No. Ei ainakaan kaikki oo ihan ookoo. Ottaa päähän, ankarasti. Pennin kanssa niitä näitä, ongelmia toisensa perään. Kaipa Penni ja omituiset ongelmat kuuluvat yhteen.
Loppukeväästä tassuihin tuli jotain. Toiseen taka- ja toiseen etu. Hiivaa, hotspottia, tulehdusta, jotain sellaista sanoi tohtori. Takapolvikin vaivasi. Lääkäri ihmetteli ja antoi lääkkeet. Pyyhelappuja purkki, kortisonivoidetta, kutinanesto- ja kipulääkettä. Pari viikkoa niiden kanssa, niin ja lampunvarjon. Ja kehoituksen CT-kuviin oireilevasta polvesta.
Polvi parani viikon kipulääkekuurin aikana, säästettiin tonni ja rapiat, ja toinen takatassukin, mutta yksi tassu jäi epämääräiseksi. Elämä näytti silti taas paremmalta kuin aiemmin. Sitten ruoka, joka sopi mahalle vihdoin melko hyvin, loppui joka paikasta. Varmaan lopullisesti (Nutriman bortsu ja dalmiskin). Hierojalla ihmeteltiin kirkuvaa ja nurkistaan herkillä olevaa pientä otusta. Pinna oli kireällä ja hammas herkässä. Kaikesta kuitenkin selvittiin. Sitten meni pakki sekaisin ja alkoi molemmista päistä tulla. Liekö stressi, ruoka, vai mikä. Jäi mysteeriksi ja tasoittui.
Käytiin oikein reeneissä, joissa meni yli puoliksi enemmän kuin paremmin mitä luulin. Huisi koira, ihan ylihyvin itseoppinut ja satasella mukana. Sitten oli ne Pennin bonukset. Sellaiset kun kasvaa metsässä ja sieltä poistuessa ilmaantuu vaan kurjuuksia, eläinlääkärikeikkaa, epämielyttävää hierojakeikkaa jne. Sellaisia, joissa korvien välissä vieteriukko jää tahkomaan seinää vasten eikä pääse pois, kunnes ehkä jos veto hyytyy. Mutta muuten meni oikein hyvin, oli hirmu kivaa ja hyvä mieli.
Kunnes alkoi etujalka vaivata. Epämääräistä ontumaa, tassu punoitti ja kutisi. Musta patti ison tyynyn takana. Ja anaalirauhasoireilua. Sitä tuttua, mutta oireille ei ole oikein löytynyt syytä ja näin tälläkin kertaa. Ja vaikka vaikutti siltä, ettei elli oikein itsekään uskonut vaivan olevan anaaleista, ei asiaa sen enempiä tutkittu, vaan mukaan lähti hiivaa hoitavaa shampoota ja suihke. Ärtyneen pyllyn alueelle Bepanthenia, sillä hyvä.
Näillä mentiin mutta oireet ei helpanneet. Ihottumaspesialistia sitten yrittämään kiinni jotka jo tassut tiesi. Seuraava vapaa aika ennen joulua. No, jos puhelinaikaa, voisi neuvotella mitä lähdetään kokeilemaan? Ei ole puhelinaikoja, sähköpostilla voit koittaa kiinni, vastaa ehkä viikossa. Ehkä. Viikossa? Mitäs jos ei? Akuutti iho-ongelma ei ole kiva kauaa odotella. Nii,i -tuumasi siihen ajanvarausneiti ja se oli siinä.
Ko. Laitos ei sitten ole petrannut aikoinani jo ihmettelemääni asiakaspalvelun taitoa tai taidottomuutta. Se on kurja kun tohtorit tuntuvat osittain olevan ihan samalla aaltopituudella, mutta ajanvarauksessa on aavistuksen tärkeämpää porukkaa töissä.
Mitäs siinä sitten taas kuin itse toimiin. Jotainhan se oli tehtävä kun klinikat ja ellit eivät päässeet asian äärelle. Tiivis ja laaja villapöksyjen tutkiskelu paljasti hyvin ärtyneen, paljon laajemman alueen kuin pelkkä pylly. Ei muutakuin karvat pois alueelta, jotta pesu ja putsaus sekä lääkintä onnistuisi paremmin ja varsinkin tilanteen seuraus. Jos ei parissa päivässä nyt alkaisi mennä parempaan niin pitää varmaan taas ottaa suunta kohti kauas, koska tällaisenkin tuppukylän kuin Turku, läheltä ei ajallaan järkeviä palveluita tunnu löytyvän.
Sheivaus oli Pennistä kuitenkin paljon pahempi juttu eikä liikkuminenkaan enää sen jälkeen oikein onnistunut. En tiedä kirveleekö, kutiseeko vai mitä, mutta sen tiedän että tukalaa on ja vähemmällä olisi päästy jos tämäkin olisi kunnolla tutkittu klinikalla, sheivattu ja otettu vaikka hiivanäytteetkin.
Välissä käytiin fyssarilla, korjattavaa löytyi, mutta tämän päivän aika oli pakko perua. Stressitasot olivat taas huipussaan ja hännänalus kovin kipeä. Kira oli ainoa tyytyväinen, pääsi ajelulle ja nauttimaan hoidosta, Pennin ajalla.
Mistä hiiva-mikälie sitten taas johtui, tiedä sitä. Ruoka meni vaihtoon vaikken ihan siihen uskokaan. Mutta jos, eihän tilanne tuosta rauhoitu ennenkuin syy eliminoidaan. Ehkä se on hirvennahkaluut. Ehkä bakteeri joka aloitti jo tassuista eikä vielä kunnolla talttunutkaan vaikka hoitoa jatkettiin. Ehkä se on ruoka. Eliminoidaan nyt ne johon pystyy vaikuttamaan jotta tilanne rauhoittuisi ja katsotaan sitten mitä uskalletaan lisätä / palauttaa.
Sydäntä särkee katsoa pientä mahtavaa harmaata, joka tällä kertaa jo surkean ilmeen kera ottaa töttörönsä päähän ihan kuin se kuuluisi tähän typerään elämään. Jolla on tukala olla muutoin paitsi nukkuessa ja lenkillä. Lenkillä se nostaa viettiään niin ylös ettei vaan varmaan edes huomaisi vaikka häntä tippuisi, tuntemukset tulisivat ja tulevat sitten vasta jälkeenpäin kun tekeminen loppuu.
Toivotaan että tämäkin tästä, pian. Onneksi Kira sai hyvät uutiset fyssarilta. Vähän kankeutta ja jäykkyyttä, mutta muutoin ihan ok.
Sellaista piiiiiiitkän hiljaisuuden jälkeen. Miten mahtaa teillä, jotka ketään ette enää kirjoittele ;)
