulla kans, sillon kun pitää mennä aamuvessakäynnille ekan kerran.

Mut nyt pitää mennä! Tulipas paljon asiaa, ehkä mä pääsen useemminkin kirjottaa kun näin paljon asiaa tuli. Ainiin ja terveisiä kaikille sisaruksille sinne pitkin, missä oottekin! Ois kauheen kiva teitä kyllä nähdä! Ja äitille tietysti myös, äitiä ja ekaa kotia on välillä vähän ikävä, aluks oli paljonkin, mut kyllä mä ymmärrän että kun oon pian jo iso vahtikoira, niin mun pitää olla täällä nyt vahtina ja äitin siellä ekakodissa turvana ja vahtina. Eihän nää ainakaan täällä muuten pärjäis, toi Tarakin on tollanen tosikko.

Mut nyt pitää taas mennä, haukkumisiin!

T.Kira