Niin lähellä...

... niin kaukana. Enpä olisi koskaan osannut ajatella, miten suuren katkeran tunteen ja itkun voi liiton priimat lausunnot saada aikaan.

Yleensä siinä kohden onnitellaan ja vähän jopa juhlitaan. Nyt se fiilis on kaukana. Tosi kaukana. Jotenkin tuntuu että asia olisi ollut helpompi hyväksyä jos tulos olisi ollut vaikka nollat ja beet. Tiedän että pitäisi olla onnellinen, koirahan on melkein terve!

Mutta koska melkein. Onnittelut vaihtuivat hiljaisuuteen ja pahoillaan olemisiin. Sydämiin ja lohdutteluihin. Melkein täysin ehjä, silti rikki. Miksi. Taas. Jotain. Miksi. Aina. Jotain.

A/A - 0/0 ja selkeä osteokondroosi vtj polvessa. Kiva kotikoira, ehkä.



2 kommenttia:

  1. Koska sakemannit ovat rikkinäisiä. Itsekin olen omistanut, ottaisin toisenkin mutta liian riskialtista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii,i. Monissa "vertaistuki" -porukoissa olen, koskien muutakin kuin tätä ongelmaa. Paljon jutellut eri rotuja omistavien tuttujen kanssa ja olen aidon hämmästynyt miten rikkinäisiä ja sairaita koiria löytyy, kaikista roduista. Se on surullista. Omat viiden sakemannin kokemukseni sairaasta rodusta kiteytyy nyt tähän, yhteen polveen, koska Taran epi ja syöpä ei taida vielä kuulua sakemannien ajateltuihin muotisairauksiin. Taran jälkeen vaan toivoi jo valoisampaa tulevaisuutta.

      Poista

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!