Eniveis, blogi on ollut hunningolla, liekö täällä enää edes ketään. Syy on tämä ja se toteutui. Kovalla työllä kerättiin omistajia ponille, josta tuli nuorten tärkeä harraste- ja oppiponi. Ihan huippujuttu, mutta vaatinut äärettömästi työtä ja aikaa. Siksi blogi on hunningolla.
Koirat... No ei ne ole. Paremminkin voisi olla muttei ne hunningolla ole. Rallytokot Kiran kanssa loppuivat (oli siis kurssi), se oli hauskaa piristettä mutta kyllä me halutaan jotain vähän enemmän, ainakin nyt. Jotain vähän vakavampaa mutta ehdottomasti hauskaa treenaamista. Ja se BH., sekin on siellä eessä. Ehkä siihen pitäisi vähän enempi siis treenatakkin taas.
Aloitettiin BH-kurssi. Löytyi iltamyöhäinen, sopivan matkan päästä, miniryhmällä ja yhden kerran jälkeen uskon että ihan sopiva. Kira oli kovasti tohkeissaan päästessään taas ihmisten ilmoille treeneihin mutta nopeasti se tasaantuu. Muut huutelivat hetkittäin välillä hävyttömyyksiä toisilleen, Kira lähinna kuunteli näitä mielenkiinnolla muttei osoittanut minkään sortin halukkuutta osallistua keskusteluun.
Tehtiin perusharjoittelua, paikalla makuuta, seuraamista ja kontaktiharjoituksia. Kotiläksyksi saatiin vahvistaa kontaktia, lyhyitä treeneja, paljon. Ohjaaja myös huomautti että jos me halutaan mennä spk-puolelle tekemään BH ja muuta, tarvitaan vietin nostoa. Palkkasin ruualla, pallollahan se nousee kyllä, kuten myös metelin voimakkuus. Se on nimittäin koira, joka todella rakastaa omaa ääntään. Ens kerralla otetaan pallo ja katsotaan miten sitten menee. Ohjaaja kuitenkin kehui Kiraa, häneen silmäänsä sen tapa työskennellä nyt, näytti hyvältä ja kauniilta, sakemannipuolella ehkä ei kuitenkaan.
Itse taas haluaisin että koira tekee iloisena varmaa ja rauhallista työtä, en näe syytä että harrastekoiran täytyy olla supervietikäs vieterikenguru. (Sori vaan nyt tosireenaajat, te hanskanette ne, me wannabe-harrastajat koemme lähinnä vähän ahdistaviksi;) Mää tykkään että koira seisoo vahvasti neljällä jalalla, rauhassa ja tekee iloisena mutta häälymättä.
 |
| Koirat sano että yksikin poni vielä, niin me muutetaan pois leluinemme! ;) |
Meillä on vähän tuo sama "ongelma", vietin vähyys. Tai itse en koe sitä niinkään ongelmaksi, koska koira toimii hienosti, tekee reippaasti käskystä, mutta spk-harrastjat ovat meillekin huomauttaneet, että viettiä pitäisi saada lisää.
VastaaPoistaNo, olen antanut sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mulle riitää, että koira tekee tälläkin innolla mitä nyt tekee. Vähän jo onnistuin sitä sen intoa pilaamaan liian pitkillä treeneillä, mutta nyt ollaan palattu lyhyisiin hauskoihin leikkituokioihin joissa siinä sivussa tehdään jotain tottisjuttuja.
kaikki koirat on erilaisia, ja jos tuo koira ei kokeisiin kelpaa vähäisen vietin takia, niin sit saa kisat olla. Mulle on pääasia että se on maailmanparas kotikoira ja matkakaveri!! ♥
Juurnäin :) Kira toisinaan on väläytellyt kotona, mihin se vietti nousee kyllä tarvittaessa, mutta mukaan sekoittuu hirveää älämölöä sekä piippaamista. Tykkään mielummin että se iloisena tekee mutta ilman säestystä niin että naapuritkin tietää jotta täällä treenataan. (Ja täällä ne naapurit ei näköetäisyydellä edes asu ;) Se on upeaa katsoa kun koira omistautuu tehtävälleen ja tekee satasella varmasti, osaavalla ohjaajalla, säilyttäen kuitenkin oman älyllisen ja tasapainoisen mielentilansa, mutta... No, koitetaan löytää kultainen keskitie ;) Ps. Kävin katsomassa pitkästä aikaa Viskiä ja jestas että siitä on tullut jo iso, hieno mies!
VastaaPoista