Koska kukaan ei tullut hehkuttamaan verkko-BOTin tehoa, päädyttiin pysymään ulkotoppiksessa. Pähkäilin siis kovasti sen ja ulkotakin välillä, sisällä öisin kevyt verkkisbäkkäri ois voinut olla hyvä, mutta toisaalta ulkona, nyt jo viileessä (kylmässä!), 0-100km/h siirtyvällä koiralla lihasten kannalta tuollainen ylimääräinen lihaslämmitysapukaan ei varmaan huono ole. (Klikkaamalla kuvaa saat ne suuremmaksi)
Tara oli takin kanssa heti sinut, ehkä yksi koko pienempi olisi voinut olla parempi, näin saman peikon tämän kanssa kuin usein hevosilla loimissaan, etulapojen kinnaus, reilu kaula-aukko, mutta jos pienempi sitten kuitenkin ois käynyt pieneksi, päätettiin jäädä tähän ja säädellä etu ja niskasäädöillä sopivammaksi.
Kira tais ihmetellä enemmän kuin takillinen, ehkä takillinen muisti takin menneisyydestä... Vaan nopeestipa koko takki aamulenkin menossa unohtui. Tarassa tuntuu olevan jonkinsortin vinttikoiran tai täysverisen kiitolaukkahevosen vikaa, se heittää helposti aina vielä pykälän pari lisää, kun Kira alkaa yrittää ohi.
...
