Äly ja Väläys, Urbo sekä Turpo

Sadetta pidellessä...

Sataa. Aina nykyään sataa. Saattaa olla kyllä ehkä hetken tauko, mut sit taas kyllä sataa. Ei pääse maa halkeilemaan kuivuudesta ei eikä vaatteet ihan pölyttymään.

Aamutalleilun jälkeen mentiin lenkille. Tai ajattelin että nyt kerrankin vähän lintsaan ja juoskoot pellolla, ihan kun ei kastuis niin paljon kun pysyy paikalla eikä kävele. Urbo ja Turpo, joilla tietysti omat lelut mukana niinkuin aina, hetken örvelöimisen jälkeen otti satasen spurtit. Aika kaukana olivat mutta erotin ettei Kiralla ole geelaria enää mukana ja juoksi jo takaisinpäin. Hittolainen. "Etsi!!!" 

Työtä käskettyä, Kira veti iikkarit ja alkoi etsiä. Alku oli ehkä ihan hallittua ja hillittyä, mutta Turpo kiinnostu notta mitäs etsitään...

Kaikkea ei vaan voi tehdä samaan aikaan ja koska Tara "Väläys" Turbo alkoi myös etsiä, oli pulikka suusta tippunut. Hienoo... Pulikat kadoksissa isolla vihreällä pellolla ja palikat painelee kuin päättömät kanat... Vettä sataa, vaatteet alkaa kastua ja kello käy, työpiste huutelee jo lähestyvästä työajasta.

Kyllä siinä kohden tuli mietittyä, että minkähänkokoisia herneitä siellä kolmiokorvien alla kierii. Tais älykääpiöillä olla vaan hauskaa, ehkä jopa narunjatkeen kustannuksella. Narunjatke se kuitenkin löysi sen pulikan, (onneksi se on oranssi!) kiukuspäissään kun tarpoi sinne pellon takanurkkaan etsintöihin mukaan. Geelaria ei löytynyt ja kello kävi. Takaisin talsiessa jupisin että oli muuten viimeinen kesägeelari, ehkä talvella sitten, kun vihree erottuu valkoisesta. Saattoi olla muutenkin viimeinen lenkki lelujen kera.

Hetkenpäästä Turpo laittoi pykälää pienemmälle ja kiihdytti. Geelari löytyi! Irtosi se pieni hymynkarekin jo niponarunjatkeen naamalle. Ei ne ehkä niin kauheen lobotoomisia olekaan...

Tuli shoppailtua, reenitasku, kun oli hiano ja halvalla lähti. Ehkä se oli myös joku psykolokinen juttu, tönäisy kohti reenejä, siis ihan sinne valvovan silmän alle. Sitten tuli shoppailtua toisetkin jutut jotka saa huomenna hakea. Nyt osa, ilmeisesti lähes kaikki kaksi sakemanni-ihmistä, jotka tätä lukee, pyörtyy. Sademanttelit. No kun sataa! Ihan kokoajan ja ihan maahanasti. Aivan perusteltua.

Enkä minä koirien takia, ei ne palele eikä välitä, hauskaa niillä näytti kaatosateessa taas olevan, vaan itseni. Itsekäs ihminen. Pysyy ympäristö kuivempana nääs. Eivät ravistele kaikkea rapaa ja märkää autoon, seinille, lattioille, narunjatkeeseen. Tai katsotaan nyt, sopiiko ne edes.

Se välihetki, jolloin ei satanut!