Näytetään tekstit, joissa on tunniste milou. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste milou. Näytä kaikki tekstit

Koruista tärkein

Maailmassa ei ole hienompaa korua kuin tämä. Ja ne kaksi edeltäjäänsä, jotka olen onnistunut rikkomaan. Onneksi niiden johdosta suuriin mittasuhteisiin paisuneista draamoista on selvitty tilaamalla uusi. Toinen putosi lavuaariin ja särkyi, kuten sydän, Tintin heiluttaessa häntää sateenkaarisillan portilta pitkään eroon.

Toinen jotenkin kärsi, tai vain kului. Tätähän kun ei oikein pois oteta kuin suihkussa. Aina se killuu kaulassa, menossa mukana. Se on kovin rakas

Löysin Tintistä vanhoja valokuvia. Niitä oikein perinteisiä. Se oli niissä vielä nuori, ehkä 6vuotias. Erinäköinen. Nuori. Ja aina iloinen, ystävällinen ja uskollinen. Kaikessa mukana. Kirassa on silloin tällöin samoja juttuja, mitä Tintissä. Ne on jänniä, "fläspäkkejä"...


Onnenamuletit

No nyt on tulossa ehkä maailman hienoin lompakko! (Mut ei kerrota vielä kellekään, tai ainakaan sille kaksjalkaiselle tyypille joka täällä asuu, se heti lyttäs että no et sä nyt tollasia tilaile, höh, no tottakai! Ei se vaan varmaan tajunut miten HIENO tämä tulee olemaan! Ja ei mitään paineita tekijälle, heh heh...;)

Nykyinen lompsa tulee 12 vuotta vanhaksi kesällä. Se on peräisin eräästä Turkulaisesta laukkukaupasta, jonka nimeä en valitettavasti kuollaksenikaan muista, haettiin vyölaukkuja Turun kuninkuusraveja varten vuonna 2001. Samalla reissulla sain lompakon kaupanpäälisiksi, koska silloinen, varmaan elämäni toinen, punainen lempakkoni veteli viimeisiään. Mutta että kiitos vaan laukkukaupalle, erinomaisen hieno sininen DGGL:n lompsa on palvellut menestyksekkäästi (Tosin jonkinsortin reikävikaa siinä oletettavasti on, koska se on aina kokolailla tyhjä?). Alkaahan se olemaan aika reissussa (pääsyypäinä hikiset hevosreissut) rähjääntynyt ja hävettää jo vähän ottaa se esiin, missävaan.

Olen jo varmasti vuoden tai ainakin puoli, kuolannut rakkaimman kaulakoruni loihtijan Miloun lompakkoja omalla kuvalla. Ja se oma kuva, kuinkas muuten, oli alusta asti selvä. Tara ja Kira. Kuvia oli vähän hankala hakea, tarpeeksi hyviä. Tara näyttää tässä paremmalta mitä uskalsin toivoa, kuvanlaatu ei ollut ehkä maailman paras, Kiran kuva taasen on kummityttöni Teean ottama, ja laadullisestikin loistava.

Suojelusenkeli-Tiina tosiaan roikkuu jo kaulassa, mikä olisikaan parempi tapa ottaa junnukaksikko mukaan kuin lompakko, siis silloin kun niitä ei konkreettisesti voisi mukaan ottaa. Mahtavaa! Ohessa vedos tulevasta lompsasta, ulkoasu ainakin lupaa ehdottomasti hyvää, toivottavasti myös sisäinen puoli. Koirakaksikko on joka tapauksessa onnentuojiani, joten ties vaikka tälläkin saralla, vaurastuttakoot lompakon sisäisen puolen! ;)