Kuten täälläpäin lähi- ja ehkä kaukaisimmatkin naapurit kuulivat, Äly ja Väläys päättivät aamulenkillä testata miten pysyvät livevieheen perässä. Aika hyvin pätkänmatkaa, luuli kai että karjuin kannustushuutoja perään. Testin vakavuudesta ehkä kertoo jotain se, että pallot ja pulikat oli tiputettu matkasta.
Vaan niinvaan taas kiroileva ystäväni Tara yllätti, vetäessään iikkarit pellonlaidasta takaisin. Se ees vähän tottisteltu versio taasen kaikkosi kuurona villahousut pölisten metsään. Yhtämatkaa sitten mentiin Taran kanssa palloja ja pulikoita keräillen kiroilemaan ja karjumaan villapöksyä takaisin pellonkulmaan ja tulihan sekin sieltä sitten, kun kerkesi, silmät kiilluen. Olin 98% varma että homma olisi mennyt toisinpäin. Huh.
Rusakko päivässä pitää koko porukan virkeänä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!