Kun ei kiinnosta

Nyt se hävis, motivaatio, täältäkin. Aika pahaan aikaan vielä. Todella väärään. Ehkä se on nää kelit, tee tuolla sitten jotain kun koirat on nurin ja sikinsokin pinossa ulko-ovesta eteenpäin. (Miten on mahdollista ettei koirille ole vieläkään tehty omia icebugeja.) Ehkä se on se, ettei nyt oikein mikään suju, se vähäkään. Ehkä se on päämäärättömyys, ainakin vanhemman harmaan kanssa. Viiden vuoden BH-tavoite tuli saavutettua kaiken uskomattomuudenkin lopuksi. Mitäs sitte.

Nuoremman harmaan kanssa voi ottaa uuden viiden vuoden BH-tavoitteen, mutta se on niin kaukana ja välissä on NIIN paljon solmuja, muussakin kuin narussa. Ei ole ihan helpommasta päästä tuo, Kira on. Muistuttaa jotakuta tuo Penni Perkule, monessa. Mutta rakkaita ne on, tietysti. Maailman parhaita ja se on se tärkein, tietysti. Ehkä niiden kanssa on nyt vaan kiva olla, vastapaino ponihulluudelle.

Onneksi pian alkaa yövuoro. Sen on pelastettava tilanne, sen varaan kaiken lasken. Siitä se sitten taas lähtee!


3 kommenttia:

  1. Jumal'vita, lähtikö sultakin motivaatio lomille?!?
    Mä löysin omani tossa pari päivää sitten. Kyllä oli jo aikakin, melkein kuukauden se rellesti pitkin maita ja mantuja eikä todellakaan ollut missään hyvässä kunnossa kun lopulta palasi kotio :(
    Toivottavasti sun motivaatios ei lähde yhtä pitkälle retkelle.

    VastaaPoista
  2. Tossa kuvassa on muuten kaunein yksisarvinen mitä oon nähny <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tykkään, siinä on kultapölyävää taikavoimaakin! ;) Huh, ei voi olla niin kauaa pois, yövuorot alkaa aiemmin. Viimeistään sieltä sen on löydyttävä!

      Poista

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!