 |
| Kiitos kuvasta Koutsi, ihan itse pöllin ;) |
Alkaa ilta olemaan armoton, valo käy vähiin, tunnit vuorokaudessa vähenee. Eipä sitä niin aatellut kun kaaraan hyppäsi innosta tirisevä Kira Narunjatkeensa kanssa.
Penni ei päässyt mukaan ei. Ei vieläkään. Penni oli juuri suorittanut hurjanhyvin kaupunkiturneensa ja sai nyt metsittyä vielä hetken. Ehkäpä sitten ensikerralla... On jo pakko... ;)
(Tähän väliin on muuten sen verran noista Pennin autoiluista ja lääkityksistä sanottava, että yksi eläinlääkäri meinasi max. 1-2 x vkossa lääkettä, ehkä pidemmille matkoille. Noh, meiltä on pitkä joka paikkaan, sanoo Pennikin.
Toinen eläinlääkäri taasen sanoi että max. 1 x pv. Siis päivä. Aika hurja ero? Itse ajattelin että 1 x vko, max 2. Ei sitä halua penneliä kovasti huumailla, mutta toisaalta metsän ulkopuolellakin olisi pakko käydä. Mielenkiintoista oli se, että kun viimeksi annoin lääkkeen vähän liian myöhään, eli penneli-parka kuolasi kuin Niagaran putous jo ennen kuin ehdittiin liikkeelle, ei se enää tällä kertaa olisi halunnut koko auton kyytiin. Yksi huono kerta väliin riitti siihen että autosta tuli hyvin epämielyttävä paikka. Tästä lääkäri taas jo varoittikin, matkapahoinvointi on helposti oravanpyörä. Kyllähän tekin sen "Oksettaa jo pelkkä ajatus" -fiiliksen tiedätte. Oksettaa koska oksettaa. Nojoo, jottei nyt menisi ihan Pennin puklausten päivittelyksi - jatketaan siitä mihin jäätiin, eli pimeisiin jäljestäjiin.)
Kiralle jälki mallia aina kahdelle ekalle herkku ja sitten vaihdellen 4 - 8 tyhjää. Elviksenä otin myös tunnistepalikat mukaan, olihan niitä kotona treenattu loistavalla menestyksellä! Pitkä - lyhyt - pitkä, kaksi kulmaa. Viimeisellä ne palikat.
Into oli piukassa kuten aina, hirveä kiiru jäljelle, ruohotupsut vaan ruopien matkaan. Meni ihmeen hyvin! Pitkä väli eikä edeltävät olleet olleet niin mahtavia. Nyt poimi aika hyvin eikä jäänyt pyörimään juurikaan. Kulmat löytyi haun kautta, mikä oli hyvä, koska tunnistepuu hävisi kummasti sinne pimeyteen... Jossain vaiheessa kääntyi katsomaan ja kysymään että tässäkö se vois mennä? Sitten taas hyörähti ja jatkoi. Palikat... No niitä ei ollut, ei ainakaan Kiran mielestä, paitsi se perässä kulkeva. Vein herkut liian liki ja pitää harjoitella vielä kotona lisää. Enskerralla sit! Elvistelen miten hienosti Kira ilmaisee! ;)
Hienosti meni, tyytyväinen sai olla. Vähän vauhtia on liikaa, meno ei ole niin tarkkaa kuin kahdella muulla, mutta ne harjoitteleekin paljon enemmän! ;) Toinen puksutteli hienosti ristiin rastiin tienkin yli tosta vaan jo!
Sitten pimeyden laskettua lopullisesti tarjoiltiin vielä kakkukahvit, että joo, ihan vallan mukava reeni-ilta, kiitos taas Team Pimeät 💖
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!