Veritekoja

Tiettekö, se hetki kun verta tulee ja ihan riittävästi, mutta ei hajuakaan mistä ja miksi... Se on jäätävä tunne. Koita siinä sitten olla hyperventiloimatta ja muina miehinä tai naisina ottaa selkoa mitä tapahtuu ja miksi.

Tällä viikolla on valutettu verta jo pariin otteeseen. Eiköhän siinä sitä ois tarpeeksi, tälle vuodelle ainakin. Ja todella kirjaimellisesti, ei vaan kuvainnollisesti. Nimittäin Kiran kynsienleikkuuprojektissa 0,2mm. taisi leikkurit (ei narunjatke, tietenkään ei!) nirhaista liikaa. Niin sitten pieni veritippa tihrusti itsensä kynnenpäähän ja koirankynnenleikkaaja jupisi itsekseen, itse uhri pötkötteli kaikessa rauhassa, autuaan tietämättömänä moisesta, raa'asta veriteosta.

Paketoin hädissäni pienen suojatupposen tassuun, josta kohde oli kovin hämillään "Mikäs tämä, tarkoittaako tämä nyt että mulla on jalka poikki tai jotain?!", antoi kuitenkin tupon olla nätisti, kunnes se sitten hetkenpäästä irtaantui itsestään, mutta tilanne näytti olevan kaikinpuolin hallinnassa. No, se siitä, vaikkakin nyt en uskalla leikata senkään vertaa. (Taas se verta...)

Ja toinen viikon veriteko; Tänään, kaikessa rauhassa peltolenkillä ollessamme, hävisi tietysti jo tavan mukaan pallot. Siinä niitä sitten etsittiin, Tara löysi omansa.... Mutta mitäs kummaa... Vihreä geelari oli saanut uuden värin... Kirkkaanpunaisen... IIIIK! Kuka vuotaa kuiviin?!?!?!  Ensimmäinen ajatus että suusta tulee verta, mutta hetken tsuumailun jälkeen kohdistin vuodon lähteeksi nenän! Taralla valui suorastaan norona punaista väriä vasemmanpuoleisesta sieraimesta. Siitä sitten hipsittiin reippahasti (mutta mieltä tyynnytellen) takaisin pihalle, Kira sisälle ja puhdistusaine-pumpulitupon kanssa toisen koiruuden kimppuun. Lähempi tutkailu osoitti, että nenäröörissä oli pienenpienenpieni reikä, josta tihutteli verta + ulkopuolella mustaa hajunnappaajaa oli pieni, pienenpieni (=2mm) haava.

Samalla hetkellä verenvuoto onneksi tyrehtyi. Pohdiskelin syypään löytymistä moiselle, Kira vai Kyy? Joku muu? Ei Kira, vaikka olis ollut vahinko, olisi jäljet varmasti olleet krouvimmat. Kyy - hmmm... Asia vaati pientä mielipidetutkailua, mutta koska turvotusta ei ollut, koirassa vauhti pysyi sata lasissa, ihan kuin mitään ei olisi ollutkaan, ja sitä verta tuli, ei se olisi ollut kyykään. Okei, ehkä joku miljoonista heinäpellon heinänkorsista tai joku risu... Koska kaikki vaikutti olevan kokolailla ookoo, koiruudet sisälle ja niiden viikkoateriaa metsästämään, Dog Sport Centeristä.

Takaisintullessa huomasin että ainoastaan Kira oli vastassa eikä Taraa missään. Mitä nyt... Sisällä eteisessä oli punapilkullinen lattia vastassa ja touhukas Tara. Oli kuulemma alkanut vuotaa uudelleen, Kätevä-Isännän kotiutuessa ja koirien ulkona häslätessä. Tara joutui evakkoon. Tutkailin nenää ja vaikutti että kirsun päässä oleva haava olisi suurentunut pituudeltaan. Okei, tästä ei siis niin vähällä päästy kuin luulin, nyt otetaan päivä, pari iisisti jotta haava menee kiinni.

Voitte vaan kuvitella miten järkyttävää se oli, että kaikki lelut kerättiin pois ja ulkoulut suoritettiin erikseen. Oih ja voih. Ruokailu hoidettiin sivistyneesti lautaselta tarjoiltuna, jotten nenä päässyt tökkimään oman ruokakupin pohjaan. Alkuun Tara oli niin hämillään hienosta tarjoilusta, ettei meinannut tajuta alkaa syömään. Onneksi kuitenkin vakuuttui että todellakin tänään tarjoiltiin ruoka lautaselta.

Toistaiseksi kaikki hyvin, molemmat rötköttää pitkin lattioita unimaassa. Toivottavasti haava kestää jo huomenna olla ruokailussa mukana ja ehkä muutenkin normaalimpaa päivää. Sitä ootellessa. Ei oo nimittäin ihan helppoa pitää nenää sairaslomalla, koska sen kanssa on totuttu tekemään kaikki. Mm. haistelun lisäksi tökkimään kissoja, leluja, maata, ihmisiä, Kiraa, ruokakuppia...

Ainiin, sakemannien SM:tkin olivat, tai ovat, edelleen. Taran pari sukulaissielua, läheistä ja etäänpääkin ottamassa mittaa. Valitettavasti velipoika hylättiin ekana päivänä ja etäämpi sukulaissielu tokana päivänä. No, aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Ehkä ensikerralla.

PS. Jaetut ulkoilut ON yhtä tuskaa. Toinen ei voi ymmärtää, miksi toinen meni ulos ja se toinen jäi sisälle. Ulkona ollaan kirjaimellisesti pallo hukassa. No, tekee ihan hyvää, tällainen jakautuminenkin välillä.