Patikkatreenit

Ote FB:sta 26.5. klo. n. 17.30. 

Edit - Matkaa kertyi 10km!

                Kopio FB:sta, noin klo. 21.00. 

En tarkalleen ottaen tiedä miten tässä näin kävi, mutta me ollaan jo kotona!

Uskon että oltiin kaikki omalla tavalla vähän huolissaan, että miten me ensikertalaiset selviämme.

Harhailimme synkeistä synkimmissä peikkometsissä, ylitimme hurjia suo-alueita, olimme kertakaikkiaan niin keskellä ei mitään (eli melkein meidän takapihalla 😂). Nähtiin nähtävyyskin, paikallinen kärmeslampi tai joku sellainen. Mahtavaa!

Loppumatkasta hyvin pidättyväinen Kirakin alkoi jo lämmetä urhoollisille ja raavaille herraseuralaisille jotka ohjasivat meidät takaisin lähes sivistyksen ilmoille, eli kotiin.
Juhlistan pienesti uutta erämaanvaeltaja-harrastajan uraani sihijuomalla, kiitos patikkajohtaja-Marille! Ensiviikolla lähdemme ehkä jo Lappiin!

Naskalireissu

Kun on oikein pieni, ei pääse vielä pentuaitauksen korkeasta kynnyksestä yli.
Kun on oikein pieni, ei pysy emon perässä kun se lähtee omiin juttuihinsa.

Kun on oikein pieni, voi pinoutua sisarläjään nukkumaan ilman että kukaan hermostuu.
Kun on oikein pieni, on myös oikein pienet terävät hampaat,
ja tuoksu jolla huumaa kaikki kaksjalkaiset.

Kun on oikein pieni, on koko elämä vielä edessä.
Elämä josta kukaan ei vielä tiedä mitään.
Silloin ei juuri huolet paina eikä liikoja mietitä.

Yön yksinäiset

Onko kaikki koiraihmiset normityössä? Kasista neljään ja sillälailla? Kauheen vaikeeta kun oma treeniaika sopisi parhaiten siihen ysistä yhteentoista - joka on meille ilta, muille ilmeisesti yö. Hevosporukoissa oli paljon enemmän yötreenareita, ihmeellistä kylläkin.

Tulis jo talvi ja yövuoro. Sitä ennen pitäis kyllä tehdä vaikka mitä. Kovasti ois kivaa lähteä vaikka tekemään joku pieni koiravaellus nyt kun on vaan yksi koira. Se ois niin helppoakin. Ja kerrankin oikeesti mahdollistakin koska kaviolauma on maltillinen ja helppo. Ja koska vielä ainoa asia joka kaikessa ehkä vähän kaduttaa on se, ettei ole ehtinyt tai vaan tehnyt ja mennyt enempi karvakorvaystisten kanssa. Jos kaviokkaita ei olisi, olisin jo aikanaan pakannut kolmiokorvat autoon ja huristellut jonnekin karuun erämökkiin kauas sivistyksestä, vielä siis kauemmas kuin tämä vallitseva kotialue.

T. Yöreenien yksinäiset harrastajat

Karvalapsi

Äideille. En kuulu siihen porukkaan joka eläimistään lapsinaan puhuu, koska ei ne vaan ole 😁
mutta olettaisin että samoja tuntemuksia ne saattaa tuoda.
Huolta vatsahaavaksi asti, pohjatonta ikävää, murhetta, pakahduttavaa iloa, salaista ylpeyttä.

Loputtomasta huolehtimisesta syntyvää uupumusta, väsyä, kiukkuakin.

Perkuleen rakkaat karvakorvat.

Eiköhän nämä samat ajatukset sovi siihen kaksijalkaiseenkin.

Parasta Äitienpäivää, ennenkaikkea omalle, maailman parhaimmalle Äidille 💖

Lumijälkeä

Jeee, tiistaina oli ulkoiltavuoro! Vähän aikainen kylläkin, yövuoroa ei voita mikään. Mutta heti sen jälkeen mikä onkaan hienompaa kuin kevyt lumipeite, kipakka sää sekä jälki- ja treenipeltoa silmän kantamattomiin! Ei itikoita, ei liian kylmä, ei hapetonta. Jälkikin näkyi siinä kevyessä lumipeitteessä.

Kira oli samaa mieltä, ainakin tottiksessa. Vähän kenottaa eessä ja narunjatke vastaan, kompastuu ehkä omiin jalkoihinsa vaikka syyttääkin siitä koiraa ja koiran jalkoja, mutta muuten 👌

Palkasta pitää päästä nyt etäämmälle ja molempien kenotusta suoristettua. Siinä kotiläksyt.

Jälki ei mennyt ihan yhtä hyvin, Koiruus on siinä kuitenkin hyvä. Siinäkin tuli muikkari ettei Harmaa ole enää pentu, jälki voi olla jo pidempi 😁 Liinan paikasta se on tarkka, väistää sitä ja kampeaa vasemmalle. Muistin myös myöhemmin että se ei tykkää siitäkään jos se kulkee jalkojen välistä ylipäätään.

Mutta kaikenkaikkiaan hyvä fiilis. Kiva poppoo, kiva paikka, kiva sää, ennenkaikkea kiva koira ♡