Nyt kun ei oo hevosia, on vaan ponit ja on helpompaa eikä tarvi kaikkia maailman huolia ja murheita kantaa hevosten yllä, voi vaan lähteä yövuoroon. Voi vaan lähteä vaikkei oo tehty pitkään aikaan mitään koska Kiran kipuongelmat. Nyt ongelmat alkaa olla hallinnassa - luojan kiitos, voi treenata pienesti ja hienosäätää. Voi korjata omia virheitä ja olla onnellinen että koirakin on siihen ihan valmis, korjaamaan sun virheitä. Se tekee ja innostuu ja on onnessaan kun saa vaan tehdä.
Yövuoroissa on hetket, jolloin kaikki muu unohtuu, edes siksi hetkeksi. Työ - vaikkakin se on nykyään niin rakas, murheet, jotka tuntuvat olevan vakiot, koti... On vaan yövuoro, koiruudet ja aivot narikkaan fiilis. Eikun ei. Ei kyllä oikeasti todellakaan. Herneet saattaa kulua kohta olemattomiin, niin kovin ne joutui taas pyörimään ympäri päätä. Joskus, aika useinkin tuntuu tyhmältä - koska ei osaa korjata heti, tai mielummin tehdä heti oikein ettei tarvisi korjata.
Kotiin ajellessa oli fiilis että kaikki on oikeastaan aika hyvin. Mutta sitten tuli mieleen Penni. Penni Menninkäinen. Pieni Harmaa, kaiken, jopa itsensä vastakohta. Kiihkomielinen sylikoira täynnä tulta ja tappuraa, polttavaa huomionkaipuuta ja rohkeaa itsenäisyyttä, turvaa hakevana. Kovuutta ja pehmeyttä, halua ja kyllästymistä. Pieni kovin rakas harmaa joka ontuu. Lepo ja lääkkeet ei nyt tällä kertaa auttaneet vaan lääkäriin on suunnattava, ottamaan vähän syvällisempiä kuvia. Kuvia jotka pistää aina pelottamaan silloin kun niiden aika on. Mitä paljastuu pintaa syvemmältä, se on se huoli jonka moni karvakorvan narunjatke tietää, raskaana ja painostavana. Mitä jos paljastuukin jotain mitä ei pitänyt. Meillä on nyt Pennin kanssa sen elämän tähän astisista pisin reissu edessä.
Ei saisi murehtia tulevaa, pitäisi elää tässä jossa Pennikin leikkii ja pistää kulmat kurttuun kun ei saa pomppia kumipallon lailla lumessa, nyt kun sitä kerrankin muutama päivä on.
Murheiden määrä on vakio. Ei siihen auta hevosten lähtö eikä unelmaduuni. Mutta niistä pitää saada irtiottoja ja muuta ajateltavaa. Sitten kun Pikku Pirunkin kipuongelmat on saatu kuriin, me tehdään niin ja noin ja korjataan niitä sitten taas, yövuoroissa 💙
 |
| Harmaa katsoo sieluun asti, vaikka peilin kautta 💖 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!