Sademekkosakemannit

Niin. Naurakaa vaan. Sakemannit kestää kyllä säätä kuin säätä, ne mitään takkeja ja tossuja tarvitse! 

No, tästä oon vähän eri mieltä, toki toisaalta myös samaakin. Tintti-Enkelikoiruus sai ensin pakkastossut varpaita suojaamaan kun ikää kertyi. Meno hidastui ja vähän kaikki muukin. Vähän myöhemmin kankeuteen BOT-manttelin muttei niistä tässä sen enempiä, vaan niistä sadetakeista.

Joskus tossa syksyllä, kun satoi enemmän kuin Nooan arkin aikaan, bongasin alesta Hurtan sademanttelit ja aikani pähkittyä sorruin ne sitten tilaamaan, kun halvalla kerran sai. Ai sakemannille sademekko? Voi yhrenkerran... Kyllä se säätä kestää, no ne nuoret ainakin?! Joo, mutta entäs seinät ja auto?! Ja Narunjatke!? Kaikkihan tietää että märkä koira on yhtäkuin 5 metrin säteeltä koko ympäristö märkä, niiden lajikohtaisen kuivausmekanismin käynnistyessä. Siksi.

Hurtta Outdoors sademekko

Kyseessä oli siis Hurtta (Outdoor) ja Hurtta (Pro) sadetakit. Nykyään ilmeisesti myynnissä on enää Pro-nimellä olevaa Outdoortakkia, tai toisinpäin? Tilauslomakkeessa olivat samalla nimellä, mutta musta takki, joka oli sivuilla nimellä Outdoor, oli ohuempi, sellainen tuulitakkimaisempi. Toinen takki oli vaaleansininen, jämäkämpi ja sivuilla Pro-nimikkeellä. Joka tapauksessa erillaisista takeista oli kyse.

Hurtta Pro, tai ainakin se jämäkämpi sademekko

Koot, niinkuin aina aleissa, oli vähän kivenalla. Koriin päätyi 65 ja 70cm., vaikka olin aikalailla varma että 70cm on jo liian iso. Mutta kun halvalla saa niin...

Takit tuli melko nopsaan haettavaksi lähi- tai no, melko lähiputiikista, 30km päästä. Toisessa oli hienosti henkarikin mukana, toinen oli selkeesti ainakin kerran jo sovitettu, kaupanpäälisinä kasa karvoja...

Heti en silloin syksyllä viitsinyt päälle sovitella kun molemmilla melkoinen karvanlähtö ja ne vedenpaisumuksetkin taukosivat, tottakai. Siinä sitten hypistellessäni niitä kahta, pohdin ettei se BOT:in loimi nyt niin tyyris olekaan. Ale-korista nämä ihan jees mutta jos vakkarihinnalla olisin mennyt ostelemaan, olisi pieni pettymys saattanut iskeä.

Outdoor-versio oli tosiaan melkolailla kevyt, tuulipukumainen juttu. Pro vähän napakampi matsku, uskottavamman oloinen sadetakiksi siis. Verkkovuorellisia, sisämatsku sellaista johon karvat jää kiinni. Etuosan leikkaus lapojen kohdalla hyvin ylhäällä... (Välihuom! Arvostelut pohjautuu nyt lähinnä hevosloimiosaston sekä yhden bäkkärimanttelin pohjalle!)

Takit siis menivät tuolloin vielä kaappiin odottamaan aikoja sateisia. No, talvihan sieltä sitten aikanaan pukkasi ja kaikkihan tietää että tässä maassa se taas on lähes sama asia kuin syksy; Sateista, pimeää, loskaa, märkää. Yäk.

