Kun ei kiinnosta

Nyt se hävis, motivaatio, täältäkin. Aika pahaan aikaan vielä. Todella väärään. Ehkä se on nää kelit, tee tuolla sitten jotain kun koirat on nurin ja sikinsokin pinossa ulko-ovesta eteenpäin. (Miten on mahdollista ettei koirille ole vieläkään tehty omia icebugeja.) Ehkä se on se, ettei nyt oikein mikään suju, se vähäkään. Ehkä se on päämäärättömyys, ainakin vanhemman harmaan kanssa. Viiden vuoden BH-tavoite tuli saavutettua kaiken uskomattomuudenkin lopuksi. Mitäs sitte.

Nuoremman harmaan kanssa voi ottaa uuden viiden vuoden BH-tavoitteen, mutta se on niin kaukana ja välissä on NIIN paljon solmuja, muussakin kuin narussa. Ei ole ihan helpommasta päästä tuo, Kira on. Muistuttaa jotakuta tuo Penni Perkule, monessa. Mutta rakkaita ne on, tietysti. Maailman parhaita ja se on se tärkein, tietysti. Ehkä niiden kanssa on nyt vaan kiva olla, vastapaino ponihulluudelle.

Onneksi pian alkaa yövuoro. Sen on pelastettava tilanne, sen varaan kaiken lasken. Siitä se sitten taas lähtee!