Lääkärille lompsis

Huolestuttaa. Taran närät ja ruokapuolen jutut. Nyt ei vaan toimi eikä ratkaisu tule esiin. Ei vaikka mitä miettisi. Pitkään meni hyvin, tai no jossain määrin ainakin, närät loppui mutta lihat hävisi lopulta muualtakin kuin kupista ja pakkasesta. Luurangolta se pian näyttää. Aikanaan kun tohtorissa käytiin ja spondy todettiin, tohtori ohjeisti että liikettä vaan ja mielummin hoikassa kunnossa. Nyt se sanoisi että joku raja kai silläkin sitten...

Eilen ja tänään on ollut huonoja päiviä, Tara pisti asioihin vauhtia. Kilautin ja varasin ajan lekurille. Veriarvot, ultra, mahdollinen röntgen. Ihan hyvä suunnitelma. Eiköhän sillä saada isommat ongelmat suljettua pois. Paitsi että vielä pitää pohtia johtuuko koko ongelma mahasta vai ihan jostain muusta.

Ja sitten, kun kyse on vain (vain - koska ettei mitään, jota ei voisi korjata) ruokinnasta, voidaan rauhassa miettiä mitä koiralle kuppiin. Tähän on jo suunnitelmaa miten sen kanssa edetään tai lähinnä kenen puoleen käännytään. Mutta jotenkin tämä iltapäivä oli jotenkin niin... Huolestuttava, että mielenpeikot pitää ensin hätistellä pois. (Kunhan kiroileva koira ei kiroile koko tohtoria takaoven kautta pois...) Sitten voidaan rakentaa ruokinta, sellainen oikea varmasti löytyy kun alusta on kunnossa jolle rakentaa.

Mutta huolestuttaa nyt juuri silti. Tara on harvoin vaisu ja surkea. Sillä on taatusti kova kipukynnys. Se varmasti peittää viimeiseen asti. Ja nyt se sitten kertoi ettei ole hyvä olla. Antepsinit on otettu kehiin, mahdollisimman helppo ruoka sulatella, kokkasin kanaa ja riisiä, vähän raksuja ja vähän Eila-piimää. Ruoka maistuu ja miten hyvä olo sitä itsellekin tuli kun ruuan jälkeen pieni kuivan kesän orava käpertyi korvapuustiksi punkkaansa, rauhassa nukkumaan.

Toivotaan että oireet helpottaa ja kestetään, tiistaiaamulla sitten reippaana lääkärille.