Mutta tuli myös aika ottaa sademekot kaapista tositoimiin. Kiralle se liian iso sininen ja mustalle musta. No eipä ollutkaan iso, se sininen. Musta taasen oli jopa ehkä vähän mallia slimfit, mutta kyllä ne suojan tarjosivat. Siinä pukiessa eka hämmästys oli, että jalkalenkit olivat kiinteitä! Ei siis aukea, ei niin kummastakaan päästä. Niin, kyllähän joo se koiran jalka nousee niin että sen saa sieltä pujotettua MUTTA... Mutta kun ne pitäisi saada ristiin! Eli vaikkapa vasen koipi voidaan kyllä pujottaa mutta oikea pitäisi sitten saada pujotettua sieltä vasemman remmin läpi ja kiinnittää omalle puolelleen oikealle takaisin. Onkohan tässä paikka, koiraloimien tekijöiden oppia jotain hevosloimien tekijöiltä? Vai onko koiraväki ihan tyytyväinen tähän yksipuoliseen kiinnitykseen? O.o Jos on, oletteko koskaan koittaneet ristikiinnitystä? Vai onko teillä koirat hyvin hillittyjä kulkekaan, mekot päällä?

BOT:in manttelissa tämä mahdollisuus on ja ihan selkeä ero takin päälläpysymisessä, pujotetaanko koivet suoraan omiin lokeroihinsa, vai viedäänkö narut tässä välissä ristiin. Näinhän se sitten sadetakkienkin kanssa luultavasti oli, eihän ne paikallaan pysyneet vaan menivät aina kyljelleen. Olin jo valmis laittamaan ne kirppismyyntiin, hyvinhyvin pettyneenä.

Vaan kuten aina, olisi hyvä nukkua ainakin yksi yö kaiken yli ja miettiä asiaa seuraavana päivänä. Takit puettiin toisinpäin, ei ympäriylösalaisin, vaan sininen mustalle ja musta harmaalle. Ihan noin vaan mielenkiinnon vuoksi. Jalkalenksut jätin kokonaan pujottelematta. Vatsanaluskappale säädettiin vähän napakammalle kiinni ja eikun release the hounds! Taas mentiin niin että helmat paukkui.

Testi-ilma oli varsin otollinen, räntää ja vettä tuiskasi ja satoi ihan maahan asti, vaaka- ja pystysuorassa. Oltiin tallissa, tallinpihalla ja lenkillä, lyhyemmin kuvattuna haastavissa olosuhteissa. Takit pyörivät vähän, muttei niin paljon. Vaativat siis pientä operointia ja toisen jalkalenksun avausmekanismin liittämistä. Uskon että pyöriminen hilliintyy aika hyvin sen jälkeen.

Kun tultiin sisälle ja riisuttiin takit, alta paljastui kokolailla ihan kuivat koirat, tietysti tassuja ja päätä lukuunottamatta. Hännät oli ilmeisesti menneet niin lujaa ettei sen puolesta olleet juuri kastuneet. Mikä mahtavinta, mahanalus, joka yleensä on ehkä se märin kohta reippaan peltovesirallin jäljiltä, oli myös kuiva! Takit naulakkoon kuivumaan eikä siinäkään kauaa mennyt että olivat jo kuivat. Ehkei sittenkään niin bäääd aidie! Taas oli hyötyä nukkua yön yli eikä heti alkaa näppäimet sauhuten kirjoittamaan Hurtalle terveisiä. Enää ei tarvita siis kuin sadelakki ja kumisaappaat!

Loppuyhteenveto Team Semper Fidelis - Hurttasademekon testauksesta, plussat ja miinukset:

 + Hyvä, suojaava vatsanaluskappale
 + Hyvä malli alkuepäilyistä huolimatta
 + Kuivui nopeasti
 + Kevyt ja helppo pukea (jalkalenkkijuttua lukuunottamatta!)

 - Se jalkalenkki!
 - Sisämatsku voisi olla  jotain karvoja hylkivää...
 - Hinta ilman alekoria, vertailupohjana siis se topattu BOT:in ulkoloimi.

Plussat voittivat miinukset, eli jos sademekko harkinnassa, on tämä harkitsemisen arvoinen, ainakin sieltä alekorista! Ja vielä videonpätkää Hurtan takeista yleisesti ja löytyy kyllä nämäkin pari sieltä. Seuraava Team SF:n testikohde on huomio- turva- tai koirakohtaiset diskovalot, miksikä kukin niitä haluaakin kutsua... Stay tuned!